Helsingin yliopisto

 

Helsingin yliopiston verkkojulkaisut

University of Helsinki, Helsinki 2006

Experimental and immunological comparison of Trichinella spiralis and Trichinella nativa

Anu Näreaho

Doctoral dissertation, May 2006.
University of Helsinki, Faculty of Veterinary Medicine, Department of Basic Veterinary Sciences, Pathology.

Trichinella-sukkulamato on laajalle levinnyt loinen niin isäntäeläinkirjoltaan kuin maantieteellisestikin. Se on zoonoottinen, se voi tarttua sekä ihmisiin, että eläimiin. Voimakkaat infektiot voivat aiheuttaa kuoleman. Tartunnan voi saada syömällä raakaa tai huonosti kypsennettyä, tyypillisesti sian, villisian tai hevosen, lihaa.

Trichinella-genotyyppejä tunnetaan tällä hetkellä 11. Ne voidaan erottaa toisistaan PCR-menetelmin. Suomesta on löydetty tähän mennessä neljä lajia: Trichinella spiralis, T. nativa, T. britovi ja T. pseudospiralis. Näistä T. spiralis esiintyy kotieläimillä, kun taas T. nativa on tavallisin laji villieläinten infektioissa. Nämä kaksi lajia eroavat tartuntakyvyltään eri isäntäeläimiin. Myös pakastuksen kestävyydessä on eroja: T. spiralis ei selviydy kauan -20ºC:ssa, kun taas eräiden isäntäeläinten lihaksistossa T. nativa selviytyy useita kuukausia, tai jopa vuosia.

Tässä tutkimuksessa vertailtiin kahta Suomen yleisintä Trichinella-lajia, T. spiralis ja T. nativa, in vivo ja in vitro. Supikoira (Nyctereutes procyonoides), yleinen Trichinella-loisten isäntälaji Suomen luonnossa, ja rotta toimivat in vivo koemalleina.

Supikoirat ovat suotuisia isäntiä Trichinella-lajeille - niillä ei esiinny kliinisiä trikinelloosi-oireita suurehkoillakaan infektioannoksilla. Trichinella spiralis ja T. nativa infektioiden välillä ei havaittu merkittävää eroa tällä isännällä. Toisen infektioviikon lopulla todettiin piikkimäinen nousu veren eosinofiilisten granulosyyttien määrässä. Painon väheneminen ja anemia olivat yleisempiä infektoidulla eläimillä verrattuna kontrollieläimiin. Histologiselta morfologialtaan T. spiralis -kudoskapselit olivat sitruunan muotoisia, kun taas T. nativa -kapselit olivat pyöreämpiä, ja niiden ympärillä oli voimakas tulehdusreaktio. Spesifejä vasta-aineita todettiin kahden infektioviikon jälkeen sekä ELISA-, että Western blot -menetelmillä.

Elimistön puolustusmekanismeihin kuuluvan komplementtijärjestelmän merkitystä Trichinella-infektiossa tutkittiin infektoimalla normaaleja ja komplementtitekijä C6-puutteisia rottia T. spiralis ja T. nativa -loisilla. Trichinella nativa infektoi rottia heikommin kuin T. spiralis. Trichinella-toukkien elävyyttä tutkittiin normaalissa ja C6-puutteisessa seerumissa myös in vitro. C6-puute ei vaikuttanut kummankaan Trichinella-lajin selviytymiseen in vivo tai in vitro. Seerumin komplementtitekijöiden C1q, C3, C8 tai C9 sitoutumista ei havaittu loisen uloimmassa kerroksessa aikuisilla, vastasyntyneillä tai lihasvaiheen loisilla. Trichinella-loiset pystyvät estämään komplementin sitoutumista pinnalleen. Komplementtijärjestelmän membraaneja tuhoava kompleksi ei selitä lajien erilaista infektiivisyyttä rottiin.

Trichinella spiralis ja T. nativa lihastoukkien liukoisten proteiinien eroja analysoitiin kaksiulotteisella geelielektroforeesilla. Elektroforeesikuviot erosivat toisistaan selvästi. Myös loisten pakastuskäsittelyllä oli vaikutusta geelikuvioihin. Tietokantahauissa, MALDI-TOF -massaspektrometrian jälkeen, eroavia proteiineja ei kuitenkaan voitu tunnistaa. Immunologisia eroja havaittiin kaksiulotteisella Western blot -menetelmällä.

Julkaisun nimiösivu

This publication is copyrighted. You may download, display and print it for Your own personal use. Commercial use is prohibited.

© University of Helsinki 2006

Last updated 25.04.2006

Yhteystiedot, Contact information E-thesis Helsingin yliopisto, University of Helsinki