Sisällysluettelo Seuraava luku

4 KULTTUURIEN RISTEYSASEMALLA

Lähden tässä luvussa tarkastelemaan sitä, miten erilaiset kulttuuriset systeemit vaikuttavat musliminaisen elämään. Tarkastelen ensiksi islamin ja sen ympärille muodostuneen elämäntavan suhteiden järjestelmää. Järjestelmässä keskeisiksi käyttäytymiseen ja pukeutumiseen uskomusten ja arvostusten kautta vaikuttaviksi dikotomioiksi nousevat tässä työssä ihminen –Jumala, nainen – mies sekä yksilö – yhteisö. Toiseksi käsittelen sitä, miten yksilön omaksi kokeman viiteryhmän kulttuuri vaikuttaa pukeutumiseen. Tässä työssä tarkastelen siten arabialaisuuden, somalialaisuuden ja suomalaisuuden vaikutusta pukeutumiseen. Kolmantena asiana kuvaan sitä, miten suomalainen tai länsimaalainen kulttuuri vaikuttaa naisten pukeutumiseen.

4. 1 Islamilaisen kulttuurin vaikutus pukeutumiseen

4.1.1 Jumalan ja ihmisen välinen suhde

Musliminaisen elämä perustuu Millerin ja Michelmanin (1999, 456) mukaan Jumalan tahdon toteuttamiseen. Musliminainen on Allahin palvelija. Aineiston perusteella voi musliminaisilla sanoa olevan kuitenkin vaihtelevia käsityksiä siitä, mikä on Jumalan tahto pukeutumisessa. Haastateltavien kuvausten perusteella voisi sanoa pukeutumiseen liittyvien näkemysten jakavan naiset neljään ryhmään julkisen pukeutumisen suhteen: kasvojen ja käsien kauneuden esilletuomisen hyväksyjiin; kasvonsa peittäjiin; väljiin ja pitkiin vaatteisiin pukeutuviin naisiin, jotka eivät peitä päätään ja naisiin, jotka eivät peitä päätään ja käyttävät paljastaviakin vaatteita.

Aineistoni aktiivisten musliminaisten, jotka rukoilevat viisi kertaa päivässä, voisi sanoa kuuluvan siihen ryhmään, joka ajattelee käsien ja kasvojen näyttämisen olevan luvallista. The most important thing that women cover her hear and neck and it is also to cover her whole body excepts hands and face (Fatima). Heidän pukeutumisessaan yhteistä on se, että he peittävät kodin ulkopuolella ja perheen ulkopuolisten vieraiden miesten läsnä ollessa päänsä ja vartalonsa. Erovaisuuksia ilmenee siinä, millaisiin vaatekappaleisiin ja yhdistelmiin he pukeutuvat. Enemmistö suosii pitkiä hameita tai mekkoja housujen sijasta. Heidän pukeutumisensa on nykyisten Koraanin tulkinnan auktoriteettien mukaista (El Kaddioui 1999, 199). Auktoriteettien ja monien muidenkin musliminaisten tavoin he uskovat Profeetta Muhammedin opetuksen normin mukaisen pukeutumisen olevan se oikea tapa pukeutua (Palonen 1999, 183).

Aktiivisten musliminaisten joukossa on myös niitä, jotka kokevat kasvojen peittämisen tarpeellisena. Kasvonsa peittävistä musliminaisista ei kuitenkaan kukaan suostunut haastateltavaksi, koska heidän ryhmänsä on niin pieni, että he pelkäävät, että heidät tunnistetaan. Yksikään haastattelemistani musliminaisista ei pitänyt kasvojen peittämistä islamiin kuuluvana.

Osa haastattelemistani musliminaisista kokee, että hiuksia ei tarvitse peittää. Wariksen mielestä Koraanista ei löydy tarpeeksi selkeitä perusteluita hunnuttautumiselle. Minä kysyn kuka näin määrää ja miten? Sanoo, että se on Jumalan sanaa, Jumala on määrännyt näin ja mä sanon, että ei, näytä minulle Koraanissa, missä naisen täytyy tehdä näin ja näin ja näin. Hannele puolestaan kokee, että hunnuttautuminen ei ole välttämätöntä tässä ajassa ja suomalaisessa ympäristössä. Joten he edustavat niitä musliminaisia, joiden käsityksen mukaan islam ei velvoita naista käyttämään huivia 4 (vrt. Laulumaa 1997, 87; El Kaddioui 1999, 195; Palonen 1999, 185).

Hunnuttautumattomien mielipiteet jakautuvat kuitenkin muun pukeutumisen suhteen. Hannelen ja Nadjan mielestä pukeutumisen tulee olla säädyllistä, eikä sen saisi herättää liikaa miesten seksuaalista kiinnostusta. Se menee siinä mun mielestä se raja, ettei pidä mitään paljastavia, tiukkoja vaatteita (Hannele). He liittyvät siihen musliminaisten joukkoon, joka Koraanin ohjeiden mukaisesti haluaa pukeutua siveästi ja säädyllisesti (Suura 24: 30–31; 33:59). Waris on taas sitä mieltä, että musliminainen voi pukeutua tiukkoihinkin vaatteisiin, kunhan hän peittää seksuaalisesti arat alueet kuten rinnat.

Näiden neljän ryhmän käsitykset koskevat pukeutumista julkisuudessa. Ryhmien sisällä jokaisella yksilöllä on oma näkemyksensä siitä, millainen pukeutuminen on itselle sopivaa oltaessa naisväen kesken. Erilaisia näkemyksiä on myös siitä, miten säännöt sopivat nykyaikaan. Esimerkiksi Ramla kuvaa omaa suhtautumistaan muotiin: Kun ei se kuulu musliminaiselle se muodin semmonen seuraaminen. Ei tarvi joltain 60-luvulta tulleeltakaan…niinku ihan out of date ei tarvi näyttää. Ramlan mielestä vallitsevia oloja voi ottaa siis jollain tavalla huomioon tekemättä uskonnollisia kompromisseja. Hannelen mielestä sääntöjä voi soveltaa tähän aikaan, Wariksen mielestä niillä ei ole mitään tekemistä tämän ajan kanssa. Fatima puolestaan vastustaa ajan ja muodin vaikutusta pukeutumiseen.

Aineistossa näkyy, että tulkinnoissa on kyse pitkälti sen pohtimisesta, millainen musliminainen kyseessä oleva yksilö on ja halua olla. Uskonnolliselle musliminaiselle tärkeä pohdinnan aihe se, että mikä hänelle on Jumalan palvelijana sopivaa. Uskonnolla on silloin paljon tarttumapintaa pukeutumisessa.

Minä en vois enää pukeutua muulla tavalla, minä en vois lähteä semmosena mitä mä oon ennen ollut, minihameessa tai farkuissa. Farkuissa ehkä nyt sillä lailla voisin ajatella, että mulla olis sellaset kivat, löysät, siistit farkut ja joku tunikamallinen bleiseri ja huivi päässä. Voisin kuvitella, että vielä ehkä lähtisin ja löysä pusero siinä, mutta ei silleen, että ne olis hirveen istuvat ne farkut ja tiukka t-paita. En vois lähteä, en vois kuvitella. Se ei kävis ollenkaan mulle.(Ayan)

Maallistuneemmille tällaiset pohdinnat eivät ole ajankohtaisia, eikä uskonto ole samalla tavalla auktoriteetti myöskään pukeutumisen suhteen.

