Sisällysluettelo Seuraava luku

10 YKSILÖLLISYYDEN TUTKIMISESTA PUKEUTUMISESSA

Tässä vaiheessa kuuluu vastata kysymykseen, miten tämä tutkimus onnistui ja mitä annettavaa sillä on tälle maailmalle. Olen kovasti miettinyt, mitä vastata tähän kysymykseen. Olen monta kertaa kysynyt itseltäni, olisiko minun sittenkin pitänyt etsiä vastauksia muilla tavoin esimerkiksi etnografian ja havainnoinnin välinein. Tie, jota lähdin seuraamaan, kulki naisten kuvausten viitoittamaa polkua. Tutkimuksen näkökulmasta tuli siis kokemuksellinen. Olen myös kysynyt itseltäni, olisiko minun pitänyt lähestyä jokaista naista omana tarinanaan ennen yleistämistä. Valitsemani tapa on päinvastoin johdattanut minut prosessin yleisen kuvauksen kautta kohti yksilöllisyyden ilmenemistä. Epäilin välillä myös sitä, oliko viisasta kuljettaa aineistoa ja kirjallisuutta rinnakkain.

Ehkä nämä pohdinnat kuvaavat koko tutkimusprosessini elävyyttä. Aloittaessani gradua ymmärsin, että en voisi tehdä tätä työtä proseminaarissa aloittamallani tavalla, koska ajatukseni yksilöllisyydestä olivat muuttuneet. Tietyssä mielessä paradigmani muuttui ja ymmärsin, etten voisi lähestyä aihetta rakentamalla ensin teoreettisen osuuden. Matkastani tulikin ilmiön ymmärtämisen ehdoilla tapahtuvaa. Minulla oli haastattelurunko, mutta tutkimusta tehdessäni ja ymmärtäessäni ilmiön olemusta paremmin, alkoi herätä erityylisiä kysymyksiä. Uudet kysymykset aiheuttivat uusia yhteydenottoja haastateltaviin. Kysyin kuitenkin itseltäni, kertovatko uudet yhteydenotot tutkimukseni heikkoudesta ja aiheeni hallitsemattomuudesta. Uusien yhteydenottojen etu oli kuitenkin se, että se tuntui lisäävän tutkittavien luottamusta tutkijaan.

Olen kuitenkin tullut siihen tulokseen, että oma työskentelytapani sopi tutkimuksen tarkoitukseen. Se antoi ilmiötä koskeville ajatuksilleni mahdollisuuden ja tilaa elää. Ilman tätä tilaa en olisi voinut ymmärtää ilmiön perimmäistä olemusta. Tutkimani ilmiö oli monimutkainen ja paljon syvällisempi kuin osasin kuvitellakaan. Tutkimusprosessin aikana oivalsin, miten pukeutumista tutkiessaan tutkii pohjimmiltaan ihmisenä olemista. Pukeutuminen on sidoksissa yksilöön, joka oikeastaan tekee mahdottomaksi tarkastella pukeutumisen yksilöllisyyttä ihmisen olemuksesta ja historiallisuudesta irrallisena.

Tutkimus avasi omia silmiäni näkemään, että musliminaisten pukeutumisessa ei viime kädessä ole kysymys mistään oudosta ilmiöstä, vaan ihmisenä elämisen todellisuudesta. Meistä musliminaisten pukeutumisen todellisuus voi vaikuttaa oudolta, koska emme tunne musliminaisia ja siksi emme näe, miten nämä naiset yrittävät elää omaa minuuttaan todeksi ihan kuten kuka tahansa meistä. Ymmärsin, että pohjimmiltaan musliminaiset eivät ole pukeutumisessaan niin kauhean erilaisia. Heillä on joitakin erilaisia pelisääntöjä, joita jokainen noudattaa omalla tavallaan. Tutkimus vastasi siis tavoitteisiini toisellakin tavalla: samalla kun ymmärrykseni musliminaisten pukeutumisesta lisääntyi, vähenivät myös epäluuloni ja väärinkäsitykseni. Uskon, että tämä työ voi vähentää ennakkoluuloja musliminaisten pukeutumista kohtaan. Lukemalla tämän työn moni voi ymmärtää, että uskonnollinen musliminainen pukeutuu peittävästi, koska se on osa hänen minuuttaan. Toisaalta työ paljastaa sen, että musliminaisia voi olla niidenkin naisten joukossa, joiden pukeutumisesta tekemiemme arvioiden perusteella emme luule edes kuuluvan heihin.

Tämän tutkimuksen ansioina voi pitää prosessin ja muidenkin asioiden kuin hunnuttautumisen esilletuomista musliminaisten pukeutumisessa. Musliminaisten pukeutumisen tarkastelu prosessina avaa siihen uuden ja dynaamisen näkökulman. Se auttaa meitä ymmärtämään, miten yksilöllisyys ei ole vain jotain silmillä havaittavaa, vaan koko prosessin taustalla oleva liike on osa sitä. Yksilöllisyys elää ja kehittyy koko ajan. Omassa prosessissani olen kokenut lähestyväni Uotilan ajatusmaailmaa, jossa yksilö ulkoistaa itsensä pukeutumisen kuviksi. Valokuvassa voi nähdä siihenastisen yksilöllisyyden prosessin tuloksen. Yksilöllisyydessä olennaisena naisten kuvausten perusteella voi kuitenkin pitää juuri sitä, miten tuosta kuvasta tuli juuri sellainen.

Samanaikaisesti, kun koen ymmärtämykseni lisääntyneen, tunnen matkan olevan kesken. Tutkimus herätti uusia kysymyksiä. Muodostin näistä kysymyksistä suunnitelman fenomenologista toimintatutkimusta varten, jossa yksilöllisyyttä pukeutumisessa lähestyttäisiin monin eri tiedonhankintatavoin. Yksi alue, joka voisi valaista pukeutumisen syvintä olemusta lisää, on peilin ja pukeutumisen suhde. Tässä työssä sivusin aihetta kevyesti. Jatkotutkimuksen kannalta minua kiinnostaisi havainnoida ja nähdä naisten pukeutumisprosesseja. Tämä tarkoittaa sitä, että etnografisella otteella saisi nykyistä kokemuksellista tasoa rikastetuksi ulkopuolisen havainnoilla. Mielenkiintoinen tutkimusaiheen olisi sekin, miten ihminen selviytyy niissä tilanteissa, joissa hänellä ei ole pukeutumisen suhteen mitään valinnanmahdollisuutta. Millä yksilö kompensoi sitä, että minuutta ei voi toteuttaa pukeutumisen kautta? Jäin myös miettimään sitä, miten tutkimustulokset olisivat muuttuneet, jos olisin haastatellut tulkin avulla niitä naisia, jotka eivät osaa englantia tai suomea. Tutkimukseeni valikoituivat aktiiviset ja yhteiskunnallisesti osallistuvat naiset. Miten tutkimuksen antama kuva olisi muuttanut, jos mukana olisi ollut naisia, jotka eivät pysty osallistumaan yhteiskunnallisesti yhtä aktiivisesti?

Pukeutumisen yksilöllisyydestä musliminaisten kohdalla voisi myös todeta, että Suomessa siihen on enemmän mahdollisuuksia kuin monessa maassa. Toisaalta Suomessa uskonnollinen musliminainen kohtaa enemmän ennakkoluuloja. Oletettavaa siis on, että musliminaisten pukeutumisen ehdot muualla voivat olla hyvinkin erilaisia verrattuina Suomeen, jolloin pukeutumiseen tulee uusia sävyjä. Uskon kuitenkin, että pukeutumisessa yhteistä kautta koko maailman on pukeutumisen prosessiluonne. Tämä tarkoittaa sitä, että kenenkään ihmisen pukeutumista ei voi tutkia irrallisena hänen elämästään ja historiastaan. Uskon, että kaikkien maailman ihmisten pukeutumiseen sopii hyvin, mikä tässä tutkimuksessa nousi keskeisenä esille: yksilö pyrkii pukeutuessaan olemaan uskollinen itselleen mahdollisuuksien suomissa rajoissa.