University of Helsinki, Helsinki 2006
Fates of blood
Studies on stem cell differentiation potential and B lymphocyte generation in chimeric cattle
Mikael Niku
Doctoral dissertation, January 2007.
University of Helsinki, Faculty of Veterinary Medicine, Department of Basic Veterinary Sciences.
Kantasoluja on useimmissa aikuistenkin kudoksissa; tunnetuimpia näistä ovat luuytimen verikantasolut. Aikuisen kantasolujen on perinteisesti ajateltu tuottavan vain oman kudoksensa soluja. Viimeaikaisten tutkimusten mukaan osa niistä saattaa olla monikykyisempiä. Tämä mullistaisi lääketiedettä: monikykyisillä kantasoluilla voitaisiin korjata vaurioituneita elimiä. Tutkimukset ovat kuitenkin tuottaneet ristiriitaisia tuloksia. Niissä on yleensä siirretty eristettyjä soluja hiiriin, ja solujen ja eläinten käsittely vaikuttaa tuloksiin. Hiiren elimistö ei myöskään täysin vastaa ihmistä.
Tässä tutkimuksessa selvitettiin kantasolujen erilaistumiskykyä käsittelemättömässä suureläimessä nautakaksosilla, joissa on luonnostaan kahden yksilön soluja. Naudan kaksossikiöiden verenkierrot yhtyvät, ja veret sekoittuvat. Verenkierrossa kulkevat solut vaihtuvat yksilöiden välillä, joista tulee pysyvästi kimeerisiä, kahden yksilön yhdistelmiä. Tutkimuksessa kehitettiin menetelmiä vaihdokkisolujen jälkeläisten jäljittämiseen freemartin-naudoissa eli sonnin kanssa syntyneissä lehmissä. Freemartinien verisoluista 10-90% oli lähtöisin veljestä, mutta muista kudoksista vain vähäinen osa. Veren kantasolut ja muut sikiön veressä kulkevat solutyypit eivät siis tuota merkittäviä määriä muita kudoksia naudan kehityksen, kasvun ja normaalin kudosten ylläpidon aikana. Ne voivat kuitenkin olla tärkeitä kudosvaurioiden korjauksessa, koska arpikudokseen ilmestyi kasvava määrä sonniperäisiä soluja.
Kaksosten avulla tutkittiin myös naudan B-lymfosyyttien tuotantoa, mistä aiemmin tiedettiin vain vähän. Nauta tuottaa nämä vasta-aineita valmistavat solut eri tavoin kuin ihminen ja hiiri. Tulosten perusteella ohutsuolen loppuosan Peyerin levy määrää nuoren eläimen B-soluvaraston. Se myös tuottanee naudan alkuperäisen vasta-ainevalikoiman mekanismeilla, jotka toimivat vasta-ainegeenien kokoamisen jälkeen.
Tutkimuksessa tuotettiin ensimmäisiä naudan CD34-proteiinin tunnistavia vasta-aineita. CD34:ä käytetään veren kantasolujen ja verisuonten merkkinä ihmisillä ja hiirillä. CD34:n lähetti-RNA:lla havaittiin olevan kaksi vaihtoehtoista muotoa, ja se ilmentyi laajasti nautakudoksissa. Uuden vasta-aineen avulla CD34-proteiinia havaittiin varhaisissa verta muodostavissa soluissa, verisuonten sisäpinnoissa ja joissakin veren ulkopuolisissa solutyypeissä.
Väittelijä on syntynyt Saloisissa vuonna 1974. Hän kirjoitti ylioppilaaksi Limingan lukiosta ja valmistui filosofian maisteriksi Oulun yliopiston biokemian laitokselta vuonna 1999.
This publication is copyrighted. You may download, display and print it for Your own personal use. Commercial use is prohibited.
© University of Helsinki 2006
Last updated 18.12.2006