Helsingin yliopisto

 

Helsingin yliopiston verkkojulkaisut

Helsingin yliopisto, Helsinki 2006

Kuvan ja tekstin välissä

Kuvateksti uutiskuvan ja lehtijutun elementtinä

Elina Heikkilä

Väitöskirja, toukokuu 2006.
Helsingin yliopisto, humanistinen tiedekunta, suomen kielen ja kotimaisen kirjallisuuden laitos.

Tutkimuksessa analysoidaan, 1) miten kuvateksti voi ohjata kuvan tulkintaa, 2) millainen on kuvatekstin suhde lehtijutun otsikkoon ja leipätekstiin sekä 3) mitkä kielelliset piirteet ovat ominaisia juuri kuvatekstille. Teoksessa luodaan myös katsaus toimitustyön oppikirjojen kuvatekstiohjeisiin, kuvatekstien asemaan journalistisessa työprosessissa ja suomalaisten kuvatekstien kehitykseen.

Tutkimus on teorioiltaan ja menetelmiltään moniaineksinen kriittinen tekstintutkimus. Se hyödyntää systeemis-funktionaalista kieliteoriaa ja sosiosemioottista visuaalista teoriaa, jatkaa fennistisen syntaksintutkimuksen perinnettä ja soveltaa paratekstin käsitettä kuvateksteihin. Aineistona on suomalaisten sanomalehtien uutiskuvia (441 kpl), kuvatekstejä (1 815 kpl) ja juttuja Sydneyn olympialaisista ja palestiinalaisten toisen kansannousun alusta vuodelta 2000.

Kuvatekstin kokonaisrakenne on kuvattavissa kolmen funktionaalisen komponentin avulla: otsikon, kuvaselosteen ja kehysjakson. Aineiston lehdistä kolmasosa käyttää erillistä otsikkoa kuvatekstin alussa. Kuvatekstiotsikko kiteyttää kuvan ja kuvatekstin keskeisen annin ja toimii samalla kuvan lukuohjeena.

Aineiston kuvateksteistä 44 prosenttia käsittää kuvaselosteen, kuvan tilanteen kielennöksen. Sillä on kaksi omaa konventiotaan: finiittiverbittömyys sekä preesensin käyttö. 1900-luvun mittaan finiittiverbittömät kuvaselosteet ovat vähentyneet suomalaislehdissä ja preesens on antanut tilaa imperfektille; vuoden 2000 aineistossa enää neljännes kuvaselosteista on preesensmuotoisia ja 7 prosenttia finiittiverbittömiä.

Eri lehtien kuvatekstivariantit nimeävät sekä kuvan esittämät prosessit että niiden osallistujat varsin yhdenmukaisesti. Tekstivariantit kuitenkin kehystävät saman näkymän eri tavoin mm. tarkastelemalla kuvan tilannetta eri etäisyyksiltä. Yksilötason kuvateksti kertoo vain kuvan näkymästä; toinen tekstivariantti puhuu yksilön sijaan joukoista; kolmas lehti antaa konkreettiselle tilanteelle abstraktin tulkinnan.

Kuvateksti on lehtijutun parateksti, typografisesti korostettu, puoli-itsenäinen juttuelementti. Suhteessaan juttuotsikkoon kuvateksti voi olla 1) otsikon parafraasi tai 2) luonteeltaan yksilöivä, kuten kuvitettaessa abstraktia otsikkoa konkreettisella esimerkillä. Kuvateksti toimii 3) lisäyksenä otsikkoon esimerkiksi silloin, kun niiden ainoa yhteinen tekijä on kuvan henkilön nimi. 4) Täsmentävä kuvateksti puolestaan kertoo otsikkoa enemmän yksityiskohtia.

Kuvateksti voi täydentää, toistaa tai tiivistää leipätekstiä. Useimmiten leipätekstiä täydentävä kuvateksti kertoo kuvan sisällöstä. Kuvateksti pohjautuu usein leipätekstiin ja saattaa toistaa tätä jopa sanasta sanaan. Kuvatekstin leipätekstiä tiivistävä tehtävä näyttää nousevan yhä tärkeämmäksi, sillä monet suomalaislehdet ovat luopuneet erillisen ingressin käytöstä.

Julkaisun nimiösivu

Julkaisu on tekijänoikeussäännösten alainen. Teosta voi lukea ja tulostaa henkilökohtaista käyttöä varten. Käyttö kaupallisiin tarkoituksiin on kielletty.

© Helsingin yliopisto 2006

Viimeksi päivitetty 26.04.2006

Yhteystiedot, Contact information E-thesis Helsingin yliopisto, University of Helsinki