Sisällysluettelo Seuraava luku

1 KAIKKI YHTÄ MASSAA?

Ai onks ne niitä, jotka kaikki pukeutuu samalla tavalla? Tämän tyylisiä kysymyksiä olen kohdannut usein kertoessani, että tutkin musliminaisten pukeutumista. Kysymys heijastaa monien suomalaisten käsitystä musliminaisten pukeutumisesta: siinä ei ole mitään yksilöllisyyttä. Tämä yleinen käsitys on motivoinut minua etsimään vastauksia musliminaisten pukeutumisen yksilöllisyyttä koskeviin kysymyksiin. Olen ymmärtänyt tätä tutkimusta tehdessäni, että musliminaisten pukeutumiseen liittyvä yleistäminen on seurausta siitä, että kuvitellaan musliminaisia löytyvän vain siitä joukosta, joka peittää päänsä ja pukeutuu pitkiin hameisiin. Toisaalta yleistämistä tapahtuu, koska islamia ja sen uskonnon edustajia ei tunneta. Suomalaisten oletus yksilöllisyyden puuttumisesta musliminaisten pukeutumisessa on sidoksissa myös käsityksiin yksilöllisyyden olemuksesta, koska yksilöllisyyttä pidetään enemmän ulkoisesti havaittavana erilaisuutena kuin oman minuuden ilmenemisenä.

Oma näkökulmani yksilöllisyyteen on ”uotilalainen”. Uotilan (1995) mukaan pukeutumisessa on kyse prosessista, jossa ihminen konstruoi sisäisen tuntonsa materiaaliseen muotoon. Tässä näkökulmassa ulkoisesti havaittavalla konkretialla on yhteys ihmisen sisäiseen maailmaan. Aineistoni on ohjannut minua lähestymään yksilöllisyyttä pukeutumisessa prosessina, jota ei voi irrottaa yksilön muusta todellisuudesta. Yksilöllisyyden muodostumisen keskeiseksi voimanlähteeksi kohoaa prosessissa aineiston perusteella positiivisen minuuden kokemuksen tavoittelu. Tässä työssä kuvaan tuota yksilöllisen pukeutumisen prosessia ja siihen vaikuttavia tekijöitä. Kuvaan myös prosessista seurauksena syntyvää yksilöllistä pukeutumista.

Tässä työssä painopiste ei kuitenkaan ole konkreettisen pukeutumisen erilaisuudessa tai samanlaisuudessa. Tämän tutkimuksen päätehtävänä on kuvata sitä, mistä yksilöllisyys musliminaisten pukeutumisessa muodostuu ja miten se ilmenee sekä naisten kokemuksissa että pukeutumisessa. Tutkimukseni rakentuu teorian ja aineiston vuoropuhelun varaan. Määrittelen työn alussa keskeisiä käsitteitä ja niiden suhteita toisiinsa. Tässä johdantoluvussa esittelen aiempaa musliminaisten pukeutumiseen liittyvää tutkimusta ja suhteutan sen tämän tutkimuksen aihepiiriin. Työ painottuu kuitenkin menetelmäosuuden jälkeen alkavaan aineiston analysointiin, joka tapahtuu vuoropuhelussa muiden aihetta koskevan tutkimuskirjallisuuden kanssa. Aineisto muodostuu yhdeksän Suomessa asuvan musliminaisen haastatteluista.

Tutkimuksen tavoitteena on siis ymmärtää paremmin ilmiötä yksilöllisyys pukeutumisessa. Tutkimusmenetelmäni on fenomenologisesti orientoitunut sisällönanalyysi. Sen päämääränä on selvittää, mikä musliminaisten pukeutumiseen liittyvässä yksilöllisyydessä on oleellisinta.

1.1 Tutkimuksen aihepiiri

Musliminaisten elämästä ja pukeutumisesta on kirjoitettu paljon. Erityisesti hunnuttautuminen on aihe, joka on askarruttanut monia tutkijoita. Hunnuttautumista on tutkittu monista näkökulmista. Sylvia El Kaddioui (1992) on tutkinut miksi osa musliminaisista pitää hijãbin1 eli kaiken muun paitsi kädet ja kasvot peittävän asun käyttöä niin tärkeänä. Tuula Sakaranaho (1998, 1999) on tutkinut turkkilaisnaisten uudelleenhunnuttautumista ja hunnuttautumiseen liittyvää retoriikkaa. Jaana Kasurinen (2001) on tutkinut sitä, miten Suomessa asuva somalialainen nainen valitsee hunnuttautuuko hän vai ei. Hunnuttautumista ovat tutkineet myös Acar (1995) ja Göle (1996).

