Sisällysluettelo Seuraava luku

8 YKSILÖLLISYYS MATERIAALISENA TODELLISUUTENA

Tässä luvussa tavoitteenani on luonnostella kuvauksia haastattelemieni naisten pukeutumisen toteuttamisesta ja pukeutumisessa ilmenevistä keskeisistä piirteistä. Nimitän kuvausta luonnosteluksi, koska haastattelujen avulla pukeutumisesta voi muodostaa kuvan, joka muistuttaa lähinnä luonnosta. Uskon, että luku avaa kuitenkin näköaloja siihen, miten erilaisia naiset ovat pukeutumisessaan.

Fatima

Fatima pukeutuu pitkiin ja peittäviin vaatteisiin joka tilanteessa. I like to be somehow to be like very scourt and not to show too much my body. Fatima kuvaa omaa pukeutumistaan yksinkertaiseksi ja pelkistetyksi. I get used to wear this simple, long dress like this dress at home and it is continued. Fatima painottaa sitä, että hänen pukeutumisensa ei ole muuttunut vuosien kuluessa. Pukeutumisessa hänelle on tärkeää, että se on islamin sääntöjen mukaista. Valitessaan vaatteitaan hän sanoo tärkeintä olevan sen, että se on musliminaiselle sopiva vaate eli tarpeeksi väljä, pitkä ja peittävä. Sen jälkeen sen on oltava myös sellaista, mistä hän pitää.

Kotona Fatima pitää mielellään oman kotimaansa värikkäitä, pitkiä ja väljiä mekkoja, joissa on kirjaillut tai koristellut pääntiet ja rannekkeet. Asussa hän arvostaa sitä, että se on arabialaisen naisen puku. Kotona hän voi pitää myös hametta ja puseroa tai jopa väljiä housuja, mutta kodin ulkopuolella hän ei käytä housuja, ei edes talvella hameen alla. Työssä Fatiman voi nähdä pitkässä hameessa ja pitkässä puserossa tai takkimekossa sekä soljella kiinnitetyssä huivissa, joka ulottuu puoliselkään ja peittää rinnat. Huiveja hän on käyttänyt 13-vuotiaasta. Rukoillessaan hän käyttää pitkää huntua, jossa voi olla jotain koristelua kuten pitsiä.

Fatima myöntää olevansa kiinnostunut hiusten laittamisesta, mutta se ei vie häneltä paljon aikaa. Hän meikkaa joskus tai ystävät meikkaavat hänet. Pukeutumisessaan hän haluaa olla siisti. Vaatteiden valinnassa hän pitää tärkeänä sekä värin sopivuutta itselleen että puseron ja hameen värien ja mallien sopivuutta toisiinsa. Juhliin hän pukeutuu pelkistetystä tyylistään poiketen. Hän laittaa ylleen juhlapuseron tai mekon, jossa on pitsiä ja joka on juhlavampaa materiaalia. Juhliin mennessään hän käy kampaajalla ja laittaa muutenkin itseään enemmän. Juhlissakin hän kuitenkin haluaa pitää pitkää hametta. Koruja hän käyttäisi enemmän ellei hänellä olisi kulta-allergiaa.

Fatiman pukeutumisessa korostuu muutoksen vastustaminen ja uskonnollisuus. Voisikin sanoa, että Fatiman kohdalla ilmenee, että hän on kasvanut ympäristössä, jossa uskonnollisia selitysmalleja ei ole kyseenalaistettu (Acar 1995, 61–63). Tätä tulkintaa vahvistaa se, että hän myöntää, ettei ole miettinyt pukeutumisasioita aiemmin. Hän on aina tottunut pukeutumaan näin ja kokee olonsa hyväksi ja turvalliseksi. Pukeutumiseen liittyvä perinne merkitsee hänelle turvallisuutta (Sakaranaho 1998, 200–209). Uskonnollisuuden korostuminen pukeutumisessa on yhteydessä siihen, että Fatima on aktiivinen muslimi. Hän uskoo siihen, että Jumala tietää, mikä hänelle on parasta ja pyrkii siksi elämään sen mukaan. Hän rukoilee viisi kertaa päivässä, hänellä on vastuutehtäviä yhteisössä ja hänen työnsäkin liittyy islamiin. Haastateltavan identiteetissä tärkeä osa on myös arabialaisuudella ja omalla maalla, joka näkyy arabialaisten asujen ja korukulttuurin arvostamisena.