Erilaisten näkemysten olemassaolo synnyttää keskustelua ja erimielisyyttä. Keskustelua käydään siitä, mikä on oikea musliminaisen pukeutumistapa. On ollut ihan tämmösiäkin kädenvääntöjä, että pitääkö käyttää pitkää kaapua vai riittääkö lyhyt huivi (Maryam). Koraani ei kuitenkaan naisten mielestä kerro, millaisia vaatekappaleita naisen tulisi käyttää. Koraani sanoo vain laita hijabi, mutta ei mitään sanota noin pitää olla, ompele, ei mitään (Zahra). Tässä ei ole sinänsä mitään uutta. Islamia käsittelevässä kirjallisuudessa kuvataan monia erilaisia pukeutumiseen liitettyjä tulkintoja. Tulkintojen runsautta pidetään yleisesti seurauksena siitä, että Koraani antaa pukeutumiselle lähinnä suuntaviivat (Kingma 1992; Kaiser 1997, 523; Dahlgren 1999;Palonen 1999, 183; Akar 21.3.2000). Dahlgrenin (1999) ja Smithin (1987, 235) tavoin voisi siis todeta, että pukeutumisesta ei ole olemassa yhtä ainoaa diskurssia tai tapaa pukeutua.

Koraanin pukeutumisohjeiden tulkintaväljyys saa aikaan pukeutumisessa näkyviä eroja. Hurskaan muslimin kannalta pukeutumisessa oleellista on kuitenkin Jumalan miellyttäminen ja kunnioittaminen. Ei se ole siinä muuttunut, että haluaa miellyttää Jumalaa [laittamalla huivin päähän] (Ramla). Jumalan kunnioittaminen hunnuttautumalla liittyy erityisesti rukoilemiseen ja pyhiinvaellukseen. Kaikki haastattelemani naiset, huolimatta siitä miten muuten pukeutuvat, peittävät päänsä rukoillessaan kotona tai jos he menevät moskeijaan, jossa rukoillaan.

Jumalan suhteen jokainen itse miettii sitä, millä tavalla häntä miellyttäisi. Toinen asia, jonka jokainen omalla kohdallaan ratkaisee, on se, minkä kokee olevan riittävän säädyllistä. Jokaiselle rajoittaa, mitä hänelle on hyvä. Ajattelee, ehkä tämä riittää. Jos minä ajattelen, ei riitä, minä laitan vähän pidempi nyt. (Zahra)

Yksilöllisyyttä pukeutumiseen tuo siis se, että jokaisen naisen suhde islamiin on erilainen. Havainnollistan asiaa parilla esimerkillä. Koraani ja Jumala ovat Ramlalle elämän perusta ja ohjenuora. Koraani ja suhde Jumalaan ovat keskeisellä tavalla muovaamassa hänen identiteettiään ja minuuttaan. Sen vuoksi hän rukoilee viidesti päivässä ja pukeutuu peittävästi.

Mä aloin pukeutua islamilaisittain, koska Jumala niin sanoo ja niin pitää tehdä, …halus niinku alkaa noudattamaan tässäkin mielessä niinku islamia, sitä mitä on tullut Jumalalta…Et se on kuitenkin tärkein asia, että mä olen muslimi ja tää mun uskontoon kuuluu ja ne hyvät asiat mitä siinä pukeutumisessa, ne on edelleen tärkeitä.

Wariksen suhde islamiin on liberaalimpi ja etäisempi. Hän ei rukoile kovin usein ja pukeutuu maailman muodin5 mukaisesti.

Esimerkeistä näkyy, miten suhde islamiin vaikuttaa kokonaisvaltaisesti naisten elämään. Ne, jotka suhtautuvan islamiin vakavasti, miettivät enemmän Koraanin ohjeiden noudattamista kuin ne, joille uskonto ei ole yhtä tärkeällä sijalla elämässä.

Mahdollisuuksia pukeutua yksilöllisesti tuo erityisesti se, että islamin moraali perustuu ihmisen henkilökohtaiseen vastuuseen. (Hallenberg 1998, 50). Naisten kuvauksissa tämä henkilökohtainen vastuun ottaminen näkyy siten, että he vastustavat toisten puuttumista omaan pukeutumiseensa. Heidän mielestään kukaan ulkopuolinen ei voi puuttua pukeutumiseen, koska se on ihmisen ja Jumalan välinen asia. Toiset voivat kyllä yrittää ohjata oman näkemyksensä mukaiseen oikeaan musliminaisen pukeutumiseen. Se ei oo mun asia mennä sanomaan, et mä tiedän, että se on heidän ja Jumalan välinen asia. (Maryam)

4.1.2 Miehet, naiset ja seksuaalisuus

Nadja kertoi olleensa joskus häissä Lähi-Idässä. Juhlissa olevat naiset olivat pukeutuneet hyvin seksikkäästi. Tunnelma muuttui, kun miehiä tuli paikalle. Naiset vetivät chadorit6 ylleen. Kuvaus on havainnollinen esimerkki miesten vaikutuksesta naisten pukeutumiseen. Miehet jakavat naisten maailman pukeutumisen kannalta kahteen todellisuuteen. Naisten ja perheen miesten kesken nainen voi pukeutua vapaammin. Vieraiden miesten läsnä ollessa naisen pukeutumiselta odotetaan peittävää pukeutumista ja säädyllisyyttä. Sitten meillä ei oo ihan pakko olla muslimi, jos meillä on vain naisille. Me voimme puketa ihan kauniisti ja laittaa myös ilman huivi. ( Zahra)

Miehet eivät jaa naisten elämää kahteen osaan vain pukeutumisessa. Muslimimaailma on monien tutkijoiden mukaan jakautunut naisten ja miesten maailmaan juuri seksuaalisuuden vuoksi (Evers Rosander 1991; Mallouhi 1994; Laulumaa 1997; Miller & Michelman 1999, 456). Smithin (1987, 240) mukaan naisten ja miesten erottelu oli seurausta Koraanin (Suura 33:53–59) kohdan tulkinnasta, jossa Muhammedin vaimoja käskettiin puhumaan muille miehille verhon takaa. Suomessa miehet eivät kuitenkaan jaa haastattelemieni naisten elämää kahteen kokonaan toisistaan irralliseen todellisuuteen, vaikka he naisten elämään monin tavoin vaikuttavatkin. Kahtiajako näkyy Laulumaan (1997) mukaan kuitenkin siinä, että moraalijärjestelmään ja kunniallisuuteen liittyen yhteisön kokoontumisissa moskeijassa miehet ja naiset ovat erillään toisista. Vastakkaisen sukupuolen kättelyä ja silmiin katsomista tulee välttää. (Mt. 84–86)

Meitä suomalaisina voi ihmetyttää tällainen sukupuolinen kahtiajako. Monien ajatus voi olla, että sillä yhdessä pukeutumisen kanssa kontrolloidaan naisia. Aineiston perusteella voi kuitenkin sanoa olevan kyse enemmän perhe-elämän suojelemisesta. Seksuaalisuutta kontrolloidaan, koska sen pelätään hajottavan islamin keskeisen perussolun eli perheen. Pukeutuminen on se perhe-elämän ja moraalin niinku turva, moraalinen turva ihmisille ja perhe-elämälle yleensä ja säädyllisyys ja vaatimattomuus on siinä ne pointit (Ramla). Aineiston perusteella voisi sanoa perheen olevan osa uskonnon harjoittamista, keskeinen osa islamia. Pitää harjottaa islam, jos on islaminuskonto. Pitää olla mies siis, semmosia tärkeitä molemmat. (Zahra)

Tulkintaa islamin perhekeskeisyydestä ja naisen keskeisestä asemasta sen harmonian suojelemisessa tukee erityisesti islamilaista arabimaailmaa käsittelevä kirjallisuus. Kirjallisuudessa naisen ymmärretään kuitenkin suojelevan enemmän kuin vain perhettään ja yksittäistä ihmistä peittävällä pukeutumisella. Säädyllisen ja peittävän pukeutumisen uskotaan suojelevan koko yhteiskunnan perusrakenteita. (Choueiri 1990, 127–129; Mallouhi 1994, 12; Hallenberg 1998, 59; El Kaddioui 1999, 199) Säädyllinen pukeutuminen ei kuitenkaan ole vain naisten velvollisuus, vaikka kirjallisuus korostaakin naisten pukeutumisen yhteiskunnallista merkitystä. Koraanin mukaan myös miesten tulisi pukeutua säädyllisesti. (Hallenberg 1998, 63) Monien muslimien mielestä tämä tarkoittaa pukeutumista väljiin housuihin ja pitkähihaisiin puseroihin. Pukeutumisen yhteiskunnallinen merkitys ei korostu haastatteluaineistossa, vaan naisille pukeutuminen on lähinnä perheen ja yksilön turvamuuri.

Aineiston perusteella pukeutumisen taustalla vaikuttavat perinteiset käsitykset miehistä ja naisista sekä siitä, miten seksuaalisuus saadaan pidettyä kurissa. Perinteisen sukupuoliajattelun voi tiivistää seuraavasti:

Ajatukset, uskomukset

Naiset

Miehet

Seksuaalinen olemus

Houkutteleva, vaarallinen

Ei niin vetovoimainen

Seksuaalisuuden hallitseminen

Vahvempi

Heikompi

Tehtävä perheessä

Kodin ja moraalin ylläpito

Kodin taloudellinen ylläpito

Lasten kasvatus

Suhteet kodin ulkopuolelle

Naisten pukeutumisen tulkinta

Vähän vaatteita: miehet häiritsevät

Vähän vaatteita: kunniaton nainen

Arvostaa vastakkaisessa sukupuolessa

 

Muutakin kuin fyysisiä ominaisuuksia

Näköaistilla voimakas vaikutus

Miehiä pidetään naisia heikompina hillitsemään seksuaalisuuttaan sekä naisia voimakkaampina seksuaalisilta haluiltaan. Sen takia naiset rukoilevat miesten takana, että mitä siitäkin tulisi jos sorja ja uhkea 20-vuotias nainen pyllistelisi miehen edessä (Maryam). Maryamin kuvaus rukoustilanteesta kertoo toisenkin asian, joka vaikuttaa naisten pukeutumiseen. Perinteisen ajattelutavan mukaan miehen ajatellaan joutuvan kiusaukseen, jos hän näkee naisen kauniita fyysisiä ominaisuuksia. Tästä voi päätellä, että mieheen vaikuttaa näköaisti ja naisen fyysinen olemus. Miehet, kyllä ne kattelee ihan tarkasti, enkä mä tykkää…Miehet on, en mä voi sanoa kaikki, mutta ne on hyvin tämmösiä seksihakuisia. (Nadja)

Naisista puolestaan ajatellaan, että heissä on paljon miehiä seksuaalisesti houkuttelevaa. Tämä houkuttelevuus koetaan niin vaarallisena, että se pitää piilottaa. Ei saa missään tapauksessa näkyy hiukset, rinnat, kaikki…Pitää peittää nää kielletyt alueet (Jasmin). Naiset itse eivät välttämättä koe seksuaalisuutensa peittämistä pahana asiana. Pikemminkin siten toimimalla he kokevat suojelevansa sekä miehiä, perheitä että itseään. Osa naisista kokee peittävällä pukeutumisellaan suojelevansa miehiä kiusauksilta. Islamissa miesten ajatellaan olevan fyysisempiä…Sen vuoksi naiset peittää itseään miehiä enemmän, koska islamissa suojellaan heikompia (Maryam). Osa naisista pitää peittävää pukeutumista naisen itsensä kannalta tärkeänä, koska se tarjoaa turvaa miesten lähentelyiltä.

I don´t know maybe here in Finland it didn’t look like this boy go after girls and then rape them, but in our country it is easy when they saw like woman wear this islam dress, they know that this woman is respectable and there is no way to go near her, but if she doesn’t have have this dress they have this think: Ahaa this means, Ok, we can go and talk to her or go near her or touch her. (Fatima)

Fatiman kuvaus kertoo myös islamilaisen kulttuurin sisällä vallitsevasta miesten perinteisestä ajattelutavasta. Miehet tulkitsevat hunnuttoman naisen tarkoittavan oikeutta lähennellä. Tämän vuoksi monet naiset voivat pitää peittävää pukeutumista hyvänä asiana, koska nainen saa olla rauhassa.

Seksuaalisuuden vaarallisuutta kuvaavat monet islamia käsittelevät lähteet. Naista pidetään voimakkaana seksuaalisena olentona (El Mernissi 1985; El Kaddioui 1999). Lähteet korostavat naisen seksuaalisuutta, jonka vuoksi naisen pitäisi esiintyä julkisuudessa mahdollisimman epäeroottisesti ja vartalonsa peittäen sekä siveästi käyttäytyen (Suura 24: 31; Ribeiro 1986; 13–14; El Kaddioui 1999, 198; Akar 21.3.2000). Naisten kuvauksista muodostuu kuitenkin kuva miehistä vaarallisina seksuaalisina olentoina.

Perinteinen ajattelumalli vaikuttaa naisen pukeutumiseen myös kotona. Kotona naisen kuuluu olla viehättävä. Muutaman naisen kuvauksen perusteella naista voidaan kuvata miehen aarteena ja arvokkaana jalokivenä. Osa naisista ei kuitenkaan pidä tästä ajatuksesta, koska se viittaa naiseen miehen omaisuutena. Miehet haluavat, että naiset peittävät naisellisuutensa. Heidän mielestään on synti, että niinku kaikki miehet ihailevat. (Waris)

Kaikki naiset eivät kuitenkaan allekirjoita perinteistä ajattelumallia naisesta keskeisenä kodin, yhteiskunnan ja moraalin ylläpitäjänä. Esimerkiksi Nadja kysyy, miksi hänen pitäisi peittää itsensä, kun miehetkään eivät noudata pukeutumissääntöjä.

