Sisällysluettelo Seuraava luku

6 YKSILÖÖN LIITTYVIEN TEKIJÖIDEN VAIKUTUS PUKEUTUMISEEN

Yksilö ei voi valita kenen lapseksi hän syntyy, missä ja minä aikakautena. Hän ei voi päättää omia perintötekijöitään tai vanhempiensa yhteiskunnallista asemaa. Yksilön kannalta tämä tarkoittaa sitä, että hänen elämiseensä ja olemiseensa vaikuttaa suuri joukko asioita, joita hän ei ole itse valinnut (von Bonsdorff 1999, 21). Toisaalta yksilö voi esimerkiksi haluta lapsia ja saadakin niitä. Naisen kannalta lasten syntyminen tuo muutoksia hänen elämän rytmiinsä ja ruumiillisuutensa. Nämä muutokset voivat olla erilaisia, kuin mitä on odottanut ja ne ovat tietyllä tavalla yksilön ulottumattomissa. Tässä luvussa tarkoituksenani on tarkastella, miten tällaiset ihmisen ruumiillisuuteen, elämänkulkuun ja sisäiseen maailmaan sidoksissa olevat asiat vaikuttavat pukeutumisessa.

6.1 Ruumiillisuus

Ruumiillisuus vaikuttaa musliminaisen pukeutumiseen monin tavoin. Peritty ominaisuus kuten ihonväri merkitsee Somaliasta Suomeen muuttaneille erilaisuuden korostumista, varsinkin jos pukeutuminen poikkeaa valtaväestöstä. Tämä voi olla musliminaisen kannalta raskasta, ja hän voi kokea painetta pukeutua valtaväestön tavoin. En mä voi käyttää niin pitkii hijabii, kun mun pitää juosta kouluun ja tarhaan viedä lapset ja lukee ja olen yksin ainoa muslimi ja ulkomaalainen meidän luokassa (Jasmin).

Ihonväri samoin kuin vartalon muoto ohjaavat vaatteiden valintaa riippuen siitä, halutaanko omia ominaisuuksia korostaa vai piilottaa. Mutta ei ruskea kun mun ihonväri, se ei erotu (Waris). Musliminaiset erosivat toisistaan siinä, kuinka paljon he halusivat omia muotojaan yleisesti ottaen tuoda esille. Muotojen piilottamisen tarve korostui niillä, jotka kokivat itsensä ylipainoisiksi. Heidän ongelmanaan oli löytää makkarat piilottavia vaatteita. Heidän kohdallaan näkyy Suomessakin lisääntyvä paine hoikkuuteen. Polson (1996, 41, 59) tutkimuksen mukaan laihtumista pidetään tavoiteltavana, koska siten voi pukeutua kauniimmin ja on helpompi katsella itseään peilistä tai joutua muiden katseiden kohteeksi. Asumalahden (1998, 50) tutkimustulokset ovat samansuuntaisia: naisen tyytymättömyys omaan ulkonäköön lisääntyi painoindeksin noustessa. Jotain samaa tyytymättömyyttä on aistittavissa aineistossa Nadjan kuvauksessa omasta pukeutumisestaan, kun hänen ei tee mieli katsoa itseään peilistä ja ei ole enää motivoitunut pukeutumiseen samalla tavoin kuin ennen:

Se on muuttunut siitä lähtien, kun mä oon saanut 30 kiloa lisäpainoa. Sekin vaikuttaa huomattavasti, ettei voi näin vain ostaa. Mulla oon taas semmosia vaatteita, joissa on vielä etiketti mukana kaapissa, että kohta kaappi räjähtää. Ihan totta. Ettei voi pukeutua silleen, kun ei oo varaa ostaa Lorellalta niinku vaatetta. Nehän maksaa aika paljon, kun on enemmän kangasta niin on enemmän hintaa.

Sen sijaan haastateltavat Waris ja Jasmin, jotka olivat hoikkia, eivät halua pukeutua kovin isoihin vaatteisiin, koska he haluavat korostaa omaa kauneuttaan. Itsensä ylipainoiseksi kokevien naisten ja hoikkien naisten kuvauksista tulee esille, miten suhtautuminen omaan vartaloon vaikuttaa pukeutumiseen. Jos on tyytyväinen omaan vartaloonsa, ei ehkä koe niin suurta tarvetta piilottaa itseänsä.

