Helsingin yliopisto

 

Helsingin yliopiston verkkojulkaisut

Helsingin yliopisto, Helsinki 2006

Toiminta ja tarkoite

Tutkimus suomen pronominista "tämä"

Marja Etelämäki

Väitöskirja, joulukuu 2006.
Helsingin yliopisto, humanistinen tiedekunta, suomen kielen ja kotimaisen kirjallisuuden laitos.

Suomessa on kolme demonstratiivipronominia: "tämä"/"nämä", "tuo"/"nuo" ja "se"/"ne". Keskusteluaineistoista käy ilmi, että puhujat voivat käyttää mitä tahansa kolmesta pronominista viitatessaan asioihin, jotka ovat heidän lähellään tai heistä etäällä. He voivat käyttää niitä kaikkia myös viitatessaan keskustelukumppaninsa puheenvuoroon. Tutkimus käsittelee sitä, miten pronominien tarkoite tunnistetaan keskustelussa ja mistä pronominien merkitys muodostuu. Tutkimuksessa käsitellään erityisesti pronominia "tämä", mutta sen rinnalla tarkastellaan myös pronomineja "tuo" ja "se".

Tutkimusmetodina on keskustelunanalyysi, jossa keskustelun ymmärretään perustuvan keskustelijoiden toimintoihin. Pääajatuksena on, että meneillään olevassa keskustelupuheenvuorossa mainitut asiat tunnistetaan meneillään olevasta toiminnasta käsin. Kaikkia tarkoitteita ei tarvitse tunnistaa yhtä perusteellisesti: toiset tarkoitteet ovat vuoron ymmärtämiseksi riittävän tunnistettavissa, vaikka vuoron vastaanottaja ei tietäisikään niistä käytännössä paljon mitään.

Tutkimuksen ensimmäisessä osassa käsitellään sitä, milloin pronomini muodostaa substantiivilausekkeen eli NP:n yksin ("tämä") ja milloin se on tarkenteena ("tämä kukka"). Lisäksi siinä tarkastellaan sellaisia erityisesti puheessa esiintyviä rakenteita, joita kutsutaan lohkeamiksi. Niissä on kaksi samatarkoitteista NP:tä, joista toinen on pronomini ja toinen muodostuu pronominista ja substantiivista ("tää on hieno tää kukka" ja "tää kukka ni se on hieno"). Tutkimuksessa käy ilmi, että puhujat käyttävät erimuotoisia NP:itä ja lohkeamarakenteita ilmaistakseen, onko tarkoite meneillään olevassa tilanteessa pysyvä eli sellainen, johon voidaan viitata toistuvasti, ja onko tarkoite uusi vai jo riittävän tunnettu. Lisäksi niiden avulla jäsennetään meneillään olevaa toimintaa.

Tutkimuksen toinen osa käsittelee pronominien semantiikkaa. Siinä käy ilmi, että pronomineilla voidaan jäsentää meneillään olevaa vuorovaikutusta tai spatiaalista kontekstia. Pronominia "tämä" käytetään vuoroissa, joiden aikana tarkoitteelle annetaan (uusi) tulkinta. Pronominia "tuo" käytetään, kun tarkoite on yhä tulkinnan alaisena. Pronomini "se" taas implikoi, että tarkoite on riittävän tunnettu meneillään olevan toiminnan tarpeisiin. Pronomini "tämä" ilmaisee lisäksi, että keskustelijat eivät ole yhteisymmärryksessä siitä, mikä meneillään oleva toiminta on; pronominit "tuo" ja "se" taas implikoivat, että meneillään oleva vuoro asettuu osaksi keskustelijoille jo yhteistä toimintaa. Spatiaalisessa käytössä pronomini "tämä" implikoi, että puhuja on tarkoitteen sisällä. Pronomini "tuo" taas ilmaisee, että puhuja on tarkoitteen ulkopuolella.

Julkaisun nimiösivu

Julkaisu on tekijänoikeussäännösten alainen. Teosta voi lukea ja tulostaa henkilökohtaista käyttöä varten. Käyttö kaupallisiin tarkoituksiin on kielletty.

© Helsingin yliopisto 2006

Viimeksi päivitetty 06.11.2006

Yhteystiedot, Contact information E-thesis Helsingin yliopisto, University of Helsinki