Helsingin yliopisto

 

Helsingin yliopiston verkkojulkaisut

University of Helsinki, Helsinki 2006

Invertebrate predation and trophic cascades in a pelagic food web

The multiple roles of Chaoborus flavicans (Meigen) in a clay-turbid lake

Anne Liljendahl-Nurminen

Doctoral dissertation, May 2006.
University of Helsinki, Faculty of Biosciences, Department of Biological and Environmental Sciences, Aquatic Sciences.

Järvien ulapalla eläinplanktonia saalistaa kalojen lisäksi selkärangattomat pedot yhtenä näistä sulkasääsken toukka (Chaoborus flavicans). Tämä n. 1 cm:n mittainen hyönteistoukka käyttää ravinnokseen pääasiassa vesikirppuja ja toimii siten ravintoverkossa planktonsyöjäkalojen tavoin. Kalat valikoivat ravinnokseen mahdollisimman isokokoista ravintoa, joten sulkasääsken toukka on kaloille suosittu ravintokohde. Tämän takia on yleisesti ajateltu, ettei selkärangattomien petojen ja kalojen runsas, yhtäaikainen esiintyminen ole mahdollista. Rehevässä ja savisameassa Hiidenvedessä sulkasääsken toukka muodostaa kuitenkin erittäin tiheän populaation huolimatta järven tiheästä kalakannasta.

Väitöskirja keskittyy sulkasääsken toukan vaikutuksiin ravintoverkossa, erityisesti sen merkitykseen leviä laiduntavan eläinplanktonin saalistajana. Lisäksi pohditaan syitä siihen, mikä mahdollistaa kalojen ja selkärangattomien petojen esiintymisen runsaina populaatioina savisameassa järvessä. Tutkimusmenetelminä käytettiin monivuotisen järviseurannan lisäksi kuoreilla ja sulkasääsken toukilla tehtyjä laboratoriokokeita sekä Hiidenveden syvänteelle kesän ajaksi rakennettua allaskoejärjestelmää. Tutkimukset osoittavat sulkasääsken toukan olevan Hiidenveden Kiihkelyksenselällä vesikirppujen pääasiallinen saalistaja ja syypää vesikirppujen epätavalliseen vuodenaikaissykliin. Sulkasääsken toukat säästyivät kalojen saalistukselta Hiidenveden syvillä alueilla veden sameuden vuoksi. Laboratoriokokeissa todettiin, että voimakas savisameus yhdistettynä vähäiseen valoon vaikeutti näkökyvyn avulla saalistavien kuoreiden kykyä havaita sulkasääsken toukat. Hiidenveden matalilla alueilla sameus ei kuitenkaan ollut sulkasääsken toukille riittävä suoja kalojen saalistusta vastaan, mutta savisameus yhdistettynä syvännealueiden vähäiseen valoon muodosti toukille tehokkaan suojapaikan väliveteen.

Yhteenvetona todetaan, että sulkasääsken toukka voi olla erityisen menestyksekäs savisameissa ja rehevissä järvissä, jotka ovat riittävän syviä lämpötilakerrostuakseen kesän aikana. Rehevyyden aiheuttamia ongelmia (esim. sinileväkukinnat) pyritään usein vähentämään ravintoketjukunnostuksella, jonka periaatteena on planktonsyöjäkaloja tehokkaasti kalastamalla helpottaa eläinplanktonin elinmahdollisuuksia järvessä, ja siten vaikuttaa levien määrään. Mikäli sulkasääsken toukat kalojen sijasta säätelevät eläinplanktonin esiintymistä, eivät ravintoketjukunnostuksen takana olevat alkuperäiset teoriat enää päde, ja tehokalastus tällaisessa tilanteessa voikin olla kestämätön ratkaisu.

Julkaisun nimiösivu

This publication is copyrighted. You may download, display and print it for Your own personal use. Commercial use is prohibited.

© University of Helsinki 2006

Last updated 18.04.2006

Yhteystiedot, Contact information E-thesis Helsingin yliopisto, University of Helsinki