Vartalon muoto ja koko vaikuttavat yksilöllisyyteen toisellakin tavalla. Hannele kertoo ompelevansa kaikki hameensa itse, koska hän on niin isokokoinen, ettei saa tarpeeksi pitkiä hameita kaupasta. Hannele kokee myös, että hän ei voi pukeutua isokukkaisiin mekkoihin kokonsa vuoksi. Vartalon muoto vaikuttaa myös vaatteiden istumiseen, jolloin samakin vaate voi näyttää erilaiselta eri ihmisten päällä. Erilaisii ihmisii kun laittaa vaatetta päälle, sit ne näyttää erilaisilta, vaikka on samaa vaatetta, mutta jokainen niinku istuu eri tavalla (Waris).

Fatima on allerginen kullalle. Kulta-allergian vuoksi hänen pukeutumisensa voi poiketa muista runsaasti kultakoruja käyttävistä arabinaisista, vaikka hän pitääkin kullasta ja haluaisi käyttää sitä enemmän.

6.2 Elämänhistoria

Naiset kuvaavat, kuinka erilaisia muslimeja maailmassa on. Toiset ovat syntyneet ja kasvaneet muslimeiksi. Osa voi olla maallistuneita tai tapamuslimeja. Osa on kääntynyt islamiin aikuisiällään. Samankin yksilön kohdalla voi tapahtua muutoksia uskonnollisuudessa. Jossain elämänvaiheessa uskonnollisuus voi nousta voimakkaampana. Esimerkiksi käännynnäisen kohdalla uutta identiteettiä voidaan halutaan ilmaista pukeutumisella.

No ehkä se oli sitä semmosta usko, sitä tavallaan sitä uskon alkuaikaa sillä tavalla, että sitä niin, koska se on semmonen hirveen, heti kun sä laitat sen huivin päähän, niin kaikki tietää, että sä oot musliminainen, ehkä sitä halus korostaa (Hannele)

Pukeutumisen toteuttamisen kannalta sillä on merkitystä, millainen uskonnollinen tausta yksilöllä on ja millaista vaihetta hän elämässään elää. Somalialaisten kohdalla sota on vaikuttanut voimakkaasti pukeutumiseen. Monet Suomessa asuvista ja Somaliaan jääneistä somalialaisista naisista ovat alkaneet hunnuttautua. Jasmin kokee, että hunnuttautumisen taustalla vaikuttaa syyllisyyden tunne:

Uskonto, se on noussut sota-aikana, kun jokaisella jotain syyllisyyttä tuli, että kun me ei kunnioitettu uskontoa, kun me ei, se ihmiset sai tällaista kuvaa, että sen takia on Somaliassa ollut sotaa ja kaikkia, että kun me ei noudatettu sen uskonto ja nyt vahvasti taas nousi, nousi ja jokaiselle rukoilee ja hyvin ja käy Koraanissa ja kaikki vaatteet on tosi hyvä ja kaikkia silleen.

Näkemyksiä siitä, miksi somalialaisnaiset ovat alkaneet hunnuttautua on monenlaisia. Waris on sitä mieltä, että somalialaisnaisia on helppo painostaa hunnuttautumiseen, koska heillä on vaikeaa Suomessa.

Monet somalit, jotka asuu täällä, täällä Suomessa, heillä on vaikeuksia. Silloin kun elämä on vaikeuksia, ei oo yhteiskunnassa omaa paikkaa, ei työelämässä ja monet muut vaikeuksia, sisällisiä ongelmia ja muut. Ainoa niinku helppo vetää uskonto puoleen.

Huolimatta erilaisista selityksistä on nähtävissä, että olosuhteiden muutokset ovat vaikuttaneet somalialaisnaisten pukeutumiseen.

Pukeutumisen kannalta sillä näyttää olevan merkitystä, missä on asunut ja mitä on tehnyt elämänsä aikana. Aiempien elämänvaiheiden vaikutteet näkyvät puketumisessa jollain tavoin. Esimerkiksi Maryam kuvaa sitä, miten hänen opiskeluaikainen asumisensa Italiassa vaikuttaa yhä häneen pukeutumiseensa: Mä esimerkiksi pidän hirveesti mustasta, mikä johtuu siitä, että mä olin joskus, asuin Italiassa ja kaikki pukeutui mustaan ja mä totuin siihen. Köyhän opiskelijan oli helppo yhdistää vaatekomeron sisältöä silleen, että kaikki oli suurin piirtein samaa sävyä. Ayan, joka ennen kääntymistään vietti suuren osan ajastaan tallilla ratsastushousuissa ja villapaidassa, pitää edelleenkin villapaidoista ja rennoista vaatteista, joissa on hyvä käydä päivän töihin. Housut ovat vain vaihtuneet hameeseen.

