Helsingin yliopisto

 

Helsingin yliopiston verkkojulkaisut

University of Helsinki, Helsinki 2006

Effect of long-wave UV radiation on mouse melanoma: an in vitro and in vivo study

Riikka Pastila

Doctoral dissertation, May 2006.
University of Helsinki, Faculty of Biosciences, Department of Biological and Environmental Sciences, Division of Biochemistry and Radiation and Nuclear Safety Authority, STUK.

Ihosyöpien ilmaantuvuus on lisääntynyt voimakkaasti viimeisten vuosikymmenten aikana ja ultraviolettisäteilyn (UV-säteilyn) vaikutus ihosyöpien ilmaantuvuuteen on kiistaton. Ultravioletti B -säteily (280-320 nm) on tunnetusti haitallista DNA:ta vaurioittavien ja karsinogeenisten vaikutustensa vuoksi. Ultravioletti A -säteilyn (320-400 nm) terveysvaikutuksia on puolestaan pidetty pitkään harmittomampana kuin UVB-säteilyn vaikutuksia. Maanpinnalle saapuvasta auringonvalosta kuitenkin yli 90% on UVA-säteilyä. Viimeaikaisten tutkimustulosten perusteella UVA-säteilyllä on kuitenkin havaittu olevan perimää vaurioittavia ja immunologisia vaikutuksia ja lisäksi sillä saattaa olla myös merkittävä rooli ihosyöpien kehittymisessä. UVA-säteilyaltistuksen aiheuttamat epäsuotuisat terveysvaikutukset ovat nousseet huolenaiheeksi ihmisten ruskettaessa itseään solariumeissa, jotka säteilevät voimakasta UVA-säteilyä, tai ottaessa pitkiä aikoja aurinkoa tehokkaiden UVB-aurinkosuojien turvin, jotka suojelevat ihoa tehokkaasti UVB-säteilyn aiheuttamalta palamiselta suojaten kuitenkin ihoa vähemmän UVA-säteilyltä.

UV-säteilyn vaikutuksia melanooman kykyyn lähettää etäpesäkkeitä ei ole tutkittu aikaisemmin. UVA-säteilyn on kuitenkin havaittu aiheuttavan soluissa monia sellaisia fysiologisia muutoksia, jotka saattavat lisätä syöpäsolujen taipumusta lähettää etäpesäkkeitä (syövän metastasointi). Tämän väitöstutkimuksen tarkoituksena oli tarkastella UVA-säteilyn vaikutusta hiiren melanoomasolujen metastaattisiin ominaisuuksiin. Soluviljelmin tehdyissä tutkimuksissa tarkasteltiin UVA-säteilyn vaikutusta melanoomasolujen ja endoteelisolujen väliseen sitoutumiseen. UVA-säteilyn havaittiin lisäävän melanoomasolujen sitoutumista säteilyttämättömiin endoteelisoluihin, mutta samanaikaisesti melanoomasolujen keskinäinen sitoutuminen kuitenkin toisiinsa väheni. Nämä seikat saattavat lisätä melanoomasolujen metastaasitaipumusta tapahtuessaan elävässä organismissa.

Tästä syystä saatuja tuloksia tarkasteltiin hiirimallissa, jossa tutkittiin, ovatko solulinjoilla tehdyt havainnot muutoksista melanoomasolujen adhesiivisuudessa fysiologisesti merkittäviä ja sitä, lisääkö UVA-säteily melanooman etäpesäkkeiden muodostumista hiirissä. UVA-säteilyn havaittiin lisäävän keuhkometastaasien määrää UVA-käsitellyissä hiirissä verrattuna kontrolliryhmään, jotka eivät olleet saaneet säteilyä. Tutkimusten mukaan UVA-säteilyn kyky lisätä hiiren melanoomasolujen metastaattista aktiivisuutta saattaa johtua sekä UVA-säteilyn suorista vaikutuksista melanoomasoluihin ja myös sen aiheuttamasta immunosuppressiosta.

Tutkimuksessa tarkasteltiin myös UVA-säteilyn vaikutusta hiiren melanoomasolujen geenien ilmentymiseen. UVA-säteilyn havaittiin muuttavan yhdeksän geenin ilmenemisprofiilia melanoomasoluissa säteilytyksen jälkeen. Näiden tulosten perusteella havaittujen geenien voidaan arvella olevan osa UVA-säteilyn aiheuttamaa soluvastetta ja sen lisäksi osa UVA-säteilyn aiemmin tuntemattomia vaikutuksia soluissa.

Tässä väitöstutkimuksessa on osoitettu ensimmäistä kertaa, että UVA-säteily saattaa lisätä verenkierrossa olevien melanoomasolujen metastaattista kapasiteettia. Nämä tulokset tukevat aiempien tutkimustulosten näkemystä siitä, että UVA-säteilyllä saattaa olla enemmän terveysvaikutuksia kuin aiemmin on osattu epäillä. Jokapäiväisessä elämässä UVA-säteilyn vaikutukset ovat pieniä, mutta ne saattavat olla merkityksellisiä solariumia käytettäessä tai otettaessa pitkään aurinkoa, jolloin altistuminen UVA-säteilylle on voimakasta. UVA-säteilyn vaikutukset ihmisen melanooman kykyyn lähettää etäpesäkkeitä jää vielä selvitettäväksi. Tämän tutkimuksen perusteella solariumin käytön välttäminen saattaa kuitenkin olla aiheellista.

Riikka Pastila on syntynyt 30.10.1972 Pulkkilassa ja kirjoittanut ylioppilaaksi Lahdessa vuonna 1991 Tiirismaan lukiosta. Hän työskentelee tällä hetkellä tutkijana Säteilyturvakeskuksessa.

Julkaisun nimiösivu

This publication is copyrighted. You may download, display and print it for Your own personal use. Commercial use is prohibited.

© University of Helsinki 2006

Last updated 28.04.2006

Yhteystiedot, Contact information E-thesis Helsingin yliopisto, University of Helsinki