Sisällysluettelo Seuraava luku

5 TOISTEN VAIKUTUS PUKEUTUMISEEN

Käsittelen tässä luvussa, miten toiset ihmiset vaikuttavat musliminaisen pukeutumiseen. Toiset ihmiset tarkoittaa tässä luvussa omia vanhempia, aviomiestä, ystäviä ja yksittäisiä muslimeja ja muita uskontoja edustavia ihmisiä, joiden kautta musliminainen kohtaa erilaisia pukeutumista koskevia kulttuurisia näkemyksiä ja normeja. Tässä luvussa samoin kuin koko tutkimuksessa lähtökohtana on se, että yksilöllisyyteen sisältyy kaikki olemiseemme liittyvä (von Bonsdorff 1999, 21). Yksilöllisyyteen pukeutumisessa liittyy siten toisten ihmisten vaikutus, koska ihminen on sosiaalinen olento. Ihminen elää suhteessa toisiin ihmisiin ja oppii kulttuuriyhteisön jakaman arvokäsityksiin perustuvan vaatetuksen kielen. (Uotila 1995, 15, 17; von Bonsdorff 1999, 14) Suomessa asuva musliminainen voi olla kasvanut arvostamaan toisenlaisia asioita, mitä hän kohtaa aviomiehensä, ystäviensä ja muiden ihmisten taholta. Tässä luvussa tarkastelen, miten nämä erilaiset arvokäsitykset vaikuttavat musliminaisten pukeutumiseen.

5.1 Vanhemmat

Aineiston perusteella kasvatuksella näyttää olevan musliminaisen pukeutumiseen pitkälle ulottuvia vaikutuksia. Pukeutumisessa näkyy tavalla tai toisella se, mihin on lapsena ja nuorena kasvanut ja tottunut. Erityisen vahvalta kasvatuksen vaikutus pukeutumisessa näyttää niiden naisten kohdalla, joiden ympäristö on vastannut pukeutumisessa kodin esimerkkiä. Esimerkiksi Fatima pukeutuu peittäviin ja pitkiin vaatteisiin kotonakin eikä halua käyttää housuja, koska hän on tottunut sellaiseen lapsuudessaan.

We don´t wear too much trousers or shorts or dress very tight clothes. I don´t know. My father, he doesn´t like too much women or girl to be dressed like this and then I think it has been like this in my family like my mother and my aunts. All the girls in the family has been dressed like this. (Fatima)

Fatiman kohdalla isällä näyttää olevan suuri merkitys hänen pukeutumiselleen aikuisiässä. Hän on niin tottunut tähän yksinkertaiseen ja peittävään pukeutumistyyliin, että ajatus muutoksesta kauhistuttaa häntä.

Nadjan synnyinmaassa pukeutumiseen kiinnitetään huomiota, eikä politiikka ole hänen elinaikanaan kannustanut pään peittämiseen. Hän ei elinaikanaan ole nähnyt kotimaassaan hunnutettua naista. Hän kuvaa miltä hunnuttautuminen hänestä vaikuttaa: Huntu tuntuu sellaiselta huh huh -asialta, melkeinpä primitiiviseltä (Nadja). Hänen puheenvuorossaan havainnollistuu se, että itselle vieras ja outo tuntuu helposti pelottavalta ja ahdistavalta. Hän on tottunut erilaiseen pukeutumiskulttuuriin. Hänen äitinsä oli tuonut lapsille vaatteet Euroopasta. Hän arvostaa edelleen vaatemerkkejä, joita äiti osti Euroopasta. Nadjan kohdalla näkyy, että hän ei peitä päätään ja arvostaa tyylikästä merkkipukeutumista, koska hän on tottunut siihen ja koska hän ihailee äitiään. Mun äiti pukeutui kans ihan tyylikkäästi (Nadja).