Nykyisellä elämänvaiheella näyttää kuitenkin olevan enemmän merkitystä pukeutumiselle. Monella naisella lasten saanti on vaikuttanut pukeutumiseen monellakin tavalla. Kiire on lisääntynyt, kun on lapsia ja täytyy käydä töissä. Monen kokemus on, että enää ei ehdi huolehtia ulkonäöstään niin paljon kuin aiemmin. Eikä tässä oo mahollistakaan kolmen pienen lapsen kanssa peilin edessä seisoo pää tolkulla, kun pittää tehä näitä kotitöitä ja hoitaa lapsia (Ayan). Oman itsen laittaminen jää taka-alalle, koska ensin täytyy huolehtia lapsista. Aina kun käyn hakemassa lapsia ulkoa voin lompsauttaa jotkut miehen isot kengät jalakaan ja olla vähän villapaita roikkuu siellä ja huivi röpsöttää tuolla, että se on semmonen kotiäiti-look (Ayan). Musliminaisen elämä ei näytä tässä suhteessa poikkeavan ei-musliminaisista, joilla on lapsia. Kivimäen (2000, 264) tutkimuksessa äidin roolin korostuessa lasten ja perheen toiveet ajavat henkilökohtaisten toiveiden edelle. Toisaalta työssäkäynti asettaa omat vaatimuksensa: Jos mä meen johonkin puhumaan islamista niin ajattelen, että pistää ne parhaimmat vaatteensa, että ois niinku tietyllä tavalla edustava muslimina (Ramla).

Monelle kuitenkin pukeutumisessa olevat rajoitteet ovat taloudellisia. Ei ole varaa pukeutua yhtä hyvin kuin haluaisi. Taloudellisista rajoitteista puhui suuri osa haastateltavista. Rajoituksia muodostui lähinnä siitä, että Suomessa myytävät huivit ja asut ovat kalliita.

6.3 Yksilön sisäinen maailma

Kaiserin (1997, 478) mukaan rajoitukset pukeutumisessa voivat olla taloudellisia, sosiaalisia tai konkreettisesti havaittavia. Pukeutumista ohjaa kuitenkin ulkoisten seikkojen lisäksi Uotilan (1995, 41) mukaan pukeutujan sisäinen maailma. Pukeutujan haasteena onkin ratkaista, miten hän pukeutuu yhdistäen oman ulkoisen ja sisäisen todellisuutensa. Käsittelen tässä niitä yksilön sisäiseen maailmaan kuuluvia tekijöitä kuten arvoja ja uskomuksia, joiden muodostumista ei voi irrottaa kuitenkaan ulkoisesta todellisuudesta, koska ne syntyvät kulttuurin jaetussa tilassa (von Bonsdorff 1999, 14).

Arvoilla näyttää olevan voimakas merkitys musliminaisten pukeutumiseen. Esimerkiksi Fatima, joka ei halua muutosta ja arvostaa sekä islamin sääntöjä että oppimansa perinteen jatkumista, pukeutuu pitkiin ja peittäviin vaatteisiin päästä varpaisiin lukuun ottamatta käsiä ja kasvoja.

Maryam ja Ramla, jotka arvostavat oppineisuutta islamin suhteen ja tasa-arvoa, pukeutuvat moderniin versioon hijãbista eli huiviin, pitkään hameeseen ja pitkähihaisiin puseroihin tai bleiserehin. Heidän arvomaailmassaan ja pukeutumisessaan on paljon samaa, mitä Gölen (1996, 4–9, 84–88) tutkimuksen islamisti-intellektuelli naisissa, jotka ovat kiinnostuneita tietämään, mistä oikeassa islamissa on kyse. Esimerkiksi Maryam tekee aivan samoin kuin hekin eron oman huivin ja perinteisen hunnun käytön välillä. Samoin hän kritisoi kuten nämä islamisti-intellektuellitkin niiden pukeutumista, jotka pukeutuvat oppimansa perinteen mukaan ajattelematta sitä sen enempää.

Henkilökohtaisesti mitä niinkö naisten kanssa, jotka on syntynyt muslimeiksi saa käsityksen, niin he saattaa olla aika tiukkapipoisiakin sen vaatetuksen suhteen, mikä yleisemmin johtuu siitä, että he eivät tiedä minkä takia he pukeutuvat silleen, että se johtuu siitä, että se on muuttunut pelkäksi kulttuuriasiaksi (Maryam).

