University of Helsinki, Helsinki 2006
Use of ecological information in urban planning
Vesa Yli-Pelkonen
Doctoral dissertation, December 2006.
University of Helsinki, Faculty of Biosciences, Department of Biological and Environmental Sciences.
Kaupungistumisen aiheuttaman maankäytön muutoksen seurauksena viheralueet pirstoontuvat ja niiden pinta-ala vähenee, mikä vuorostaan vähentää kaupunkien asukkaille tärkeiden ekosysteemipalveluiden määrää ja laatua. Tämä kehitys on johtanut ristiriitatilanteeseen: miten voidaan samanaikaisesti ottaa huomioon kaupungin kasvun tarpeet ja kestävän kehityksen periaatteet, sekä erityisesti säästää tärkeät viheralueet rakennetun ympäristön lomassa? Kaupunkisuunnittelijat ja kunnalliset päätöksentekijät ovat tässä avainasemassa, sillä heidän tehtäviinsä kuuluu luontoinventoinneista ja -vaikutusarvioinneista saatavan ekologisen tiedon hyödyntäminen viheralueiden luontoarvojen määrittämisessä, sekä paikallisten asukkaiden, luontoharrastajien ja muiden osallisten tietämyksen ja näkemysten huomioiminen.
Tämän väitöskirjan päätavoitteena oli tutkia ekologisen tiedon käyttöä kaupunkisuunnittelussa. Tutkimusalueena oli pääkaupunkiseutu. Erityisesti tutkimuksessa tarkasteltiin a) kuinka tärkeänä ekologista tietoa pidetään suunnitteluprosessissa ja miten se tuodaan prosessiin, b) millainen merkitys ns. paikallisella ekologisella tiedolla on suunnitteluprosessissa, c) mitkä tekijät vaikuttavat viheralueiden ja niihin liittyvän ekologisen tiedon huomioimiseen suunnitteluun liittyvässä poliittisessa päätöksenteossa, ja d) millainen rooli kaupunkialueiden puroekosysteemeillä voi olla kaupunkisuunnittelussa. Päätutkimusmenetelmänä olivat asiantuntijahaastattelut.
Väitöskirjatutkimus osoitti että huolimatta ekologisen tiedon käyttöön liittyvistä lukuisista haasteista, nähdään ekologinen tieto yhä tärkeämpänä osana kaavoituksessa ja päätöksenteossa käytettävää kokonaistietopohjaa. Tämä johtuu erityisesti viime vuosina muuttuneesta lainsäädännöstä, mutta myös kaupunkiviheralueiden kasvaneesta yleisestä arvostuksesta. Pääkaupunkiseudulla haastateltujen kaavoittajien, biologien sekä asukas- ja luontoyhdistysten edustajien mukaan myös paikallisen ekologisen tiedon huomioiminen kaavoituksessa on tärkeää, koska se voi täydentää ekologista tutkimustietoa ja osoittaa erityisiä paikallisia luontoarvoja. Tutkimus myös osoitti että harvinaisiin tai uhanalaisiin lajeihin ja elinympäristöihin liittyvä ekologinen tieto on etusijalla myös kaupunkisuunnitteluprosessissa ja läpäisee yleensä koko päätöksentekosysteemin helpommin kuin ns. tavanomaiseen kaupunkiluontoon liittyvä tieto. Lisäksi Rekolanojan tapaustutkimus osoitti että suunnitteluvirkamiesten ja asukkaiden mielestä puroekosysteemin luontoarvot sekä sosiaaliset ja terveyteen liittyvät arvot tulisi ottaa entistä tärkeämpinä huomioon kaupunkisuunnittelussa. Tutkimuksen tuloksia voidaan hyödyntää kaupunkisuunnittelun ja päätöksenteon kehittämisessä.
This publication is copyrighted. You may download, display and print it for Your own personal use. Commercial use is prohibited.
© University of Helsinki 2006
Last updated 16.10.2006