University of Helsinki, Helsinki 2006
Marking one-summer old whitefish with fluorescent pigment spraying method and results of whitefish stockings in the Gulf of Bothnia
Ari Leskelä
Doctoral dissertation, May 2006.
University of Helsinki, Faculty of Biosciences, Department of Biological and Environmental Sciences and Finnish Game and Fisheries Research Institute.
Jokikutuinen vaellussiika on yksi tärkeimmistä kalalajeista Pohjanlahden Suomen puoleisella rannikolla. Jokien patoamisen ja ympäristömuutosten johdosta menetetyn poikastuotannon korvaamiseksi Pohjanlahteen istutetaan vuosittain useita miljoonia yksikesäisiä vaellussiikoja. Istutusten tuloksellisuutta voidaan arvioida merkitsemällä istutettavat siianpoikaset.
Perinteiset kalamerkintämenetelmät eivät kuitenkaan sovellu siianpoikasten merkintään poikasten pienen koon, istukkaiden suuren määrän, niiden laajan vaellusalueen ja siiankalastuksen hajanaisuuden vuoksi. Ruiskuvärjäysmenetelmällä voidaan merkitä suuriakin määriä kalanpoikasia nopeasti ja edullisesti. Merkin pysyvyys ei kuitenkaan kaikissa tehdyissä kokeissa ole ollut hyvä. Menetelmä on siksi testattava ja hyvään tulokseen johtava merkintätekniikka ja -olosuhteet selvitettävä kullekin kalalajille erikseen.
Väitöskirjani perustuu tutkimuksiin, joiden avulla ruiskuvärjäysmenetelmä kehitettiin yksikesäisten siianpoikasten merkintään soveltuvaksi. Lisäksi siinä esitetään Pohjanlahden vaellussiikaistukkaiden merkintätutkimuksesta saadut tulokset.
Ruiskuvärjäämällä voidaan merkitä vähintään 8 sentin pituisia siianpoikasia. Veden lämpötila merkinnän aikana saa olla enintään 10o C. Sopiva pigmentin ruiskutuspaine on 6 bar. Tällöin kalaan ihoon ja suomuihin jää pysyvä merkki, mutta kaloille ei aiheudu ylimääräistä kuolevuutta. Kalojen stressitaso nousee merkinnän aikana, mutta mikäli kalojen annetaan toipua merkinnän jälkeen, niiden stressaantuneisuus ei ylitä normaaliin kalaistutukseen liittyvän käsittelyn aiheuttamaa stressiä.
Merkityt siianpoikaset vaelsivat Pohjanlahden eteläosissa sijaitseville syönnösalueilleen villien siikojen tavoin. Merkittyjen siikojen tuottama saalis vaihteli huomattavasti merkintäerästä toiseen, mutta se pysyi samalla tasolla kuin muualla Suomessa tehdyistä siikaistutuksista saadut tulokset. Eteläisellä Perämerellä tehdyt istutukset tuottivat 50-90 kg siikasaalista / 1000 istukasta. Pohjoisen Perämeren istutuksista saadaan alhaisempi tulos. Merkintäerien sisällä isojen siianpoikasten eloonjääntimahdollisuudet vaikuttivat paremmilta kuin pienten. Kun eri merkintäeriä verrattiin keskenään, merkintäerän poikasten keskipituudella ei ollut vaikutusta ko. merkintäerän tuottamaan saaliiseen. Osasyynä tähän oli luultavasti se, että poikasten keskipituudessa eri merkintäerien välillä ei ollut suurta eroa.
Väitöskirjan tekijä Ari Leskelä syntyi v. 1963 Muhoksella. Hän kirjoitti ylioppilaaksi Muhoksen lukiosta ja opiskeli Helsingin yliopistossa. Väitöskirjaan liittyvät tutkimukset on tehty Riista- ja kalatalouden tutkimuslaitoksen Merenkurkun tutkimusasemalla Vaasassa.
This publication is copyrighted. You may download, display and print it for Your own personal use. Commercial use is prohibited.
© University of Helsinki 2006
Last updated 28.04.2006