Hornin ja Gurelin (1981, 252) mukaan arvot ja uskomukset motivoivat pukeutumiskäyttäytymistä. Pukeutuessaan yksilö ilmaisee tärkeinä pitämiään arvoja ja uskomuksia. Tämä näkyy aineistossa myös musliminaisten kohdalla. Se, kuinka tärkeinä naiset pitävät islamin sääntöjä ja minkä he uskovat olevan oikea tulkinta säännöistä, on paljon vaikutusta pukeutumisen toteuttamiseen. Esimerkiksi Wariksen kohdalla tämä ilmenee siten, että hän ei hunnuttaudu, koska hän uskoo pukeutumissääntöjen olevan vanhentuneita ja lähinnä hyvin tulkinnanvaraisia ja suosituksen kaltaisia.

Muhammedin aikana ja Muhammedin kuoleman jälkeen tämä kertomus, mikä on kirjoitettu, se ei vastaa nykyaikaa. Jos on viisisataa vuotta sitten tai elämänkeromusta, se ei vastaa nykyaikaa, se on aivan erilainen. (Waris)

Nadja uskoo pahan silmän olemassaoloon. Hän kuvaa, mistä pahassa silmässä on kysymys: Toiset naiset voivat olla kateellisia ja mustasukkaisia toiselle naiselle tämän pitkistä, ihanista hiuksista. Se, että toinen katsoo kadehtien, voi tarkoittaa, että, että kadehdittuun iskee joku paha. Sen vuoksi hän pitää hiuksia kiinni, koska hän pelkää, että joku ihailee hänen hiuksiaan. Koraanissakin paha silmä eli kateellinen katse on mainittu. Jotkut naiset suojautuvat tätä pahaa silmää vastaan esimerkiksi turkoosikivillä. (Hallenberg 1998, 63). Nadja ei koe kuitenkaan koe pienestä korusta olevan apua, vaan hän ajattelee paremmaksi vaihtoehdoksi matalan profiilin pitämisen hiusten kanssa.

Pukeutumista ohjaa arvojen ja uskomusten ohella se, kuinka paljon pukeutumisesta on kiinnostunut (Eicher, Evenson & Lutz 2000, 340–341). Haastateltavat jakautuivat kahteen ryhmään siinä, miten paljon he olivat kiinnostuneita pukeutumisesta. Toiset olivat kiinnostuneempia pukeutumisesta ja käyttävät siihen myös enemmän aikaa. Toiset taas kertoivat ostavansa silloin, kun kokevat tarvetta ostaa uusia vaatteita. Nadja ja Maryam kuuluvat kiinnostuneempien ryhmään: he voivat käydä ostoksilla myös huvin vuoksi ja hemmotellakseen itseään. Mä olen enemmän semmonen, joka tykkää shoppailla ja sovitella ja katella (Maryam). Voi olettaa, että Nadjan ja Maryamin vaatekaapeista löytyy enemmän valinnanvaraa kuin niiden vaatekaapeista, jotka ostavat tarpeeseen. Zahran vaatekaapista löytyy todennäköisesti myös paljon erilaisia vaatteista, koska hän pitää vaihtelusta. Me tykkäämme mitä meillä on vaatteita, että meillä on aina erilainen puku (Zahra). Nekin naiset, jotka eivät koe pukeutumista niin tärkeäksi, kuitenkin myöntävät, että ei se nyt kuitenkaan ihan sama ole, mitä päällensä pistää. Kaikille naisille yhteistä oli se, että he halusivat olla pukeutuneita vähintään siisteihin vaatteisiin, joissa on hyvä olla.

Uusia vaatteita hankkiessaan naiset miettivät, mitä omasta vaatekaapista löytyy. Mihin vaatteisiin tämän vaatteen voisi yhdistää. Sit mä tietysti mietin sitä mitä muita puseroiden kans pukeudun niihin ja minkä värisiin hameisiin ja housuihin, käykö se muiden vaatteiden värien kans (Hannele). Uusia vaatteita hankittaessa valintaa ohjaa siten aiemmin muodostunut tyyli ja kokemus oman näköisistä vaatteista (Vrt. Kivimäki 2000, 264). Joten voisi sanoa, että kaapin sisältö ja tyyli muuttuu hitaasti.

Tunteet ja mielialat vaikuttavat haastateltavien kuvausten mukaan siihen, mitä vaatteita kaapista aamulla valitsee päällensä. Mielialalla tuntui olevan vaikutusta erityisesti siihen, minkä väriset vaatteet valitsee päälle. On se musta kiva, kun ruppee laittaa vaatetta päälle, kun aattelee, että mitähän laittaisin päälle. Ei tarvi kuin fiilikset, minkälainen fiilis on…sitten värit on hirmu tärkeitä, että minkä väriseksi mä haluan pukeutua aamulla. (Ayan) Tässä ei toisaalta ole mitään ihmeellistä, sillä värillä on todettu olevan läheinen yhteys mielialaan (Kaiser 1997, 329).