Helsingin yliopisto, Helsinki 2006
Sekä että
Ironia koherenssina ja inkoherenssina
Toini Rahtu
Väitöskirja, elokuu 2006.
Helsingin yliopisto, humanistinen tiedekunta, suomen kielen ja kotimaisen kirjallisuuden laitos.
Milloin viestin voi tulkita ironiseksi? Väitöskirja on kielitieteellinen, pragmatiikan alaan kuuluva vastaus tähän kysymykseen. Selittäviksi käsitteiksi osoittautuvat koherenssi ja inkoherenssi. Kun kuulija/lukija kokee viestin oudoksi kontekstissaan, syntyy elämys inkoherenssista: viestin epämielekkyydestä tai epäyhtenäisyydestä. Jos viestin vastaanottaja kuitenkin uskoo puhujan/kirjoittajan haluun ilmaista jotain todella, hän yrittää tulkita inkoherenssin mielekkääksi. Tällöin hän suhteuttaa viestin sosiokulttuuriseen kontekstiin, kuten tuottajan rooliin tai persoonaan, tilanteeseen, tekstilajiin tai tekstiyhteyteen, ja huomaa viestin pinnan alla piilevän epäsuoran sanoman. Tietyin ehdoin tuo sanoma on tulkittavissa ironiaksi. Tulkitsija siis "korjaa" inkoherenssin kokemuksensa koherentiksi ironisen tulkinnan avulla.
Koherenssi löytyy, jos viestistä havaitaan ironian viisi komponenttia: 1) kielteinen sanoma, jolla on 2) intentionaalinen tuottaja, 3) kohde ja 4) uhri ja 5) jos se kätkee jonkin/joitakin muista merkityskomponenteista tahallisen monitulkintaiseen esitystapaan. Tämä komponenttimääritelmä kuvaa tarkalleen kulttuurisen intuitiomme ironiasta, osoittaa ironian suhteet sen lähikäsitteisiin ja selittää ironisten tulkintojen moninaisuuden. Se myös näyttää, mikä on ominaista juuri ironialle, mikä kielen tulkinnalle ylipäätään. Ironian tarkka mutta joustava määritelmä vie kielellisen ironian tutkimusta realistisempaan suuntaan.
Väitöskirja ei perustu vain tutkijan omaan analyysiin ironiasta, vaan laajoihin empiirisiin testeihin. Koehenkilöiden 107 tulkintaa 12 lehtitekstistä vahvistavat, että ironinen tulkinta koostuu em. komponenteista ja että koherenssin tavoittelu selittää sen synnyn. Testit myös havainnollistavat tulkinnan kontekstuaalisuutta ─ jota ei siis idealisoida, saati ohiteta, vaan nimenomaan tutkitaan. Tämä on edistysaskel suhteessa aikaisempiin ironianselityksiin, joiden epärealistisuutta ja kielinäkemystä tutkimus myös analysoi.
Väitöskirjan keskeiset tulokset tiivistyvät Sekä että -otsikossa: ironinen viesti vaikuttaa ensin inkoherentilta mutta osoittautuukin koherentiksi, ironia on sekä tietty, kielteinen merkitys että sen tietty ilmaisutapa, se voi sekä täyttää että pettää odotuksia, sen tulkintaa ohjaavat sekä koodi että konteksti. Ja ironista tulkintaa selittämällä voi ymmärtää sekä ironista että ei-ironista viestintää: koherenssin tavoitteluhan ohjaa kaikkea kielellistä tulkintaa. Näin ironiantutkimus on keskiössä etsittäessä vastausta pragmatiikan ydinkysymykseen: miten kielellinen tulkinta syntyy?
Avainsanat: ironia, koherenssi, inkoherenssi, ironian komponenttimääritelmä, kielellisten ilmausten tulkinta
Julkaisu on tekijänoikeussäännösten alainen. Teosta voi lukea ja tulostaa henkilökohtaista käyttöä varten. Käyttö kaupallisiin tarkoituksiin on kielletty.
© Helsingin yliopisto 2006
Viimeksi päivitetty 31.07.2006