Kirjallisuusluetteloon otetaan kaikki ne julkaisut, joihin tekstissä viitataan. Jos halutaan tiedottaa myös muusta asiaan liittyvästä kirjallisuudesta, on siitä tehtävä erillinen luettelo. Tekijän on itse tutustuttava lähteisiin, joihin hän julkaisuissaan viittaa. Ellei alkuperäisteosta ole käytettävissä, on mainittava, mistä viite on saatu. Julkaisemattomiin töihin ja yksityisiin tiedonantoihin viittaamista tulisi välttää.
Julkaisusta on annettava niin yksityiskohtaiset tiedot, että ne on tunnistettavissa ja hankittavissa kirjallisuusluettelosta saatavin tiedoin. Viitteen perusteella pitäisi myös olla ymmärrettävissä, miksi siihen viitataan; tästä syystä myös aikakauslehtiartikkelin nimen mainitseminen on tarpeellista.
Viitteet järjestetään tekijännimien mukaan aakkosjärjestykseen. Jos luettelossa on useita samojen tekijöiden kirjoittamia julkaisuja, ne järjestetään aikajärjestykseen. Jos luettelossa on useita samana vuonna ilmestyneitä julkaisuja, joiden ensimmäinen tekijä on sama, lisätään viitetietojen perään sulkuihin kirjain a, b, c jne. Viitteet, jotka aloitetaan julkaisun nimellä, tulevat samaan aakkosjärjestykseen tekijännimellä alkavien kanssa.
Viitetiedot otetaan kirjan tai monografiasarjan nimiösivulta. Jos kaikki tarpeelliset tiedot, esim. julkaisija, julkaisupaikka ja -aika, eivät löydy nimiösivulta, ne otetaan muualta julkaisusta tai myös julkaisun ulkopuolelta, jos ne muista lähteistä saadaan selville. Kaikki julkaisun ulkopuolelta otetut tiedot pannaan hakasulkuihin.
Elektronisista julkaisuista annetaan URL-osoite ja viimeinen päivityspäivämäärä.
Kirjoista eli monografioista merkitään seuraavat tiedot:
Artikkeleista ilmoitetaan seuraavat tiedot:
Sähköisistä julkaisuista, joka voi olla tietokanta, tietue, CD-ROM-levy (romppu), disketti,
Henkilö- ja yhteisötekijät katsotaan kaikki samanveroisiksi. Jos julkaisulla on henkilö- tai yhteisötekijä tai toimittaja, se merkitään viitetiedoissa aina ensimmäiseksi. Toimittajan nimen jälkeen merkitään suluissa toim., red., ed., Hrsg. jne. Kaikki tekijät mainitaan. Jos on kysymyksessä viittaus kokoomateoksen artikkeliin, niin merkitään kokoomateoksen julkaisijoista tai toimittajista vain ensimmäinen, ja sen jälkeen lisätään et al.
Henkilötekijöistä ja toimittajista merkitään ensin sukunimi ja sen jälkeen pilkulla erotettuna etunimien alkukirjaimet. Tekijöiden nimet erotetaan toisistaan pilkulla, paitsi kahden viimeisen nimen väliin tulee &-merkki. Tekijät ja julkaisun nimi erotetaan toisistaan pisteellä.
Yhteisötekijä - kun erikseen mainittua tekijää ei julkaisusta löydy, vaan julkaisun sisällöstä vastaa jokin yhdistys, laitos, virasto tai muu organisaatio - merkitään yleensä siinä muodossa kuin se on julkaisussa. Kyrillisellä tai muulla ei-latinalaisella kirjaimistolla painetut nimet translitteroidaan (eli kirjoitetaan toisella kirjaimistolla). Jos on olemassa samannimisiä yhteisötekijöitä, niin lisätään paikannimi. Jos yhteisötekijä on jonkin organisaation alaosasto, niin pääyhteisön nimi merkitään ensin. Poikkeuksen muodostavat alaosastot, jotka toimivat itsenäisesti ja joiden nimi tunnetaan erikseen.
Julkaisun nimi tulee tekijätietojen jälkeen. Jos julkaisussa ei ole mainittu tekijää, niin viitetiedot aloitetaan julkaisun nimellä. Nimi merkitään alkuperäiskielellä, mutta tarvittaessa se translitteroidaan. Hyvin pitkiä kirjojen nimiä voidaan lyhentää; poisjätettyjen sanojen kohdalle pannaan kolme pistettä. Alaotsikot voidaan jättää pois, jos ne eivät ole välttämättömiä selvyyden vuoksi.