Nadja

Nadjan puheista huokuu rakkaus pukeutumiseen. Nadja on pusero- ja kenkäfriikki, ja hän arvostaa tiettyjä merkkejä. Hän arvostaa myös hyvää materiaalia, joka on hengittävää, aitoa ja sileää. Hän käy usein katselemassa vaatteita, haistelemassa hajuvesiä ja hemmottelee välillä itseään ostamalla meikkejä. Hän tekee alennuslöytöjä ja voi ostaa jopa hetken mielijohteesta. Toisten vaatteiden hankintaa hän saattaa miettiä pidempään toivoen, että ne tulisivat alennukseen.

Jos taas jotain iskee silmiin ja eikä oo rahaa, kyllä mä jään miettimään sitä monta viikkoa. Sit mä ostan jos se taas menee suoraan sydämeen niin esimerkiksi niinku kaunis laukku tai ihanat kengät tai ihana pusero, niin sitten maksaa vaikka neljä, viisi sataa ja no, yleisesti odotan sitä alennusmyyntiä, sitten vasta ostan. Mutta jos ei jostain syystä alenneta, niin kyllä mä sitä niinku ostan.

Nadja haluaa olla tyylikäs ja huoliteltu pukeutumisessaan. Hän käyttää tämän vuoksi päivittäin meikkivoidetta ja ripsiväriä. Joskus hän laittaa myös huulipunaa ja luomiväriä. Pronssi ja vaaleanpunainen ovat hänen mielivärejään meikeissä. Hän pitää vaatteissa vihreästä, sinisestä, keltaisesta, ruskeasta, vaaleanpunaisesta ja turkoosista. Hiuksiaan hän ei sen sijaan värjää.

Nadja pukeutuu pitkiin jakkuihin, bleisereihin tai mekkomallisiin tunikoihin sekä housuihin. Hän pitää tärkeänä sitä, että yläosan vaate on niin pitkä, että se peittää takapuolen. Pukeutumisella hän toivoo myös saavansa peitettyä ylikiloja.

Huivia Nadja ei käytä muualla kuin moskeijassa ja rukoillessaan. Moskeijaan hän pukeutuu myös hameeseen housujen sijasta. Hiuksiaan Nadja pitää kiinni kodin ulkopuolella, koska hän pelkää pahaa silmää. Hän ajattelee, että kun hän laittaa pitkät ja paksut kiharat hiuksensa kiinni, niin kukaan ei kadehdi hänen kauniita hiuksiaan.

Muiden arabialaisten naisten tavoin hän kertoo omistavansa pienen aarrearkun. Hän pitää koruista. Hän ei kuitenkaan peitä päätään kuten monet musliminaiset, koska hän oppi arvostamaan kotimaassaan ja äitinsä esimerkin myötävaikutuksella länsimaista pukeutumistyyliä, tiettyjä merkkejä, laittautumista ja tyylikyyttä. Hän ei myöskään kotimaassaan nähnyt hunnutettuja naisia.

Nadjan puheenvuoroissa tulee esille feminismi. Hän kritisoi ja kyseenalaistaa, kuten osa musliminaisista muualla maailmassa, islamin sääntöjä (Smith 1987, 248–249; Acar 1995, 45; Sakaranaho 1998, 181–182). Hän kysyy, miksi hänen pitäisi noudattaa pukeutumissääntöjä tarkasti, kun sitä ei vaadita miehiltäkään.

Olen kans huomannut mä vähän feministi kanssa. Et et niinku miehet saa pukeutua ihan niinku ne haluaa ettei sitten ihan tiiviisti, mutta heillä on kans tietyt säännöt. Ne saa olla ihan shortseissa ja ilman t-paitaa...

Nadjan vastauksista näkyy myös tasapainoilu länsimaalaisuuden ja islamin välillä. Hän haluaa pukeutua länsimaalaisesti, mutta ei kuitenkaan liian alastomasti. Hän ei pukeudu läpinäkyviin tai paljastaviin vaatteisiin, koska hän ei halua miesten tuijottelua. Hän arvostaa islamia ja miettii välillä sitä, pukeutuuko kuitenkin väärin.