Nekin, jotka asettavat perinteisen sukupuoliin liittyvän ajattelumallin kyseenalaiseksi, kohtaavat sen arkipäivässä. Esimerkiksi Waris kertoi siitä, miten miehet ovat lähennelleet häntä, koska hän pukeutuu omia fyysisiä ominaisuuksiaan korostaviin vaatteisiin. Miehet olivat yllättyneet Wariksen käyttäytymisestä: Niin, sit minä sanon, ei, anteeksi, ei käy. Minä en pidä sinusta. Sitten he pettyvät. Miten sinä saatoit tehdä tämmöistä. Miesten käyttäytyminen kuvaa, miten he olivat luulleet häntä yleiseksi naiseksi, jota voi lähestyä kuka tahansa. He yllättyivät, koska kunniallisuus on perinteisesti liitetty niihin naisiin, jotka peittävät itsensä (Evers Rosander 1991, 36; Dahlgren 1999, 103). Waris on siis omalla käytöksellään kyseenalaistanut vanhan kunniallisuusasetelman, jossa hunnuttautuminen ja pukeutuminen pitkiin ja väljiin vaatteisiin on ainoa tapa suojautua miesten häirinnältä ja seksuaaliselta ahdistelulta (Kaiser 1997, 524; El Kaddioui 1999, 184; Palonen 1999, 184)

Perinteisen islamilaisen ajattelumallin mukaista on ollut kahtia jako naisen ja miehen tehtäviin. Nainen hoitaa kodin ja lapset, mies elättää perheen. (Evers Rosander 1991; El Mernissi 1988, 39; El Saadawi 1988, 10; Kingma 1992, 47; Laulumaa 1997, 85–86). Roolijako on kuitenkin murentumassa. Tämän tutkimuksen naiset ovat kaikki kodin ulkopuoliseen elämään aktiivisesti osallistuvia. He käyvät melkein kaikki työssä ainakin osa-aikaisesti. Osa on aktiivisesti järjestötoiminnassa. Kaksi opiskelee työssäkäynnin ja järjestötoiminnan ohella.

Roolijaon murentuminen tuo kuitenkin uusia haasteita. Työelämässä, opiskelupaikoillaan ja järjestöjen tilaisuuksissa naiset tapaavat perheen ulkopuolisia miehiä. Se on yksi tekijä, joka vaikuttaa huivin käyttämiseen. Maryam kuvaa omaa valintaansa: Senhän takia mä käytän huivia, että mä voin olla tekemisissä muiden miesten kanssa esimerkiksi työelämässä. Maryamille huivin käyttäminen tarjoaa, monien muiden musliminaisten tavoin, mahdollisuuden osallistua julkiseen elämään arvomaailmansa säilyttäen (El Kaddioui 1999, 197–198). Ayan kuvaa sitä miten pukeutuminen tarjoaa moraalisesti hyväksyttävän mahdollisuuden toimia työelämässä miehen rinnalla. Kun kaksi eri sukupuolta on keskenään, kun ne ei oo naimisissa, työskentelevät yhdessä tai näin, et siinä ei tule semmosia piirteitä siinä yhdessäoloon, että voi tulla ajatuksia ja katseita ja mielitekoja ja muita (Ayan).

Osa musliminaisista kritisoi länsimaisen kulttuurin tapaa suhtautua naisiin ja seksuaalisuuteen. Esimerkiksi Ramla haluaa osoittaa omalla pukeutumisellaan, että ihmistä ei saisi arvostella ulkonäön mukaan. Monesta musliminaisesta se ei ole vapautta, jos naisen pitää pukeutua vähiin vaatteisiin saadakseen huomiota. Pukeutuminen voi olla osalle musliminaisista merkki tasa-arvosta, jossa naisen arvo ei perustu naisen ulkoisiin avuihin. Heille pukeutumisessa on siten kyse mielipiteen ilmaisusta. He yhtyvät niihin musliminaisiin, jotka vastustavat naisen alistamista seksisymboliksi (Palonen 1999, 184).

Naisten pukeutumisen toteuttamisen kannalta voisi siis sanoa merkityksellistä olevan sen, miten hän suhtautuu perinteisen ajatusmalliin naisista ja miehistä. Jokainen nainen joutuu kuitenkin jossain määrin ottamaan huomioon perinteisen miehiä ja naisia koskevan ajattelumallin, koska monet muslimit toimivat sen mukaisesti. Uskonnollisen ja perinteisiä moraalisia arvoja kunnioittavan naisen pukeutumiseen miehet vaikuttavat siten, että hän pukeutuu julkisuudessa pitkiin ja väljiin vaatteisiin. Kotona ja naisten kesken jokainen pukeutuu omien mieltymystensä mukaan. Liberaalimmat voivat sen sijaan pukeutua julkisuudessakin tiukempiin ja paljastavampiin vaatteisiin.

4.1.3 Yhteisön pukeutumiseen liittämät merkitykset

Kolmas asia, joka kuuluu olennaisena islamiin Jumalan tahdon noudattamisen ja perhekeskeisyyden lisäksi, on yhteisöllisyys. Palosen (1999, 191) mukaan islam on voimakkaasti yhteisöllinen elämäntapa niissä maissa, joissa islam on valtauskontona. Hallenbergin (1998, 16) mukaan yhteisö voi tarkoittaa joko paikallista yhteisöä, esimerkiksi samassa moskeijassa käyviä tai maailman kaikkien muslimien muodostamaa yhteisöä. Suomessa yhteisöllisyys ei ehkä ole yhtä vahvaa, koska islam tapahtuu pitkälle yksityisenä uskonnonharjoituksena (Dassetto ja Nonneman 1996, 195–203).

Yksittäisen musliminaisen kannalta tällä heikommallakin yhteisöllisyydellä on vaikutusta pukeutumiseen siihen liitetyn merkkiluonteen vuoksi. Merkin voima piilee siinä, että pukeutumiseen suhtaudutaan siihen liitettyjen merkitysten mukaisesti. Aineiston perusteella näyttää siltä, että huivin ja peittävien vaatteiden käyttämiseen tai käyttämättä jättämiseen liitetään tiettyjä merkityksiä. Kuvailen seuraavaksi näitä merkityksiä.

Päänsä peittävät ja pitkiin, väljiin vaatteisiin pukeutuvat kuuluvat kunnioitettujen tai kunniallisina pidettyjen musliminaisten ryhmään. Sä oot kunnon nainen, sit sun pitää pukeutua huiveihin ja huntuihin (Waris). He saavat osakseen arvostusta ja kunnioitusta, koska pukeutumisen ajatellaan olevan todistus uskon vahvuudesta. Peittävän pukeutumisen ajatellaan kertovan, että pukeutuneen uskonelämä on kunnossa. Hunnun tai huivin pitämistä pidetään myös merkkinä aikuisuudesta ja suhtautumisesta vakavasti islamiin. Kun mä olen lapsi tai nuori, mä en ihan tiennyt, että tärkeä tai mitään (Zahra).