Oudolla kielellä painetun julkaisun nimi voidaan kääntää; tällöin se merkitään hakasuluissa alkuperäisen nimen jälkeen. Jos julkaisun nimi on nimiösivulla painettu usealla eri kielellä, niin viitteeseen otetaan aina se, joka on nimiösivulla mainittu ensimmäisenä. Jos se on jollain oudolla kielellä, niin mukaan otetaan lisäksi englannin- tai saksankielinen nimi. Nimet erotetaan toisistaan ajatusviivalla. Jos oudolla kielellä painetussa julkaisussa on tiivistelmä tai yhteenveto sellaisella kielellä, jota yleisesti ymmärretään, niin julkaisun nimen jälkeen merkitään sulkuihin abstract, summary, Zusammenfassung jne sillä kielellä, jolla tiivistelmä tai yhteenveto on tehty.
Englanninkielinen otsikko kirjoitetaan pienin alkukirjaimin lukuunottamatta ensimmäistä sanaa sekä niitä sanoja, jotka englanninkielen sääntöjen mukaan kirjoitetaan isolla alkukirjaimella (esim. kuukausien ja kielten nimet).
Jos kysymyksessä on kokoomateoksen artikkeli, niin artikkelin nimi ja kokoomateosta koskevat tiedot erotetaan toisistaan siten, että kokoomateoksen nimen eteen lisätään sana Teoksessa sekä kaksoispiste (ruotsinkielellä kirjoitettaessa I: ja englanniksi kirjoitettaessa In: ).
Painos ja osa merkitään kirjan nimen jälkeen lyhenteitä käyttäen, esim.: 2. p. tai 2nd ed. Vol. 5. Roomalaiset numerot muutetaan arabialaisiksi, paitsi jos osien numerointi on hierarkinen.
Elektronisista julkaisuista merkitään viimeinen päivitys.
Julkaisutiedot merkitään painos- ja osatietojen jälkeen. Ensimmäiseksi tulee julkaisija tai kustantaja, sitten julkaisu- tai kustannuspaikka ja julkaisuvuosi. Kustantajan ja julkaisupaikan väliin pannaan pilkku. Jos julkaisijoita on useita, niin ensimmäinen mainitaan. Lisäksi voidaan ottaa se, joka on käyttäjälle hyödyllisin, esim. jakaja. Jos julkaisijaa ei ole mainittu, niin merkitään painaja ja painopaikka. Jos tiedot saadaan julkaisun ulkopuolelta, niin käytetään hakasulkuja.
Kausijulkaisujen nimet lyhennetään kansainvälisten standardien mukaan. Koska käytetyimmissä viitetietokannoissa Medline ja Biosis lehtien nimet lyhennetään samalla periaatteella, niin esim. näiden tiedontuottajien lehtiluetteloita voi käyttää apunaan lehtien nimiä lyhennettäessä.
Myös kongressikertomusten nimet voidaan lyhentää näiden sääntöjen mukaan, samoin kuin kustantajien ja julkaisijoiden nimet niiden esiintyessä julkaisutietojen yhteydessä.
Lyhentäminen tapahtuu seuraavien periaatteiden mukaan:
Lyhenteen kaikki sanat aloitetaan isolla kirjaimella
Jokaisen lyhennetyn sanan jälkeen tulee piste
Pilkkua käytetään erottamaan alasarjan nimi yleisotsikosta
Nimiä, joissa on vain yksi sana, ei lyhennetä
Artikkelit, konjunktiot ja prepositiot jätetään pois, jos ne eivät ole tärkeitä lehden nimen tunnistamisessa. Jos prepositio on nimen ensimmäinen sana, niin se säilyy lyhenteessä
Sanoja, joissa on vähemmän kuin viisi kirjainta, ei yleensä lyhennetä
Samaa lyhennettä käytetään sekä yksikkö- että monikkomuodoista, mikäli ei ole väärinkäsitysten vaaraa. Jos monikkomuoto säilytetään, niin monikkomuodon viimeinen kirjain lisätään yksikkömuodon lyhenteen perään
Samaa lyhennystä ei saa käyttää sanoista, jotka eivät ole samaa alkuperää. Poikkeuksen muodostavat eräät vakiintuneet lyhenteet, esim. Wall Street Journal = Wall St. J. ; Saint Louis Quarterly = St. Louis Q.
Samalle sanalle ei saa olla useita lyhenteitä
Yhdyssanoista lyhennetään vain loppuosa, jos sanassa ei ole käytetty yhdysviivaa. Yhdysviivallisissa sanoissa molemmat osat lyhennetään, ja yhdysviiva säilyy myös lyhenteessä
Jos useille lehdille tulee sama lyhennys, niin lyhenteen perään lisätään sulkuihin julkaisupaikka (esim. maa tai kaupunki) tai julkaisevan yhteisön nimi lyhennettynä
Lehtien nimissä esiintyvät sanojen alkukirjaimista muodostetut nimilyhenteet merkitään sellaisinaan isoja kirjaimia käyttäen. Jos selvennys on tarpeen, niin se pannaan koko nimen loppuun sulkuihin ISO-sääntöjen mukaan lyhennettynä
Alasarjan nimen voi jättää pois, jos alasarjalla on numero- tai kirjaintunnus. Sanat series, section, part jne. voi jättää pois. Jos numero- tai kirjaintunnusta ei ole, niin alasarjojen nimet otetaan mukaan lyhennettyinä ja pilkulla erotettuna päänimekkeestä
Jos lehti ilmestyy useana eri rinnakkaispainoksena, joiden nimien lyhynteet ovat samanlaiset, niin niin nimen loppuun pannaan selvitys suluissa ja lyhennettynä, esim. (Engl. Ed.)
Lehtien nimissä olevia henkilönnimiä ei lyhennetä
Lehtien nimissä olevat symbolit (esim. +) säilytetään muuttumattomina
Volyyminumero merkitään ensimmäiseksi, ja se erotetaan vuodesta pilkulla. Vuoden ja sivunumeron väliin tulee kaksoispiste; sivut voi myös merkitä: s. tai p. Jos lehdellä ei ole volyyminumeroa, niin ensiksi merkitään vuosi. Lehden numero on merkittävä silloin, kun lehden jokaisessa numerossa on erilliinen sivunumerointi; sen paikka on volyyminumeron jäljessä tai, jos sitä ei ole mainittu, niin vuosiluvun jäljessä. Numero merkitään aina kaarisulkuihin, jotta se voidaan helposti erottaa volyyminumerosta.
Jos viitataan sarjan koko osaan, niin siitä ilmoitetaan kaikki samat tiedot kuin kirjoistakin, mutta julkaisutietojen eteen lisätään sarjan nimi ja numero. Jos kyseinen osa on kokoomateos, ja viitataan vain yhteen artikkeliin, niin merkitään arikkelin tekijöiden ja nimen jälkeen ensin kyseisen osan tekijä- ja nimitiedot, sitten sarjan nimi ja numero ja lopuksi julkaisutiedot ja sivut.
Artikkeleille on ilmoitettava sekä alku- että loppusivu. Kirjoista ilmoitetaan sivujen kokonaismäärä, tai ne sivut, joita on käytetty lähteenä.
Jos viitataan suullisiin tiedonantoihin tai julkaisemattomiin käsikirjoituksiin, niin on ilmoitettava sen henkilön nimi ja toimipaikka, jolta tiedot on saatu tai joka on kirjoituksen laatinut. Jos kirjoitus on hyväksytty painettavaksi, niin ilmoitetaan missä julkaisussa se tullaan painamaan. Julkiseen asiakirjaan viitattaessa on ilmoitettava arkisto tai virasto, missä se on nähtävissä.
Sanojen lyhentäminen tehdään kansainvälisen standardin mukaan. Jos viitetiedoissa on lyhenteitä, joiden merkitys ei ole selvä, niin lyhenteen jälkeen merkitään kyseisen tiedon täydellinen muoto - varsinkin, jos se koskee julkaisijaa tai julkaisupaikkaa.
Viitetietojen muuttaminen ei-latinalaisesta kirjaimistosta latinalaiseen tapahtuu ISO:n standardien mukaan:
ISO slaavilaiset kielet
arabia
heprea
kreikka
ei-slaavilaiset kielet entisessä Neuvostoliitossa
japani
Ajan tasalla olevat standardit saa Suomen standardisoimisliitosta (SFS).