Kyllä mulla aina semmonen feelings, että kun meillä on, kun se Koraani on Jumalan sana, kyllä mä kans niinku, tulee välillä semmonen tunne, että minun on jatkuvasti laitettava se huntu, kyllä mä sen niinku...niinku en mä tuleeks syyllisyyden tunne välillä...mutta toisaalta jos taas käyttäisin sitä saattaa minua ahdistaa (naurua).

Maryam

Maryamin pukeutumisessa yhdistyy kaksi erilaista tasoa. Hän pukeutuu mustiin, harmaisiin tai beigeihin pitkiin bleisereihin, puseroihin ja hameisiin. Huivit, joita hän pitää, voivat olla värikkäämpiä. Tämän kaikille näkyvän tason lisäksi hänen pukeutumiseensa yhdistyy taso, joka on häntä itseään varten. Tummien ja joskus pelkistettyjen vaatteiden alta voi löytyä värikkäämpi ja romanttisempi kerros.

Käännyttyään muslimiksi hän on alkanut käyttää hameita housujen sijasta. Housuja hän käyttää hameen alla, ainakin silloin, kun on pyörällä liikenteessä. Kääntymyksen jälkeen hän on alkanut myös käyttää enemmän koruja. Muuten hänen tyylinsä ei ole muuttunut, vaan hän kertoo aina olleensa viehtynyt bleisereihin, korkokenkiin ja laadukkaisiin vaatteisiin, joita hän edelleen käyttää.

Pukeutumisessaan Maryam haluaa olla yksilöllinen. Hän pyrkii tietoisesti valitsemaan hieman erilaista kuin toisilla.

Mä haluun, että vaikka mä pukeudun pitkään hameeseen…että se kuosi on kuitenkin vähän erilainen ko jollakin toisella muslimilla…Mä en osta sitä samanlaista mekkoo mitä toinen ostaa tai samanlaista huiviikaan.

Somalialaisten naisystäviensä vaikutuksesta hän on oppinut koristelemaan itseään hennalla. Siihenkin hän on kuitenkin keksinyt oman yksilöllisen kuvioiden tekotavan: hän pursottaa ne vapaalla kädellä. Somalialaisnaiset käyttävät hänen mukaansa kuvioiden tekemiseen sabluunoita.

Yksilöllisyyden lisäksi Maryam arvostaa vaatteissa laatua, käytännöllisyyttä ja hyvää materiaalia. Kaikkien muiden haastateltavien tapaan hän arvostaa luonnonmateriaaleja. Hän pitää kauniista napeista, koho-ompeleista ja huiveista, joissa pitsi saa huivin kauniisti laskeutumaan. Toisaalta hän pitää myös pelkistetyistä vaatteista.

Maryam käyttää mieluummin aikansa aamulla nukkumiseen kuin laittautumiseen, joten hän voi valita ja laittaa vaatteet valmiiksi illalla seuraavaa päivää varten. Aamulla hän omien sanojensa mukaan voikin näyttää räjähtäneeltä. Tapaamisiin hän kuitenkin laittautuu paremmin. Maryam ei meikkaa päivittäin, mutta meikatessaan rajaa silmiään kohlilla eli perinteisellä islamilaisella kajalilla. Hän käyttää myös ripsiväriä, huulipunaa ja kynsilakkaa. Kotona hän ei jaksa niin paljon laittaa itseänsä. Hän ei kuten osa musliminaisista jaksa miellyttää miestään laittautumalla (Palonen 1999, 184).

Maryam alkoi käyttää huivia kuukausi kääntymisensä jälkeen. Huivia hän ei kuitenkaan käytä kotona eikä naisten kesken. Omassa huivin käytössään Maryam kuitenkin tekee selkeän eron perinteiseen hunnuttautumiseen. Hän ei ole kiinnostunut perinteisistä kaapumaisista vaatteista. Hänen mielipiteissään korostuukin muiden islamisti-intellektuellinaisten tavoin kiinnostus tietää ja määritellä mistä oikeassa islamissa on kysymys ( Göle 1996, 4–5). Tämä ei toisaalta ole mikään ihme, koska Maryam on korkeasti koulutettu, joka arvostaa oppineisuutta myös islamin suhteen. Islamisti-intellektuellien tavoin hän kritisoi niiden pukeutumista, jotka pukeutuvat islamilaisittain kulttuurisyistä tai muiden miellyttämiseksi, eivätkä ole valinneet sitä uskon vuoksi.

