Helsingin yliopisto

 

Helsingin yliopiston verkkojulkaisut

Helsingin yliopisto, Helsinki 2006

Nuori konservatiivi

Tuure Junnila ja hänen poliittinen toimintansa vuoteen 1956

Petri Nummivuori

Väitöskirja, huhtikuu 2006.
Helsingin yliopisto, humanistinen tiedekunta, historian laitos.

Filosofian tohtori Tuure Junnila (1910-1999) oli eräs Suomen tunnetuimmista oikeistopoliitikoista toisen maailmansodan jälkeisinä kylmän sodan vuosikymmeninä. Junnila muistetaan ennen muuta Urho Kekkosen itsepintaisena vastustajana sekä pitkäaikaisena parlamentaarikkona, näkyvänä oppositiomiehenä ja tuotteliaana poliittisena kirjailijana. Aatteellisilta ja poliittisilta näkemyksiltään Junnila oli konservatiivi ja hän lukeutuu Kansallisen Kokoomuksen historian merkkihenkilöihin. Junnila teki mittavan päivätyön myös politiikan ulkopuolella, ensin taloustieteen tutkijana ja sitten Kansallis-Osake-Pankin johtokunnan jäsenenä.

Nuori konservatiivi on perinteisen historiantutkimuksen keinoin toteutettu osaelämäkerta, jonka puitteissa Junnilan henkilöhistoria ja hänen toimintansa suomalaisessa yhteiskuntaelämässä tulevat selvitetyiksi vuoteen 1956 saakka.

Tutkimuksessa tarkastellaan aluksi Junnilan taustaa, lapsuus- ja kouluaikaa, ylioppilasvuosia sekä ammatillisen uran alkuvaiheita. Selvityksensä saavat myös Junnilan toiminta taloustieteen tutkijana ja käytännön pankkimiehenä. Erityisen mielenkiinnon kohteena tutkimuksessa on Junnilan poliittinen toiminta, jota tutkittaessa pidetään jatkuvasti silmällä viittä keskenään monin osin limittäistä aihekokonaisuutta, jotka ovat: (1) talouspolitiikka, (2) sisäpolitiikka, (3) ulko- ja turvallisuuspolitiikka, (4) Junnila ja Urho Kekkonen, (5) Junnila, Kokoomus ja suomalainen konservatismi.

Talouspolitiikassaan Junnila korosti taloudellisen vakauden merkitystä, vastusti sosialisointia ja valtion menojen paisumista, puolusti vapaata talousjärjestelmää ja yksityistä yritteliäisyyttä sekä vaati veronalennuksia. Tämä linja nautti Kokoomuksessa suurta suosiota 1950-luvun ensimmäisellä puoliskolla ja Junnila olikin tuon ajanjakson johtava kokoomuslainen talouspoliitikko.

Sisäpolitiikan alalla Junnila vaati jo 1940-luvulla, että Suomen poliittiseen elämään oli muodostettava agraari- ja työväenpuolueiden vastapainoksi "kolmas voima" kokoamalla konservatiiviset ja liberaalit poliittiset suuntaukset saman katon alle.

Ulko- ja turvallisuuspolitiikka oli Junnilan poliittisen toiminnan osa-alueista se, joka selvimmin sijoittui 1950-luvun puolivälin jälkeiseen aikaan. Kuitenkin jo Junnilan varhaisissa puheissa ja kirjoituksissa oli havaittavissa pyrkimys kohti Sveitsin ja Ruotsin mallin mukaista ehdotonta puolueettomuutta sekä Suomen sisäisen itsemääräämisoikeuden voimakas korostus.

Junnilan ja Kokoomuksen suhtautuminen Urho Kekkoseen oli vuosina 1951-1956 johdonmukaisen kriittistä, mutta ei lainkaan niin suoraviivaisen kielteistä ja kaikessa mahdollisessa vastustavalle kannalle asettuvaa kuin monissa tutkimuksissa on aikaisemmin annettu ymmärtää.

Junnila oli yksi 1950-luvun ensimmäisen puoliskon johtavista kokoomuslaisista ja hänen näkemyksensä kävivät kaikessa olennaisessa yksiin Kokoomuksessa tuolloin hallitsevassa asemassa olleen aatteellisissa ja yleispoliittisissa kysymyksissä konservatiivisen ja talouspolitiikassa liberaalin linjan kanssa.

Julkaisun nimiösivu

Julkaisu on tekijänoikeussäännösten alainen. Teosta voi lukea ja tulostaa henkilökohtaista käyttöä varten. Käyttö kaupallisiin tarkoituksiin on kielletty.

© Helsingin yliopisto 2006

Viimeksi päivitetty 04.04.2006

Yhteystiedot, Contact information E-thesis Helsingin yliopisto, University of Helsinki