Helsingin yliopisto

 

Helsingin yliopiston verkkojulkaisut

Helsingin yliopisto, Helsinki 2006

Ajan sisäkkäiset tilat. Arkkitehtuuri, valokuva ja menneisyyden esittäminen W. G. Sebaldin romaanissa Austerlitz

Kaisa Kaakinen

Pro gradu, toukokuu 2005.
Helsingin yliopisto, humanistinen tiedekunta, taiteiden tutkimuksen laitos, yleinen kirjallisuustiede.

Tutkielmassa tarkastellaan arkkitehtuurin, valokuvan ja historian roolia W.G. Sebaldin romaanissa Austerlitz. Siinä tutkitaan tapoja, joilla valokuvaa ja arkkitehtuuria käytetään romaanissa ajan ja historian kuvaamiseen. Austerlitzin poetiikkaa luonnehditaan tilallisen ajan poetiikaksi. Austerlitzissa aikaa kuvataan sisäkkäisinä tiloina tai palimpsestisina kerrostumina, joissa nykyisyys on läheisessä yhteydessä menneisyyden eri hetkiin. Tilallisen ajan poetiikka osoittautuu monitahoiseksi ilmiöksi. Se ilmenee romaanin kuvauksissa tiloista ja rakennuksista, joissa menneisyys on edelleen läsnä, tekstin runsaassa intertekstuaalisuudessa sekä valokuvan käytössä. Myös teoksen kerronta seuraa ajatusta ajan sisäkkäisistä tiloista: siihen on upotettu useita sisäkkäisiä kertomuksia.

Romaanin nimihenkilö Jacques Austerlitz on lähetetty vuonna 1938 sotalapseksi Englantiin ja unohtanut varhaisen lapsuutensa Prahassa. Englannissa kasvaneen Austerlitzin juutalaiset vanhemmat ovat mitä luultavimmin menehtyneet keskitysleireillä, minkä hän päästää tietoisuuteensa vasta vuosikymmenien päästä. Romaani ei esitä Austerlitzin vähä vähältä rekonstruoimaa tarinaa kronologisesti vaan kerii tarinan auki paikkojen ja kuvien herättämin assosiaatioin - tavalla, joka muistuttaa Austerlitzin omaa kokemusta torjutun menneisyyden muistamisesta. Teoksen muodon analyysissa hyödynnetään Joseph Frankin tilallisen muodon käsitettä. Austerlitzin alkuosan motiivit, kuten rautatiet ja savupiiput, saavat vasta loppuosan valossa merkityksensä ja niiden voidaan nähdä viittaavan epäsuorasti juutalaisten joukkotuhoon.

Romaanissa arkkitehtuuri toimii mielen ja muistin metaforana. Austerlitz muistaa menneisyytensä tapahtumia astumalla uudestaan niiden tapahtumapaikkoihin, unohdettuihin huoneisiin. Austerlitz ja kertoja myös noutavat paikoista toisten ihmisten muistoja. Tällöin antiikin retoriikasta periytyvä ars memoriae -kuvasto asetetaan kuvaamaan toisten ihmisten muistojen säilyttämisen ja välittämisen vaikeutta. Myös valokuva tähdentää romaanissa sitä, että toisen ihmisen kokemukset säilyvät aina tutkimattomina. Arkkitehtuuri ja valokuva kuitenkin hahmottavat myös ajatusta nykyisyydessä syntyvästä menneisyyden tulkinnasta, joka mahdollistaa toisen ihmisen muistojen kunnioittamisen. Tutkielmassa analysoidaan romaanissa muodostuvaa vaikutelmaa verkostomaisesta ja "perheyhtäläisestä" historiasta, joka vastustaa "monumentaalista", kattavuuteen pyrkivää historiankirjoitusta. Romaanissa hahmottuva eettinen historiankirjoitus tunnustaa menneisyyden poissaolon, mutta korostaa myös menneisyyden jälkien, "indeksien", avulla aina uudestaan kirjoitettavan historian merkitystä. Romaanissa tilallinen aika ilmentää siten sekä Austerlitzin traumaattista kokemusta menneisyyden toistumisesta että ajatusta menneisyyden muistamisen tärkeydestä.

Lopuksi tutkielmassa tarkastellaan sitä, minkälaiseen valoon Sebaldin romaani asettuu kun sitä luetaan yhteydessä keskusteluun, jota on käyty juutalaisten joukkotuhon esittämisestä kirjallisuudessa. Kaakinen suhteuttaa Sebald-luentansa eritoten Anne Whiteheadin Sebald-tulkintoihin sekä Dominick LaCapran ja Michael Rothbergin kirjoituksiin historiallisen trauman esittämisestä. Tilallisen ajan poetiikka ei kadota otetta historiasta eikä yksilöllisistä kokemuksista, vaan Sebaldin romaani onnistuu tasapainoilemaan yksilön traumaattisen kokemuksen ainutkertaisuuden tunnustamisen ja näihin kokemuksiin eläytymisen välillä.

Julkaisun nimiösivu

Julkaisu on tekijänoikeussäännösten alainen. Teosta voi lukea ja tulostaa henkilökohtaista käyttöä varten. Käyttö kaupallisiin tarkoituksiin on kielletty.

© Helsingin yliopisto 2006

Viimeksi päivitetty 15.08.2006

Yhteystiedot, Contact information E-thesis Helsingin yliopisto, University of Helsinki