Monissa tutkimuksissa sivutaan muslimien pukeutumista. Laulumaa (1997) on tutkinut suomalaisten naisten kääntymistä islamiin. Hänen työssään kuvataan sitä, millaisia vaikutuksia islamilla on ollut naisten elämään ja pukeutumiseen kääntymisen jälkeen. Marja Tiilikaisen (1999) lisensiaatin tutkielma käsittelee somalinaisten pakolaisuuden vaikutusta terveyteen. Tiilikaisen tutkimuksessa pukeutumista käsitellään yhtenä arjesta selviämisen strategiana. Evers Rosanderin (1991) väitöskirjassa kuvataan musliminaisten identiteetin muodostamista kahden eri kulttuurin välissä. Evers Rosanderin tutkimus nostaa esille naisten pukeutumisen identiteetin ja koko yhteiskunnan kannalta tärkeän merkityksen.

Lähimpänä omaa tutkimusasetelmaani pidän kuitenkin Palosen (1999) tutkimuksen kaltaisia lähestymistapoja. Palonen selvitti, miten hänen haastattelemansa naiset kokivat oman elämänsä muslimeina. Tässä tutkimuksessa samoin kuin Kasurisenkin tutkimuksessa kuvataan naisten konkreettisen pukeutumisen eroja. Palosen (1999) tutkimus auttaa ymmärtämään, mistä naisten pukeutumisessa on kyse ja millaisia eroja siinä voi olla. Tosin heikkoutena voi pitää, että Palosen tutkimuksesta saa sen käsityksen, että kaikki musliminaiset peittävät päänsä kodin ulkopuolella. Dwyerin (1999) nuorten musliminaisten pukeutumista ja erilaisuuden neuvottelemista koskevassa tutkimuksessa tarkastellaan pukeutumisen merkitystä identiteetin muodostumisen kannalta.

Musliminaisista on tämän lisäksi kirjoitettu lukuisia tieteellisiä artikkeleita ja kirjoja. Yllättävää oli, että väitöskirjatasoisia musliminaisia koskevia tutkimuksia on kovin vähän verrattuna siihen määrään, mitä musliminaisista on kirjoitettu. Oman tutkimukseni voisi sanoa poikkeavan aiemmista siinä, että pyrin kuvaamaan pukeutumista kokonaisvaltaisesti ja lähestyn asiaa prosessinäkökulmasta. Yksilöllisyyttä ei myöskään ole aiemmin tutkittu musliminaisten pukeutumisessa. Yksilöllisyyden ilmenemistä kyllä esitellään monissa kirjoissa eli kuvaillaan miten erilaista pukeutumista eri puolilta maailmaa on löydettävissä. Missään tutkimuksessa ei kuitenkaan tarkastella asiaa lähemmin yksilön elämään sidottuna.

Joku voisi syyttää minua ehkä siitä, etten ole antanut pään peittämiselle tarpeeksi painoarvoa. Olen kuitenkin tietoisesti pyrkinyt kuvaamaan naisten pukeutumista muistakin kuin uskonnollista näkökulmista. Olen myös tutkimuksellani pyrkinyt tekemään tutummaksi musliminaisten pukeutumisesta harvoin esille tuotavaa puolta: nimittäin sitä mitä hunnun takana on. Tavoitteenani on ollut myös lisätä omaa ymmärtämystäni siitä, mitkä kaikki elämänhistorialliset tekijät vaikuttavat naisten pukeutumiseen tällä hetkellä. Pukeutumista koskevissa tutkimuksissa en ole Evers Rosanderia (1991) lukuun ottamatta huomannut elämänhistorian käsittelyä pukeutumisen vaikuttimena.