Pukeutumiseen aikuisiällä näyttää aineiston perusteella vaikuttavan myös se, kuinka paljon yksilö on voinut kokeilla erilaisia pukeutumisvaihtoehtoja ja saanut nuorena päättää omasta pukeutumisestaan. Fatiman kohdalla heijastuu, että kun ei ole saanut nuorena päättää pukeutumisestaan tai kokeilla eri vaihtoehtoja, ei kokeiluun ja muutokseen ole ehkä halua aikuisenakaan. Toisaalta vanhempien pakottaminen pukeutumisessa voi synnyttää vastustusta tietyntyylistä pukeutumista kohtaan aikuisiällä. Mä en käytä punaista, koska äiti tuputti sitä aina (Maryam). Waris ja Jasmin kertovat, että he saivat nuorena pukeutua ja kokeilla eri asioita pukeutumisen suhteen. He pukeutuvat yhä niin kuin itse kokevat oikeaksi. Muut voivat sanoa mielipiteensä, mutta valinta on viime kädessä oma. Waris jatkaa länsimaisiin vaatteisiin pukeutumista. Hän ei ymmärrä miksi Suomessa tyyliä pitäisi muuttaa. Jasmin on puolestaan alkanut pukeutua pitkiin mekkoihin ja pieneen huntuun. Heidän esimerkkinsä osoittaa, että jos nuorena on saanut kokeilla ja päättää, niin aikuisenakin uskaltaa muuttaa tai säilyttää pukeutumistyyliänsä, vaikka joku toinen olisikin eri mieltä. Silti niilläkin, jotka ovat saaneet kokeilla ja valita, on jotain kotoa opittua pukeutumisessaan. Jasmin kuvaa koruihin liittyvää kasvatusta: Se on pienestä asti opetettu käyttämään. Korvakorut on hyvin tärkeitä. Kun menee kouluun, pitää olla kaulakoru, ei ole väliä onko iso vai pieni.

Islamissa pukeutuminen on osa uskonnollisuutta. Sihvon (1982, 30–31) mukaan kasvatus määrää pitkälti sitä, miten uskonto ilmenee yksilön ajattelussa, asenteissa ja käyttäytymisessä. Uskonnollisuus on Sihvon mukaan sidoksissa myös lähiympäristön uskonnolliseen perinteeseen ja siirtämiseen sukupolvelta toiselle. Tämä sopii hyvin yhteen aineiston antamaan kuvaan kasvatuksen ja lähiympäristön vaikutuksesta pukeutumiseen aikuisiällä. Yksilö oppii kotonaan ja lähiympäristöstään, miten hänen tulisi pukeutua eri tilanteissa ollakseen säädyllinen tai kaunis. Musliminainen oppii kotonaan, mitä ja millaisia vaatekappaleita hänen tulisi käyttää. Tämä on aivan samansuuntainen tulos, kuin mistä sosiaalipsykologiakin pukeutumisen suhteen puhuu. Ihminen oppii sosialisaation kautta sen taidon, miten pukeutuminen ymmärretään tässä yhteisössä ja millä tavalla pukeutuneena selviää näissä sosiaalisissa verkostoissa (Roach-Higgins & Eicher 1995, 9–12; Uotila 1995, 47).

Jokaisen musliminaisen kotitausta on kuitenkin erilainen, joten naiset eroavat toisistaan siinä, millaisen mallin he ovat saaneet pukeutumisesta. Yksilöinä naiset eroavat toisistaan. Toiset kyseenalaistavat vanhempien malleja enemmän. Näyttää siltä, että oman äidin mallin omaksumiseen tai torjumiseen vaikuttaa vanhempien ja lapsen suhde. Suomalaiset käännynnäisnaiset ovat lapsuudessaan oppineet pukeutumaan suomalaisen mallin mukaan. Heidän valinnoissaan näkyy, että opituista asioista ei voi luopua ainakaan kokonaan. Vaikka he ehkä ovat alkaneet pukeutumaan pitkiin hameisiin tai väljiin housuihin tai huiveihin, eivät he vielä ole kuitenkaan oppineet antamaan arvoa esimerkiksi runsaalle korujen käytölle tai värikkyydelle. Itselle pukeutuminen on ehkä pelkistetympää ja kiinnittää huomiota laatuun. Somaleilla se on ehkä enemmän se koristautuminen, johon kiinnitetään huomiota. (Maryam)

5. 2 Aviomies

Aineiston perustella muodostuu kuva joukosta naisia, jotka itse kokevat valinneensa nykyisen pukeutumisensa. Yleinen ennakkoluulo, että musliminainen on alistettu, ei saa tukea tästä tutkimuksesta. Naisten pukeutumisen suhteen mies voi sanoa mielipiteensä, mutta musliminainen päättää itse mitä tekee. Musliminaisen pukeutumisessa on siis kyse henkilökohtaisesta ratkaisusta, johon toisten mielipiteet voivat kuitenkin vaikuttaa. Palosen (1999) ja Kasurisen (2001) tutkimukset vahvistavat tätä tulkintaa, koska heidän haastattelemansa naiset kuvaavat pukeutumistaan uskon mukaisena henkilökohtaisena ratkaisuna.

Aineistossa on esimerkkejä sellaisista naisista, joiden miehet haluaisivat vaimon hunnuttautuvan, mutta vaimo ei hunnuttaudu. Hän ilahtuis jos minä niinku rupeaisin käyttämään huntua, mutta kun minä en laita sitä sen takia, että se ei ole minä (Nadja). Löytyy myös esimerkkejä, joissa mies on yrittänyt estää vaimoaan hunnuttautumasta. Toiset miehet eivät ota juuri kantaa naisen pukeutumiseen tai heidän ei tarvitse ottaa kantaa, jos he ovat tyytyväisiä vaimonsa pukeutumiseen.

Muslimimiehiä on erilaisia samoin naisia, joten musliminaisen pukeutumiseen vaikuttaa se, millaisen miehen kanssa hän on mennyt naimisiin. Jos aviomiehen näkemys pukeutumisesta poikkeaa naisen käsityksestä tai hän yrittää painostaa vaimoaan omaa näkemystään vastaavaan ratkaisuun, voi seurauksena olla konflikti.

Mieheni ei tykännyt housujen käytöstä, joten aloin käyttämään hametta. Mieheni ei myöskään pitänyt siitä, että aloin käyttämään huivia. Minua miehen käytös hiersi monta vuotta, koska mies ei tukenut minua taistelussa uskon puolesta kuten kunnon aviomiehen olisi kuulunut tehdä. En ollut tyytyväinen mieheni kanssa, joten en välittänyt laittautua. (Ramla)

Hyvä suhde aviomieheen saa vaimon laittamaan itseänsä miestä varten. Palosen (1999, 184) tutkimus viittaa samaan suuntaan: kotona pukeutumiseen liitetään miehen miellyttäminen. Joten aviosuhteen laadulla ja miten kumpikin pukeutumiseen suhtautuu on vaikutusta musliminaisen pukeutumiseen. Tosin aina laittautuminen ei ole suhteen laadusta kiinni, vaan toiset eivät vain välitä niin paljon laittautua. Mä en jaksa kuten jotkut kaikkien päivän rukousten jälkeen lakata kynsiä ja meikata kotona miestä varten. Jos ei kelpaa tämmösenä niin ottakoon toisen. (Maryam)

Musliminaisen pukeutumiseen mies voi vaikuttaa toisellakin tavalla. Jos aviomies on eri maasta, saa nainen miehen sukulaisilta lahjaksi vaatteita. Miesten sukulaisten tai miehen ostamien vaatteiden käyttämisessä voi olla kyse osittain miehen miellyttämisestä, koska mies voi loukkaantua jos hänen lahjoittamansa tai sukunsa lahjoittamat vaatteet eivät kelpaa. Joo, kommentoi…ehkä jotain sellasta jos sukulaiset on lähettäny vaatteita niin, sä et ikinä käytä niitä. Voisit edes joskus laittaa päälle. (Maryam) Osittain vaikutteita tulee myös sitä kautta, että nainen hankkii miehen kotimaasta vaatteita, koska niitä on vaikea löytää Suomesta. Pukeutumiseen voi tulla vaikutteita myös avioliiton myötä tulleiden ihmissuhteiden välityksellä.

Avioliitto voi vaikuttaa pukeutumiseen myös epäsuorasti. Hunnuttautumalla mahdollisuudet avioliittoon voivat parantua. Suomessa tällä seikalla ei välttämättä ole suurta painoarvoa, koska nainen tulee taloudellisesti toimeen ilman aviomiestäkin.

5. 3 Ystävät

Musliminaisen pukeutuminen voi muuttua siitä, mihin hän on lapsuudessaan ja nuoruudessaan tottunut. Muutoksen taustalla voivat olla toisilta naisilta saadut esimerkit. Esimerkin vaikuttavuus pukeutumiselle riippuu siitä, mihin ryhmään musliminainen haluaa kuulua tai liittyä. Tässä havainnollistuu, miten yksilö määrittelee omaa identiteettiään ja minuuttaan samastumalla jonkin ryhmän pukeutumiseen ja erottautumalla jostain toisesta ryhmästä (vrt. Freitas ym. 1997). Esimerkiksi Jasmin kuvaa, miten hän naimisiin mentyään alkoi käyttää huivia, koska hän huomasi, että muutkin naimisissa olevat somalialaisnaiset käyttävät. Hän osoittaa pukeutumisellaan haluavansa kuulua aikuisten somalialaisnaisten joukkoon.

Yksittäisen musliminaisen pukeutumisen kannalta merkitystä on sillä, keiden ihmisten kanssa hän on tekemisissä, kuinka häntä kohdellaan ja kuinka paljon hän arvostaa tapaamiensa ihmisten näkemyksiä. Jos häntä kohdellaan ystävällisesti, ei kehotuksia koeta loukkaavina. Jos yksilö kokee toisen ihmisen painostavan ja tuomitsevan hänen pukeutumisensa, niin sellaisten puuttuminen koetaan loukkaavana ja se synnyttää vastustusta. Se on väärin. Mä en pidä, minä suutun silmittömästi, jos joku sanoo minulle näin. (Waris) Toisin sanoen aineisto osoittaa sen Lowen ja Buckleyn kuvaileman seikan pukeutumisessa, että tyytyväisyyttä herättää, jos kokee itse voivansa valita oma pukeutumisensa (Kaiser 1997, 479). Sen vuoksi sanattomat esimerkit ja ystävällinen kehotus vaikuttavat tehokkaammin pukeutumiseen kuin painostaminen, koska silloin yksilö kokee kuitenkin itse valitsevansa. Ne sanoo ystävällisesti, että tää olisi parempi tehdä näin, koska se on ehdotus, sä voit ottaa tai sä voit jättää (Jasmin).

Toisen esimerkillä ja kehotuksella näyttää olevan erityisesti silloin vaikutusta, kun omasta pukeutumisesta ja uskon toteuttamisesta ollaan epävarmoja. Toisten ohjeita ei silloin koeta välttämättä ikävinä, varsinkin jos sanoja on tuttu ihminen.

Minäkin oon uusi muslimina, en tiiä kaikkee, nyt kävin kuukausi sitten moskeijassa ja rukkoilin ja mulla oli kynsilakkaa…niin yksi somalinainen, yksi minun semmonen tuttu…niin se sano: Et voi rukoilla, sulla on kynsilakkaa, että pitää ottaa ensin kynsilakka pois, sitten tehdä se pesu ja sitten rukoile. Niin, että on kiva, että tällä tavalla saa tietoa, toiset sanoo, että näin voi tehdä ja näin ei voi tehdä. (Ayan)

Jos jostain asiasta ollaan epävarmoja, voidaan neuvoa kysyä joltain viisaammalta. Saadut neuvot voivat vaikuttaa omaan pukeutumista koskevaan tulkintaan ja sitä kautta pukeutumiseen. Mä voin mennä imaami ja kysyy, että mitä sanoo jos minulla on , ei ole ihan selvä tai jotakin (Zahra). Yksilö voi toimia myös toisten toivomalla tavalla välttääkseen ristiriitoja.

Silloin, kun minä menen tapamaan jonkun muslimin kanssa…mä en käytä välttämättä tämmöstä vaatetta [tiukkoja housuja]. Mä en halua kauheesti, että tehdään riitoja…Mä pukeudun vähän, en käytä huivia enkä huntuja, mut kyl mä voin sillä lailla käyttäa hameita tai tämmöstä, mutta ei muussa tapauksessa. (Waris)

Ei-muslimien suhtautuminen pukeutumiseen on, että kylhän sä saat olla muslimi, mutta älä käytä huivia (Maryam). Tällaista suhtautumista musliminaiset ja erityisesti käännynnäiset kokevat sekä sukulaistensa että ei-muslimiystäviensä taholta. Jokainen musliminainen ratkaisee tämän asian omalla tavallaan. Toiset jättävät sanomisen omaan arvoonsa tai voivat käyttää pienempiä huiveja ei-muslimiystäviensä kanssa. Hannele koki huivin pitämisen niin vaikeana, että luopui siitä. Jasmin kuvaa omaa ratkaisuaan taas: että jätä [pieni huntu]pois, ne kaverit vähän kiusaa minua välillä. Sitten pidän vähän aikaa pois ja tällaista. Saman asian voi siis ratkaista monella eri tavalla. Palosen (1999) tutkimuksen tulokset ovat saman suuntaisia. Naiset ratkaisevat pään peittämistä ja pukeutumista koskevat kysymykset kukin omalla tavallaan.

5.4 Pukeutumisen areenat

Aineistossa tulee esille, miten toisten vaikutus pukeutumiseen on tilannesidonnaista. Musliminaisten pukeutumiseen vaikuttaa se, mihin ollaan menossa tai mitä ollaan tekemässä ja keitä ollaan tapaamassa. Yksilöllisyyden rajoitteeksi tulee silloin se, että musliminaisen on mietittävä, mitä toiset odottavat häneltä tässä tilanteessa ja millaisen vaikutelman hän haluaa itsestään muille antaa. Tässä ei ole oikeastaan mitään eroa verrattuna ihmisiin, jotka eivät ole muslimeja. Jokaisen ihmisen odotetaan toimivan tiettyjä pukeutumisnormeja ja sääntöjä noudattaen (Uotila 1995, 47). Musliminainen kohtaa kotonaan, työpaikallaan, opiskelupaikassaan, moskeijassa, juhlissa, liikkuessaan kodin ulkopuolella erilaisia normeja.

Kotona pukeutumiseen kohdistuu vähiten normeja, kun perheen ulkopuolisia miehiä ei ole paikalla. Yksilöstä ja aviomiehen odotuksista riippuen naisella voi kotonaan olla rento kotiäiti-look tai hän voi pukeutua lyhyempiin ja ohuempiin vaatteisiin sekä meikata enemmän. Työ- ja opiskelupaikalla suurin osa joutuu kohtaamaan työ- ja opiskelutoverien ennakkoluulot. Työpaikalla on mietittävä sitä, miten osoittaa vakuuttavuutensa ja ammattitaitonsa. En mä voi sellasessa kukkakaavussa hypätä tonne jonnekin seminaariin selittämään mun jostain tuloksista (Maryam). Yksilöön toisilla ihmisillä on vaikutusta von Bonsdorffin (1999, 13) mukaan, koska monelle on tärkeää se, mitä hänestä ajatellaan. Aineiston perusteella musliminainen pohtii pukeutuessaan sitä, mitä häneltä odotetaan siinä tilanteessa, johon hän on menossa.

Moskeijassa odotetaan, että olisi pukeutunut säädyllisesti ja huomiota herättämättömästi ja päänsä peittäen. Moskeijasta voisi sanoa, että siellä odotetaan uskonnollista pukeutumista. Juhlissa, kuten häissä jokaiselta odotetaan laittautumista ja voidaan arvioida kunkin statusta korujen perusteella. Kodin ulkopuolella liikuttaessa odotetaan säädyllistä pukeutumista, mikä tarkoittaa jokaiselle naiselle hieman eri asiaa. Tavatessaan toisia naisia odotukset riippuvat siitä, keitä on tapaamassa.

Aineistosta huomaa, että musliminaiset yksilönä muuntautuvat tilanteen ja ympäristön vaatimuksiin. Yksilöllistä on se, mitä tuo muuntautuminen tarkoittaa ja kuinka paljon omassa pukeutumisessa ottaa huomioon toisten odotuksia. Hyvä esimerkki yksilön muuntautumiskyvystä on Hannelen kuvaus, miten hänellä on kaksi kokonaan erilaista vaatekaappia. Toinen on Suomessa ja toinen miehen kotimaassa, jossa he viettävät joskus pitkiäkin aikoja. Hänelle kahden erilaisen pukeutumismaailman olemassaolo ei tunnu rasitteelta, vaan ehkä jopa hauskalta vaihtelulta.