Käytännössä kunniallisena pidetyn naisen voi olla helpompi saada ystäviä yhteisön sisällä. Hän voi myös helpommin saada aviomiehen. Ramla kertoi naurahtaen mistä tämä johtuu: Huivi päässä sekoittaa miesten päät, koska se kertoo miehelle, että tässä on hyvä vaimokandidaatti, se antaa kuvan uskonnollisesta naisesta. Toiset musliminaiset voivat tervehtiä hunnuttautuvaa naista linja-autossa, kadulla perinteisellä islamilaisella salam aleikum -tervehdyksellä. Hän voi siten selkeästi kokea tulleensa hyväksytyksi yhteisöön.

Niihin naisiin, jotka pukeutuvat tiukempiin ja paljastavampiin vaatteisiin suhtaudutaan varauksellisesti. Tällaista pukeutumista pidetään merkkinä siitä, että tämän ihmisen sisimmässä kaikki ei ole kunnossa. Ois se kumminkin hirveän ristiriitaista jos, jos tuota…just tiukkoihin ja paljastaviin asuihin ja ulkomuoto ja kaikki tämmönen seksikkyys…Se on ristiriitasta sen kans, että se sisin, muslimi, koska…ettei oo niillä vaatteilla tarkotus hirveesti tuoda itseänsä esille. (Hannele) Jos nainen ei pukeudu peittävästi, sitä voidaan pitää osoituksena uskon heikkoudesta ja väärinymmärtämisestä. Molemmilla on tärkeä, sisä ja ulko, esimerkiksi jos mä oon, sanon islami, islam on sisällä ja mä en näyttänyt mitä uskonto sanoo, tää ei vahva, vain tää on väärinkäsitys (Zahra). Käytännössä heidän pukeutumisensa voi merkitä, että heidän on vaikeampi ystävystyä yhteisön kunniallisina pidettyihin musliminaisiin. Heitä ei välttämättä myöskään kadulla tervehditä perinteisellä tervehdyksellä, koska toinen ei voi olla varma, onko vastaantulija muslimi vai ei. Pukeutumisen tulkinta voi johtaa siihen, että maailman muodin mukaisesti pukeutuvaa pidetään epäkypsänä ja lapsellisena.

Palonen (1999, 184) ja Kasurinen (2001) vahvistavat tulkintaa hunnuttautumiseen liitetystä kunniallisuudesta. Tutkimuksissaan hekin ovat päätyneet siihen, että hunnuttautuminen on merkki hyvästä, arvostetusta ja uskonnollisesti aktiivista musliminaisesta.

Pukeutumiseen liitetyt merkitykset sekä yhteisöllisyys voivat vaikuttaa osaan musliminaisista siten, että he kokevat tarpeellisena pukeutua peittäviin vaatteisiin ja huiveihin.

Sä tuut osaksi muslimiyhteisöä ja huomaat, että musliminaiset pitää huivia niin tavallaan jos et pidä, sä oot vähemmistössä tässä joukossa ja siitä saattaa tulla yksi tekijä, mikä on askel kohti huivinpitämistä justiin tää on yksi muiden, on osa tätä yhteisöä eikä poikkea ja joudu selittelemään miks mä en pidä, vaikka välttämättä ei kysytä, mut mä oon huomannut, että niillä on tarve selitellä sitä, että miks ei he pidä, et sillä tavalla se on yhteisöllistä. Yhteisöhän on muslimeilla sillä tavalla aika vahva, että me ei tulla kirkon jäseniksi, vaan me tullaan osaksi muslimiyhteisöä, kun me tullaan muslimeiksi, sitä ummaa. (Ramla).

Yksilö voi siten omalla valinnallaan osoittaa sitoutumisensa yhteisöön ja sen jakamiin merkityksiin (Mc Guire 1992, 82–84). Pukeutumiseen liittyvistä käyttäytymismalleista ilmenee, miten inhimillisellä toiminnalla on merkitystä käytännön välittäjänä (Dahlgren 1999, 91). Voisikin kysyä muuttaisiko musliminainen pukeutumistaan, jos siihen ei kiinnitettäisi minkäänlaista huomiota?

Jotkut kritisoivat sitä, että jotkut alkavat käyttämään huivia saadakseen hyväksyntää tai että hyväksyminen tapahtuu pukeutumisen perusteella. Pukeutumisessa ei heidän mukaansa ole kyse toisten ihmisten miellyttämisestä vaan sydämen asiasta. Et se hunnun laittaminen, se pitäs lähteä ihan niinku omasta sydämestä (Nadja). Yleisesti ottaen naiset tunnustivatkin sen, että peittävä pukeutuminen ei takaa ihanteellisen musliminaisen käytöstä. Pohjimmiltaan pukeutumisessa naisten mielestä on kyse Jumalan, ei ihmisten miellyttämisestä. Make other people respect her…It doesn´t matter had the other people respect or not. The most important thing is that she please God. (Fatima)

Voi kuitenkin pohtia sitä, kuinka vahva ihmisen täytyy olla, että hän ei etsi toisten hyväksyntää. Vaikka yksilö olisikin niin vahva, ettei hän välitä siitä mitä toiset ajattelevat, voiko hän olla välittämättä siitä mitä toiset sanovat? Yhteisössä joku voi tulla sanomaan toiselle jotain hänen pukeutumisestaan, koska islamissa yhteisön velvollisuudeksi katsotaan huolehtia siitä, että sen jäsenet harjoittavat uskontoaan (Rissanen 1992, 107). Muutamat haastateltavat kertoivat, miten toisia naisia voidaan kehottaa muuttamaan pukeutumistaan, koska se on rakkautta toista muslimisiskoa kohtaan. Jos ei sano mitään, jos toinen tekee väärin eikä sano mitään niin silloin minä en välitä siitä ihmisestä (Ayan).

Toiset kokevat heidän pukeutumiseensa puuttumisen loukkaavana. Esimerkiksi Waris välttää yhteisön tapahtumiin osallistumista, koska on väsynyt siihen, että aina hänen pukeutumiseensa ollaan puuttumassa. Suurin osa ei kuitenkaan koe, että heidän pukeutumiseensa olisi puututtu tai että se olisi tuntunut kauhean ikävältä. Monta kertaa ehdotettiin, että mä käyttäisin iso, iso tää hijab. Mä en näe, että se on paha…mulle kerrottiin ystävällisesti ja sanottiin, että käytät, mutta mä vain vastasin, että mun mielestä, nytkin minä olen hyvässä kunnossa. (Jasmin)

Yhteisössä ei siis ole yhtä ainoaa näkemystä ja tulkintaa oikeasta pukeutumisesta. Yhteisön sisällä on erilaisia ryhmiä, joiden kesken ja joiden sisällä näkemykset pukeutumisesta vaihtelevat. Yhteisössä nämä tulkinnat kohtaavat ja aineistoni perusteella synnyttävät kiivaitakin keskusteluita oikeasta tulkinnasta pukeutumisen suhteen. Välillä käydään semmonen yhteisön, niinku tää kaikki muukin keskustelu välillä hirveän kuuman, puolesta ja vastaan (Hannele). Aineisto osoittaa, että Suomen tilanne ei poikkea muun muslimimaailman tilanteesta. Joka puolella maailmaa on musliminaisia, joilla on toisistaan poikkeavia näkemyksiä pukeutumisen suhteen. (Miller & Michelman 1999, 456; Sakaranaho & Pesonen 1999, 11).