Maryamin kannanotoissa tulee esille myös aktiivinen mutta moderni islamilaisuuden kannatus. Aktiivisten islamilaisuuden kannattajien tapaan hänelle huivin käyttö merkitsee myös kannanottoa länsimaiseen elämäntapaan (Acar 1995, 45; Sakaranaho 1998, 180–182) Hän haluaa osoittaa monien muslimien tavoin, miten islam on ”täydellisen elämän malli” (Laulumaa 1997, 79). Modernistien tavoin Maryam haluaa osallistua työelämään ja käyttää huivia, koska se on hänen moraalinen turvansa ja tapansa saada kunnioitusta (El Kaddioui 1999, 197–198).

Maryamille on kuitenkin tärkeä hänen suomalainen identiteettinsäkin. Hän haluaa pukeutua länsimaisiin vaatekappaleisiin, joita hän löytää shoppailemalla, katselemalla ja kokeilemalla.

Mä en edes niinku tällasii niin perinteisiä vaatteita halua edes käyttää. Kyl niihinkin oppii, niissä on omat kietaisutapansa ja muuta, ei se niinku oo siitä kiinni. Mutta mä oon länsimaalainen ja mä pyrin pukeutumaan länsimaalaisesti, et se on se.

Ramla

Ramlalle on tärkeää, että hänen pukeutumisensa on islamin mukaista. Hän etsii vastauksia pukeutumiskysymyksiin Koraanista. Hän pukeutuu huiviin ja peittäviin vaatteisiin, koska se on keskeinen osa hänen identiteettiään uskonnollisesti aktiivisena musliminaisena ja islamin opettajana. Hän haluaa osoittaa pukeutumisellaan sitoutumista islamiin. Huivi on hänelle Sakaranahon (1999, 296) kuvaamalla tavalla symboli islamin puolesta taistelemisesta. Omalla peittävällä pukeutumisellaan hän haluaa myös osoittaa, että ihmistä ei saisi arvostella ulkonäön mukaan. Ramla kokeekin löytäneensä islamista vastauksen omiin pukeutumista ja tasa-arvoa koskeviin kysymyksiinsä. Haastateltavan pukeutumisessa on siten osittain kyse monien islamisti-intellektuellien tavoin Sakaranahon (1999) kuvailemasta poliittisesta kannanotosta, jossa sekulaaria kulttuuria kritisoidaan sen epätasa-arvoisuudesta.

Ramla ei pidä pukeutumista kovin tärkeänä asiana. Hänen mielestään ei ole sopivaa laittautua kodin ulkopuolella. Hän ei meikkaa, eikä pidä hiusten laittamista tärkeänä, kun ne ovat suuren osan ajasta huivin alla. Hänen peruskampauksensa on nuttura. Hän pukeutuu tunikaan ja hameeseen sekä rinnat peittävään huiviin muualla paitsi kotona. Huivin hän kiinnittää huivineulalla. Ennen kääntymistään Ramla kertoo käyttäneensä housuja ja neuleita sekä paljon mustia vaatteita. Tultuaan muslimiksi hän on kokenut joutuneensa etsimään värisävyjä, koska hän ei halua lisätä ennakkoluuloja. Siinä on sit, jos on tummaa vielä, et ollaan oudosti pukeutunu, et ne oli ihan tummissa vaatteissa, siis tämmönen ajattelu, että eikö ne saa käyttää värejä ja muuta…

Vaatteita hän käy ostamassa suomalaisista vaatekaupoista, kun tulee tarve saada uusia tai kun vanhat alkavat olla kuluneita. Pukeutumiseensa hän sanoo joutuvansa sijoittamaan sen vuoksi, että edustaa islamia työssään. Hän pyrkii ostamaan suomalaisista vaatekaupoista itselleen islamilaisittain sopivaa: tarpeeksi pitkää ja peittävää. Huiveja hän sen sijaan ostaa useammin. Erityisesti hänen heikkoutenaan ovat tietyn siniset, kiiltävät huivit. Jos mä nään huivin, jossa on tätä sinistä, mun on aivan pakko ottaa, että mulla on useampi eri huivi, jossa on tätä sinistä.

Pukeutuminen ei ole kuitenkaan Ramlalle täysin merkityksetöntä. