7.1. Miksi popularisoida?
 

Tutkijan tehtävänä on tuottaa uutta tietoa. Tiedottaminen kuulu olennaisesti tutkijan toimenkuvaan, koska tuotettu tieto jäisi muuten vain tutkijan iloksi. Tiedeyhteisö näkee tavallisesti tiedottamisen yksinomaan tutkimustulosten raportointina tiedeyhteisölle. Tämän lisäksi tutkimustiedotusta tulisi kohdistaa yhä tehokkaammin myös yhteiskunnan muille yhteisöille, teollisuuden hyödyntäjille, päätöksentekijöille ja viranomaisille sekä suurelle yleisölle. Korkeakouluopetukseen kuuluu perinteisesti tutkielmien, loppuraporttien ja tieteellisten artikkelien kirjoittamisen harjoittelua, mutta myös muita tieteestä tiedottamisen lajeja tulisi harjoitella. Kaikkien kohderyhmien kannalta on olennaista, että tieto on oikeaa, tavoittaa oikeat kohderyhmät ja on esitetty ymmärrettävässä muodossa.
 

Mikä kiinnostaa suurta yleisöä ja tiedotusvälineitä? Yleistäen voidaan sanoa, että perustutkimus melko vähän ja että soveltava tutkimus hieman enemmän. Tiedotusvälineitä ja suurta yleisöä kiinnostavat tutkimukset, joihin liittyy taloudellinen ja poliittinen mielenkiinto, varsinkin jos yhteiskunnalliset intressit iskevät yhteen. Tällöin myös tutkija voi joutua ristiriitojen myrskyyn. Soveltava tutkimus on ongelmahakuisempaa kuin perustutkimus ja siksi myös palautetta saadaan laaja-alaisemmin. Palautetta saadaan paitsi tutkijayhteisöltä, myös yhteiskunnan päätöksentekijöiltä ja tiedotusvälineiden välityksellä myös yksityisiltä kansalaisilta.
 

Julkaisukanavan valinta on tärkeää. Tutkija ei voi tosin itse lopullisesti valita julkaisufoorumiaan, mutta hän valitsee julkaisusarjan, johon hän tarjoaa kirjoituksensa. Valinnan perusteena on kohderyhmä, jolle viesti on tarkoitettu. Aiottu julkaisusarja vaikuttaa kirjoituksen tyyliin, julkaisukieleen ja käsikirjoituksen asuun.
 

Sanoma- ja viikkolehdissä julkaistavat, tutkimukseen pohjautuvat kirjoitukset suunnataan yleensä alan harrastajille ja suurelle yleisölle, joskin myös alan asiantuntijat lukevat niitä, jos sattuvat saamaan lehden käsiinsä. Useimmiten tällainen kirjoitus on helppotajuinen lyhennelmä jostakin tutkimuksesta, katsaus ajankohtaisiin tutkimushankkeisiin, tiede- tai tutkimuspoliittinen kannanotto tai muu vastaava. Isoihin lehtiin kirjoittamista helpottaa se, että apuna on toimittaja, joka jutun viimeistelee. Lähentäessään tiedettä kansalle toimittaja voi tietämättään muuttaa olennaisia tosiasioita, joten artikkeli pitää aina tarkastaa asiasisällön puolesta ennen kuin se menee painoon. Jos on kiire, toimittaja voi lukea sen puhelimessa.
 

7.2. Kenelle kirjoitetaan
 

Kun on tottunut kirjoittamaan tutkimustuloksistaan kollegoilleen, joilla on sama koulutustausta kuin artikkelin kirjoittajalla, niin voi olla vaikeaa asettua sellaisen lukijan asemaan, jolla on eri peruskoulutus. Jokainen sana ja lause voidaan ymmärtää aivan toisin, kun kirjoittaja ja lukija edustavat eri maailmoja. Jottei tästä tulisi ongelmaa, niin kirjoittajan kannattaa jakaa lukijakunta tunnistettaviin ryhmiin. Karkeasti voidaan sanoa, että ei ole olemassa ns. suurta yleisöä, vaan yleis- ja erikoislehtien lukijakunta koostuu erilaisista ryhmistä. Asennoitumista lukijan rooliin voi harjoitella lukemalla toisen tieteenalan populaariartikkeleita, esimerkiksi Tiede 2000 -lehdestä. Niitä lukiessaan voi samalla arvioida, kuinka suuren työn takana on ollut teoreettisen asiatiedon muokkaaminen siihen muotoon, jossa se yleisölle tarjoillaan - olettaen, että sillä on vaikutusta ihmisten elämään.
 