Tulkinnalla näyttää siis olevan valtava voima yhteisössä. Se vaikuttaa ihmisten pukeutumiseen, käyttäytymiseen ja käytyihin keskusteluihin. Dahlgrenin (1999, 87, 92) mukaan tulkinta on se kanava, joka muuttaa islamilaiset tekstit käytännön todellisuudeksi.

Yhteisöllä on siis vaikutusta yksilön pukeutumiseen ainakin siinä mielessä, että hänen on ratkaistava kantansa yhteisön ideaaliin. Haluaako hän kuulua arvostettujen musliminaisten joukkoon vai pukeutua siitä poikkeavalla tavalla?

4.2 Kansallisten ja alueellisten kulttuurien vaikutus pukeutumiseen

Haastatteluaineistossa ilmenee, että musliminaisten pukeutumisessa on eroja maittain ja kulttuureittain. Kirjallisuudessa tämän lisäksi kuvataan eroja pukeutumisessa yhteiskuntaluokittain. (Mustanoja 1983, 154–155; Kenneth 1994) Pukeutumisen eroihin maiden välillä vaikuttavat paikalliset perinteet, uskomukset sekä politiikka (Hallenberg 1998, 63; Kaiser 1997, 523; Miller & Michelman 1999, 456). Toisissa maissa kuten Turkissa hunnuttautumista pyritään estämään, toisissa kuten Iranissa hunnuttautumiseen painostetaan jollain tavalla (Kaiser 1997, 523; Akar 21.3.2000). Näiden ääripäiden väliin jää suuri osa muslimimaista. Maiden sisällä eroja synnyttävät sosiaaliset hierarkiat, etniset ja kulttuuriset erot, maaseudun ja kaupungin väliset erot ja alueelliset perinteet (Dahlgren 1999, 90). Konkreettisessa pukeutumisessa erot maiden välillä ja sisällä ilmenevät haastatteluaineiston mukaan siinä, miten pukeutumista toteutetaan: mitä ja miten peitetään, millaisia vaatekappaleita, koruja ja värejä sekä materiaaleja käytetään. Jasmin kuvaa pukeutumisessa olevia eroja seuraavasti:

Esimerkiksi arabialaiset, ne pukeutuu erilaiset, silmät kiinni ja tällaista, jossain käytössä Ylä-Arabiassa ja esimerkiksi, kun sä käyt Irakin ja jonnekin, heillä pieni hijabi riittää ja sitten kun Abu Dhabissa käyt, heillä on ihan eurooppalaiset vaatteetkin. Se on joka puolella islam uskonto, se on erilainen.

Yksilön pukeutumisen kannalta kansallisella kulttuurilla on merkitystä. Yksilön on vaikea luopua kulttuurisista juuristaan, koska Rönnholmin (1999, 19) mukaan yksilö on persoona ennen kaikkea tietyn kulttuurin tai kansallisuuden edustajana. Esimerkiksi suomalaiset käännynnäiset pukeutuvat pääasiassa suomalaisista vaatekaupoista löytyneisiin pitkiin ja sopivan väljiin hameisiin, pitkähihaisiin puseroihin ja housuihin, koska he kokevat ne suomalaiseen kulttuuriin sopiviksi. Kaksi heistä oli kokeillut kaapumaisia mekkoja ja isompia huntuja. He kuitenkin luopuivat kaapumaisista mekoista, koska eivät kokeneet niitä suomalaiseen kulttuurin kuuluviksi. Ramla kertoi miten hän vaihtoi kaapumaiset mekot hameeseen ja tunikaan, koska se tuntuu enemmän itselle ja suomalaiseen kulttuurin sopivalta. Kolme on alkanut pitää huivia, mikä koetaan pukeutumisessa ainoaksi poikkeukseksi suomalaisesta kulttuurista. Yksi oli taas pitänyt huivia, mutta luopunut siitä, koska se peitti tärkeän osan hänestä: yksi osa, miten minun hiukset on laitettu niin ei näy kenellekään. Minkä väriset on mun hiukset, onko ne vaaleat vai tummat. (Hannele) Hiusten peittämisen ahdistavuudessa tuntui olevan kyse osittain juuri siitä, että se peittää suomalaisuudesta muodostettuihin mielikuviin yhdistyvät hiukset.

Suomalaisten käännynnäisten pukeutuminen vaikuttaa samanlaiselta kuin Kivimäen (2000) tutkimus suomalaisen naisen vaatekaapista: molempien tutkittujen ryhmien pukeutumista kuvaa ajattomuus ja hillitty värien käyttö. Me ollaan aika samanvärinen sakki, samankaltainen sakki (Ayan). Toisaalta tämä suomalaisuuden piirre sopii hyvin islamin pukeutumisperiaatteisiin, ettei herätä huomiota pukeutumisellaan. Ehkä tämä hillitty tyyli kuvastaa Peltosen (1998, 23) ajatuksia lainaten suomalaisten kansallista vaatimattomuutta. Toisaalta suomalaisten käännynnäisten ajatuksiin vaikuttaa opittu individualismi, pukeutuminen on oma asia jossa jokainen tekee omalla tyylillään. Varsinkin kaikki käännynnäiset musliminaiset haluaa olla yksilöllisii, koska sehän on, se länsimainen ideologia: tee se itse -mies ja cowboy ratsastaa tota kaupungin pelastettuaan auringonlaskuun (Maryam).

Haastattelemani naiset tiedostavatkin omien kansallisten juuriensa vaikutuksen islamin sääntöjen soveltamisessa pukeutumiseen. Kulttuurin ja uskonnon yhdistämiseen pukeutumisessa naiset suhtautuivat pääasiassa hyväksyvästi. Musliminainen voi pukeutua oman kulttuurinsa mukaan, koska jokainen muslimi on myös oman kulttuurinsa edustaja (Ramla). Paheksuntaa herättää lähinnä pukeutuminen tiukkoihin tai paljastaviin vaatteisiin. Yksi naisista kuitenkin suri sitä, että hunnuttautumispolitiikka tuhoaa somalialaisen pukeutumiskulttuurin, koska hunnuttautuminen ei ole siihen perinteisesti kuulunut. Minusta on surullista, että nää naiset eivät ymmärrä pitää kiinni oma kulttuurista…sen sijaan ottaa joku muu pukeutumistyyli (Waris).