A. MonografiatHenkilötekijä(t) | |
|
1. | |
Chrisman, C.L. Problems in small animal neurology. 2. ed. Lea & Febiger, Philadelphia 1991. 526 s. | Yksi tekijä |
|
2. | |
Gracey, J. F. & Collins, D. S. Meat hygiene. 9. ed. Baillière Tindall, London 1992. 549 s. | Useita tekijöitä |
|
3. | |
Raekallio, M. Cardiovascular and sympatho-adrenal responses to detomidine in horses. Diss., Coll. Vet. Med. Helsinki 1992. 57 s. | Väitöskirja, omakustanne |
|
4. | |
Puurunen, M. A comparative study on farmers' income. Diss., Fac. Agric. Forest. Univ. Helsinki. Agricult. Res. Inst. Finl. Res. Publ., 62. Helsinki 1990. 114 s. | Väitöskirja, sarjassa |
|
Toimittaja(t) | |
|---|---|
|
5. | |
Robinson, N. E. (ed.). Current therapy in equine medicine. 3. ed. Saunders, Philadelphia, 1992. 847 s. | "Textbook", yksi toimittaja |
|
6. | |
Lorenz, M. D., Cornelius, L. M. & Ferguson, D.C. (eds). Small animal medical therapeutics. Lippincott, Philadelphia 1992. 636 s. | "Textbook", monta toimittajaa |
|
7. | |
Iivonen, R. (toim). Eläinlääketieteellisen julkaisun laatiminen. 2. p. Eläinl. Korkeak. Oppimat. 14. Helsinki 1993. 60 s. | Toimitettu käsikirja |
|
8. | |
Kallings, P. (ed.). Proceedings of the international conference on equine sports medicine, Stockholm, Sweden 21.-22.7.1990. Stockholm 1990. 98 s. | Kongressi |
|
Yhteisötekijä | |
|
9. | |
Int. Soc. Anim. Blood Group Res. 21. Int. Conf. Anim. Blood Groups Biochem. Polymorph., Turin, July 1988. Abstracts. [S.l., s.n. 1988?]. 92 s. | Kongressi |
|
10. | |
World Vet. Assoc. (WVA), FAO, WHO & OIE. (eds). World directory of veterinary teaching centres, veterinary research centres, veterinary associations (...). WVA, Madrid 1991. 430 s. | Monta yhteisöä |
|
Monografiasarjan osa | |
|
11. | |
Wade, J. et al. (eds). Equine reproduction V. Proceedings of the fifth international symposium on equine reproduction held in Deauville, France July 1990. J. Reprod. Fertil. Suppl. 44. Cambridge 1991. 760 s. | Kongressi |
|
12. | |
Haapala, K. & Eurén, M. Luonnonvesien ja jätevesien kiintoainemäärityksen ongelmista. Vesi- ja ympäristöhallinnon julkaisuja. Sarja A, no 81. Helsinki 1991. 35 s. | Ns. laitossarja |
|
13. | |
Kansallisen ympäristökasvatusstrategian työryhmä. Kansallinen ympäristökasvatusstrategia. Suom. Unescotoimik. Julk. no 59. Helsinki 1992. 102s. | Yhteisötekijä |
|
14. | |
Ooms, L.A.A., Degryse, A.D. & van Miert, A.S. (eds). Physiological and pharmacological aspects of the reticulo-rumen. Curr. Top. Vet. Med. An. Sci. Nijhoff, Dordrecht 1987. 318 s. | Numeroimaton sarja |
|
B. Artikkelit | |
Aikakauslehdessä | |
|
16. | |
Sukura, A., Soveri, T. & Lindberg, L.-A. Autolytic changes in myocardial cells. Vet. Rec. 128, 1991 s. 35. | Aikakauslehtiartikkeli |
|
17. | |
Trent, A.M. & Plumb, D. Treatment of infectious arthritis and osteomyelitis. Vet. Clin. North Am. Food An. Pract. 7, 1991, s. 747-778. | Alasarja merkittävä |
|
18. | |
Rajala, P. Kuivike kuivattaa, hoitaa ja viihdyttää. Pellervo. Kotieläinliite 3, 1991, s. 10-13. | Supplementti |
|
19. | |
Oksanen, A., Soveri, T., Nieminen, M. & Kumpula, K. Pasta juttu - uutta tutkimustietoa poron lääkityksestä. Poromies 58, 1991, (5) s. 22-23. | Joka lehdessä oma sivunumerointi |