Omasta aihepiiristäni voi siis sanoa, että siinä on paljon tuttua. Lähestyn aihetta kuitenkin uudesta ja laajemmasta näkökulmasta. Ohjaajani oli huolissaan siitä, että vastaan tässä työssä johonkin laajempaan kysymykseen kuin asettamiini tutkimusongelmiin. Opponenttini kyseli puolestaan, missä on määritelmäni musliminaisen peruspukeutumisesta. Tässä yhteydessä on kuitenkin todettava, että pystyäkseni vastaamaan musliminaisten yksilöllisyyttä koskevaan pukeutumiskysymykseen, minun on lähestyttävä aihetta laajasti. Mitä tulee musliminaisen peruspukeutumiseen, niin sellaista ei ole olemassakaan. Peruspukeutumisena moni voi pitää kadulla näkemiemme uskonnollisesti aktiivisten musliminaisten pukeutumista, jotka peittävät päänsä ja kaulansa hunnulla ja verhoavat muun vartalonsa pitkillä hameilla ja puseroilla. Tässä työssä en ole rajoittunut kuitenkaan tutkimaan vain uskonnollisesti aktiivisia naisia, koska maailmassa on musliminaisia, joiden elämään islam kyllä vaikuttaa, mutta jotka eivät pukeutumisellaan täytä sille asettamiamme oletuksia. Jos jättää huomioimatta heidät muslimeina, voi menettää paljon yksilöllisyyden ymmärtämisestä pukeutumisessa.

1.2 Tutkimuksen tavoitteet

Tutkimukseni tavoitteena on vastata tutkimusaiheen asettamiin haasteisiin. Tämän tutkimuksen haasteena on ymmärtää sitä, mikä on olennaista musliminaisten pukeutumisessa erityisesti yksilöllisyyden kannalta. Tavoitteenani on selvittää, mistä asioista muodostuu yksilöllisyys musliminaisten pukeutumisessa ja miten se ilmenee sekä heidän omissa kokemuksissaan että materiaalisesti havaittavana todellisuutena. Tutkimusongelmiksi muotoiltuna tämä tarkoittaa vastauksen etsimistä seuraaviin kysymyksiin:

  1. Mistä muodostuu yksilöllisyys musliminaisten pukeutumisessa?
  2. Miten yksilöllisyys musliminaisten pukeutumisessa ilmenee
    1. heidän omissa kokemuksissaan?
    2. konkreettisissa valinnoissa?

1.3 Tutkimuksen viitekehys

Tutkimuksen viitekehys tiivistyy kuviossa 1. Viitekehyksen käsitteellisiä lähtökohtia selvitetään luvussa 2. Käsitteellisten lähtökohtien tarkastelu syvenee aineiston ja teorian välisessä laajenevassa vuoropuhelussa.

Kuviossa 1 nuolet kuvaavat pukeutumiseen dynaamisesti vaikuttavien tekijöiden eli työn keskeisten käsitteiden (luku 2) välistä vuorovaikutusta. Tämän työn luvuissa 4 – 6 olen etsinyt vastausta siihen, mistä tekijöistä yksilöllisyys muodostuu, tarkastelemalla nuolten osoittamaa dynamiikkaa. Viivoitettuun minuuden alueeseen tiivistyy yksilöllisyyden kokemuksellinen ja tajunnallinen puoli, jota käsittelen luvussa 7. Viivoitettu alue vastaa siis kysymykseen yksilöllisyyden kokemuksellisesta ilmenemisestä. Katkoviiva puolestaan ilmentää sitä yksilöllisyyttä, jonka muut voivat havaita (Luku 8). Katkoviiva havainnollistaa sitä, miten pukeutumisen yksilöllisyydessä on kyse yksilön ulkoisen ja sisäisen maailman kohtaamisesta (vrt. Wilson 1985, 3 – 4). Katkoviiva osoittaa, että pukeutumisen avulla toisille välittyy myös jotain yksilön sisäisestä todellisuudesta. Tarkastelen luvussa 9 tätä kuviota kokonaisuutena tavoitteenani kiteyttää olennaisimpia asioita yksilöllisyyden muodostumisesta ja ilmenemisestä.

Viitekehyskuvio

KUVIO 1. Käsitteellinen viitekehys

1. Hijãb, joka peittää kaiken käsiä ja kasvoja lukuun ottamatta, usein merkitsee myös käyttäytymistä, joka ei herätä seksuaalista kiinnostusta (El Kaddioui 1992)