Naisten kuvausten perusteella arabialaisen ja islamilaisen kulttuurin yhdistelmään kuuluu kullan arvostus. We like too much of gold. We like to show, to dress gold and make our body full of gold (Fatima) Aineistossa ja kirjallisuudessa kultakorujen arvostusta selitetään sillä, että arabialaisessa kulttuurissa korut ovat merkki arvostetusta ja rakastetusta vaimosta. Naisen statukselle vähäinen määrä kultakoruja merkitsee häpeää. (Mallouhi 1994, 19–23) Arabialaisuuteen yhdistetään naisten kuvauksissa myös värikkyys, tyylikkyys, kauneus ja itsensä laittaminen. Mallouhin (1994, 22–23) mukaan toisissa arabimaissa arvostetaan muodikkaita vaatteita. Nadjan kotimaa on esimerkki tällaisista maista: meillä nainen pitää niinku hyvin tärkeänä pukeutumisen. Että kyllä niinku satsataan rahaa niinku pukeutumiseen. Osassa arabimaita arvostetaan pukeutumista vaatimattomasti ja peittävästi.

Arabinaisten pukeutuminen naisten kuvausten perusteella voi vaihdella länsimaisesta pukeutumisesta pitkiin mekko tai kaapu ja huiviyhdistelmiin; hame, pusero ja huiviyhdistelmiin; kasvojen peittämiseen tai erilaisiin housujen ja pitkien tunikoiden yhdistelmiin. Yksi haastateltavista suositteli minulle matkustamista eri muslimimaissa sen ymmärtämiseksi, kuinka paljon pukeutuminen vaihtelee paikasta toiseen. Jos te menisitte esimerkiksi Marokkoon tai Tunisiaan tai sitten Lähi-idässä niin kyllä te huomaatte sen eron (Nadja).

Somalialaisten pukeutumiseen kuuluu aineiston perusteella hennan käyttö, värikkyys, kukallisuus, koristautuminen ja kauneuden arvostaminen. Naiset voivat pitää hennausiltoja, joissa käsiä, jalkoja ja hiuksia värjätään ja koristellaan hennalla. Hennaamisessa jokainen käyttää omia niksejään: teetä, joka tekee väristä tummemman; sitruunaa, joka vaalentaa sävyjä; sokeria tai bensaa, jolla voi saada jopa mustan aikaiseksi (Maryam). Myös korut, erityisesti kultaiset, ovat tärkeitä, niitä käytetään paljon ja ne voivat olla suuria. Me käytämme paljon kultaa, eri koruja, eri korvakoruja, eri kaulakoruja, paljon rannekoruja (Zahra). Aineistossani kuvastuu se, mistä Tiilikainenkin (1999a) puhuu: somalialaisnaisten pukeutuminen voi vaihdella länsimaisesta tyylistä täyshunnuttamiseen. Osa peittää jopa kasvonsa. Hunnuttautuvien somalialaisnaisten pukeutumisessa voi olla monta kerrosta. Nähdessämme ulkona naisen, jolla on iso, yksivärinen ja paksumpaa materiaalia oleva huntu, sen alla voi olla ohut, läpikuultava huntu ja mekko-, hame- ja puseroyhdistelmiä. Toisaalta pukeutuminen voi muodostua ulkonakin pienestä huivista, jakusta ja pitkästä hameesta.

Ryhmien välisiin eroihin pukeutumisessa kansallisuudella näyttää tämän tutkimuksen perusteella olevan vaikutusta. Arabialaisten, somalialaisten ja suomalaisten pukeutumisessa esiintyy heille kullekin ryhmänä luonteenomaisia piirteitä ja arvostuksia. Jos on muita kuin suomalaisia, jos vaikka somaleja tai arabeja niin minä näytän suomalaiselta (Ayan). Voi sanoa, että samanlaisuutta ilmenee tietyssä mielessä enemmän yhden kansallisen ryhmän sisällä. Toisaalta avioliitot kahden eri kulttuurin välillä, ystävyyssuhteet ja matkustelu tuovat vaikutteita pukeutumiseen. Esimerkiksi suomalaisnainen, joka on naimisissa somalialaisen miehen kanssa tai ystävystynyt somalialaisten naisten kanssa on voi käyttää hennaa.

Pukeutumisen suhteen naiset erottelevat, mikä kuuluu tai ei kuulu omaan kulttuuriin. Tässä kuvastuu se, miten yksilö määrittelee omaa identiteettiään ja minuuttaan myös kansallisuuden ja kulttuurin avulla. Kansallisuudesta voi Lempiäisen (2000, 87) tavoin todeta, että se on systeemi jonka avulla yksilö voi yhdistää omia piirteitään johonkin ryhmään kuuluvaksi ja toisesta ryhmästä eroavaksi.

4.3 Elämää suomalaisessa yhteiskunnassa

Suomi on demokraattinen maa, jossa naisella on globaalisti ajateltuna vahva asema. Suomessa tavoitellaan sukupuoletonta tasa-arvoisuutta, jossa naisia ja miehiä kohdellaan tasa-arvoisina. Suomalaiseen yhteiskuntaan kuuluakseen on jokaisen on opiskeltava ja tehtävä työtä. (Lempiäinen 2000, 96–97) Tästä näkökulmasta ajateltuna olettaisi, että naisena olisi lottovoitto asua Suomessa. Haastatteluaineiston perusteella voisi kuitenkin sanoa, että musliminaisten kohdalla elämä suomalaisessa yhteiskunnassa ei kuitenkaan ole kovin helppoa.

Aineistossa on lukuisia esimerkkejä naisten suomalaisessa yhteiskunnassa kohtaamista ristiriidoista. Näiden naisten kokemus samoin kuin Palosenkin (1999) tutkimuksessa oli epäluuloisen käyttäytymisen kohteeksi joutuminen, koska islam tai ulkomaalaisuus näkyy ulkoisessa olemuksessa. Epäluulo koettiin seuraukseksi tiedon vähyydestä ja median luomasta negatiivisesta musliminaisen kuvasta. Kun ne näkee kadulla huivipäisen naisen, että se on semmonen alistettu nainen, joka istuu neljän seinän sisällä ja sillä on ainakin kymmenen lasta (Maryam).

Epäluulo ilmenee haastateltavien mukaan tuijottamisena, ikävinä kommentteina, uteliaisuutena ja jopa väkivaltana. Päänsä peittävän voi olla vaikea saada työtä. Koulussa muslimityttö voi pukeutumisensa vuoksi joutua kiusatuksi. Palosen (1999) ja Tiilikaisen (1999b) tutkimukset sekä viimeaikaiset lehtikirjoitukset osoittavat, että musliminaiselle voi pukeutumisesta seurata ongelmia. Muualta Suomeen tulleiden musliminaisten kohdalla ennakkoluulojen ahdistavuutta lisää se, että on yksin ja erilaisena muukalaisten joukossa. Ensin meillä oli vaikeaa. Vaatteet vaihtunut ja kaikki kasvot ja… eivät tiedä mitä, minkä takia tämä vaatteita ja tosi vaikea siihen pukea välillä. (Zahra) Monessa haastattelussa oli luettavissa, sekä suoraan että rivien välistä, kuinka vaikeaksi ennakkoluulot tekivät päänsä peittävien elämän erityisesti pään peittämisen alkuvaiheessa.