|
20. | |
Sankari, S. Rauta on porsaalle edelleen tärkeä. Lihantuottaja 1990, (4) s. 18. | Volyymia ei ole, joka numerossa oma sivunumerointi |
|
Muuta huomattavaa | |
|
21. | |
Hochschild, A. Detecting cooperative protein-DNA interactions and DNA loop formation by footprinting. In: Sauer, R.T. (ed.). Protein-DNA interactions. Methods in enzymology, vol. 208. Acad. Pr., San Diego, 1991. S. 343-361. | Monografiasarjassa |
|
22. | |
Sherding, R.G. Diseases of the small bowel. Teoksessa: Ettinger, S. J. (ed.). Textbook of veterinary internal medicine. Diseases of the dog and cat. 3. ed. Saunders, Philadelphia 1989. S. 1323-1396. | Toimitetussa teoksessa |
|
23. | |
Cantoray, R., Dik, B. & Gülbahce, S. Konya'da dört köpekte saptanan dirofilaria immitis (Leidy, 1856) Olgusu. [Four cases of Dirofilaria immitis infection in dogs in Konya, Turkey]. Veterinarium 1, 1990, (2) s. 32-34. | Käännetty otsikko |
|
24. | |
Chen, S.Y, Chen, F.Y. & Caim, B.X. [Establishment and application of ELISA method for determination of antibodies to avian retrovirus]. Chin. J. Vet. Med. 17, 1991, (2) s. 2-3. | Translitteroitu ja käännetty otsikko |
|
C. Sekalaiset | |
|
25. | |
Korvick, D.L. Joint motion studies of the normal and cranial cruciate ligament deficient stifle in large breed dogs. Diss., Univ. Illinois. Urbana Champaign, 1991. 195 s. Ref.: Diss. Abstr. Int. B. 52, 1992 s. 3474. (Abstrakti) | Toissijainen viite |
|
26. | |
Raputautityöryhmän muistio. Maa- ja metsätalousministeriö, Helsinki 1991. 97 s. | Työryhmäraportti |
|
27. | |
Elintarvikevalvontatoimikunta 1989:n mietintö. Kauppa- ja teollisuusministeriölle (...) Pekka Ojala (et. al.). Komiteanmietintö 1989, (32). Helsinki 1989. 62 s. | Komiteanmietintö |
|
28. | |
Eläinlääkintähuoltolaki. Suomen säädöskokoelma 1990, (685). | Laki |
|
29. | |
Asetus erikoiseläinlääkärin tutkinnosta. Suomen säädöskokoelma 1988, (594). | Asetus |
|
30. | |
Valvonnan suorittaminen lihantarkastuslain nojalla hyväksytyissä laitoksissa. Maa- ja metsätalousministeriö, yleiskirje n:o 213. Helsinki 1991. 4 s. | Kiertokirje |
|
31. | |
SFS 2324. Tekstivedoksen korjausluku. Suomen standardisoimisliitto, Helsinki 1972. 4 s. | Standardi |
|
ISO 999. Documentation - Index of a publication. 1975. 2 s. | Standardi |
|
32. | |
Pat. FI 781483. Julk. 12.11.1979. Menetelmä veren kalsiumin pitoisuuden mittaamiseksi. M. Sandholm. 4 s. | Patentti |
|
33. | |
Nardell, B.A. A study of the thymus and its influence on lipid metabolism. Diss., University of Maryland. University microfilms, Ann Arbor, Mich. 1969. 396 s. Mikrofilmi. | Mikrofilmit |
|
34. | |
Lassila, P. Eksoottisten eläinten omistajille suunnattu tiedotus. Syventävien opintojen seminaari. Eläinlääketieteellinen korkeakoulu, sisätautiopin laitos. 1993. 137 s. | Käsikirjoitus |
|
35. | |
Raekallio, M. Henkilökohtainen tiedonanto, tammikuu 1993. Eläinlääketieteellinen korkeakoulu, kirurgian oppiaine, Helsinki. | Henkilökohtainen tiedonanto |
|
36. | |
Kaartinen, L. & Randell, S.H. Rat tracheal epithetial cell differentiation in vitro. Acta Vet. Scand. Painossa. | Painossa |