Yleislehtien lukijakunta koostuu eri koulutuksen saaneista ihmisistä, jotka harrastavat luonnonsuojelua, koirankasvatusta, ratsastusta; yleistäen voidaan sanoa, että kaikki artikkelit, jotka käsittelevät eläimiä, ovat erittäin populaareja - suosittuja. Suurilla lehdillä on toimittajat, jotka tuntevat yleisönsä ja tietävät tyylilajin, jolla lukijan tavoittaa. Mutta he eivät tunne kyseessä olevaa tieteenalaa, joten vastuu tieteellisen populaariartikkelin asiasisällöstä on tieteentekijän.
 

Erikoislehtien lukijakunta on valikoitunutta, joten siinä suhteessa kirjoittajan on helpompi asettua vastaanottajan asemaan. Lukijat ovat myös kriittisiä ja he seuraavat asioita useasta lähteestä. Monelle on tärkeää saada uutta tietoa oman ammatinharjoittamisen vuoksi. Näille lukijoille eläinlääkärien artikkelit ovat yksiä parhaista palvelutehtävistä, mitä ammattikunta voi yhteiskunnalle antaa.
 

Popularisoinnin kohderyhmiä:
 

1. Muut kollegat

Suomen eläinlääkärilehti, ks. luku 6.

Tutkijaeläinlääkärit: tutkimustulosten tiedottaminen praktikoille

Praktiikassa toimivien kokemukset tutkijoille

ks. myös Vakavat harrastajat
 

2. Lähialojen tutkijat

esim. lääkärit, agronomit, mikrobiologit

Duodecim, Finnish game research ...
 

3. Ammatinharjoittajat

jalostajat, kasvattajat

Nautakarja, Sika, Suomen kalankasvattaja ...
 

4. Vakavat harrastajat

kennelinpitäjät, näyttelytuomarit ym.

Hevosurheilu, Koiramme ...

myös kollegat lukijoina
 

5. Harrastelijat

lemmikkieläinten omistajat

koirarotujen lehdet

muut eläinharrastukset

ns. eläinlääkärin palstat
 

6. Muu yleisö

jakautuu eri ryhmiin; koululaisista tohtoreihin

yleistä kiinnostusta, esim. hygienia, eläinsuojelu

artikkelit antavat yleiskuvan eläinlääkärin ammatista
 

Kun kohderyhmä ja julkaisu on valittu (tai ne ovat valinneet kirjoittajan!), niin artikkelin kieli ja tyyli mukautetaan lukijalle sopivaksi. Yleiskielen mukaiseen tekstiin pyritään silloin, kun kirjoitetaan asianharrastajille ja tutkimuksesta kiinnostuneelle muulle yleisölle. On käytettävä selkeää kieltä, lyhyitä lauseita ja yksinkertaista virkerakennetta. Hyvää yleistajuista tutkimuskieltä voi opetella esim. Tiede 2000 -lehdestä. Sukulaisia ja tuttavia voi käyttää koelukijoina ja pyytää heitä huomauttamaan niistä tekstinosista, joita eivät ymmärrä.

Kansantajuistamisen harjoittelemisen voi aloittaa jo opiskeluaikana. Omaan ylioppilaskunnan lehteen mahtuu juttuja aiheesta kuin aiheesta, eikä yhteistyötä lähialojen opiskelijalehtien toimittajien kanssa saa unohtaa. - Koirarotulehdet, kissalehdet ja muut lemmikkieläinten kerholehdet ottavat mielellään asiantuntevia artikkeleita vastaan.