Pelkäsin esimerkiksi metrossa joskus. Nämä lapset rupeaa huutamaan ja minun pitää ruveta komentamaan ja minua pelottaa ja jännittää ja minä en uskalla ja oikeastaan ku kaikki muutenkin kahtoo, kun mulla on erilaiset vaatteet ja huivi päässä. (Ayan)

Ennakkoluulot vähentävät yksilöllisyyttä pukeutumisessa tai estävät pukeutumasta osaa musliminaisista siten kuin he ehkä pukeutuisivat ilman ennakkoluuloja. Ramla kertoi, miten hän ennen kääntymistään piti kovasti mustasta. Hän pitää mustasta yhä, mutta kokee, ettei voi käyttää sitä niin paljon, koska se lisäisi ennakkoluuloja. Maryam kuvasi taas sitä, miten hän on päätynyt käyttämään lyhyttä huivia osittain juuri ennakkoluulojen takia. Jasmin puolestaan arveli, että hän voisi pukeutua eri tavalla, jos ei opiskelisi ja kävisi töissä. Hänen kommentissaan ilmenee, miten suomalainen yhteiskunta vaikuttaa jokaisen musliminaisen elämään: Suomessa kaikkien odotetaan osallistuvan yhteiskunnallisesti opiskelemalla tai käymällä töissä. Kodin ulkopuolella naiset kuitenkin joutuvat kohtaamaan ennakkoluuloja ja heidän on etsittävä ratkaisua siihen, miten tulla toimeen niiden kanssa.

Suomalainen yhteiskunta voi vaikuttaa yksilön pukeutumiseen myös sekularismillaan. Osassa musliminaisia tällainen sekularismi voi mukaan herättää tarvetta ilmaista islamin paremmuutta suhteessa länsimaiseen ideologiaan – ilmaista, miten länsimainen ideologia ei ole tasa-arvoinen vaan naista sortava. (Acar 1995, 48; Sakaranaho 1998, 181–182) Tällaisia länsimaista tasa-arvoa kritisoivia mielipiteitä löytyy myös aineistosta. Ehkä sen huvin kanssa tuo määrätynlaista naiseutta myös, et se on se islamin tapa ilmaista sitä naisen vapautta (Maryam) Toisaalta osa naisista kokee vähemmistön edustajana länsimaisen kulttuurin uhkana omalle kulttuurille ja uskonnolle. Vanhemmat pelkää, että lapset menettää kulttuurin. Lapset menettää oma uskonto. Sen takia on nyt vahva uskonnonjuttuja, mutta Somaliassa ei ollut näin vahva. (Jasmin) Nämä kaksi asiaa voivat kohottaa yksilön uskonnollisuutta, vaikka se ei ole selitettävissä yksinomaan länsimaisen kulttuurin uhkasta tai arvostelusta johtuvaksi. Uskonnollisuuden vahvistuminen näkyy esimerkiksi hunnun käytön aloittamisena tai isompien huntujen käyttämisenä.

Länsimainen kulttuuri vaikuttaa musliminaisten pukeutumisen yksilöllisyyteen Suomessa myös tarjonnan kautta. Huntua tai huivia sekä pitkää hametta tai mekko käyttävien on vaikea löytää suomalaisista vaatekaupoista omia mieltymyksiään ja tarpeitaan vastaavia vaatteita. Ei oo ihan meille vaatteita kaupan…meille vaatteet aina arabiasta tai jostain muualta (Zahra). Tämä tuntui olevan jossain määrin ongelma miltei jokaiselle naiselle erityisesti huivien osalta. Saatavuusongelmien vuoksi musliminaisilla on useammanlaisia tapoja hankkia vaatteita kuin ehkä keskivertosuomalaisella. Moni voi tarttua ompelukoneeseen, koska kaupasta ei löydy tarpeeksi pitkiä hameita. Musliminaiset teettävät vaatteita ompelijoilla, mutta sitä harrastetaan vähemmän, koska se on Suomessa kallista. Vaatteita tilataan tai saadaan ulkomailta ystävien ja sukulaisten kautta. Siinäkin on kuitenkin omat ongelmansa: Suomessa ei ole mahdollista pukeutua oman persoonallisuuden mukaan, koska vaatteita ei tahdo saada. Jos joku tulee Syyriasta, niin joku repii käsistä. Jos joku lähettää vaatteita, ne eivät välttämättä ole omaa makua.(Maryam)

Tilanne on kuitenkin menossa musliminaisten kannalta parempaan suuntaan. Helsinkiin on perustettu kaksi kauppaa, joista saa musliminaiselle sopivia vaatteita. Monen naisen kokemus on ollut se, että ei ole voinut pukeutua haluamallaan tavalla, koska on ollut vaikea löytää haluamiaan tuotteita.

Niille musliminaisille, jotka haluavat pukeutua maailman muodin mukaan, suomalaiset vaatekaupat tarjoavat runsaammin vaihtoehtoja. Heidän ongelmansa on ehkä enemmän se, että päänsä peittävät ja muutenkin länsimaisuutta kritisoivat muslimit ovat puuttumassa heidän pukeutumiseensa. Toisaalta osa hunnuttautuvistakin musliminaisista voi tilannesidonnaisesti pukeutua myös maailman muotia hyödyntäen esimerkiksi juhliin. Maailman muotia ja islamilaista pukeutumista ei voi kuitenkaan irrottaa kahdeksi toisistaan täysin erilliseksi maailmaksi. Hannele kuvaa, miten maailman muoti vaikuttaa islamilaisen maailmaan muotiin pukeutumisessa: Monet samat asiat on muotia kuin länsimaalaisessa pukeutumisessa, ne on vaan mukautettu sinne ne jutut. Tavallaan voi olla vaikka samantyylinen jakkupuku muotia, mutta siinä on vain pitkä hame. (Hannele)

4. Huivi ja huntu ovat käytännössä melkein sama asia. Kummankin tulisi peittää pää, kaula, hartiat ja rinnat. Osalla huivi voi olla pienempikin. Olen käyttänyt tässä työssä ko. termejä sen mukaan, miten naiset itse ovat omaa pukeutumistaan kuvanneet. I.Lehtisen (2.9. 2001 henkilökohtainen tiedonanto) mukaan huntu tarkoittaa kasvojen peittämistä. Tässä työssä hunnuttautuminen ei viittaa kasvojen peittämiseen, vaan se tarkoittaa peittävää pukeutumista, johon kuuluu myös pään peittäminen.

5. Maailman muoti tarkoittaa tavallista muotia, jota esiintyy kaikissa maanosissa melko samanlaisessa muodossa. Tätä muotia edustavat mm. t-paidat, farkut, blazerit. (Eicher & Sumberg 1995).

6. Chador on pitkä musta asu, joka peittää kaiken kasvoja lukuun ottamatta (Sciolino 1999).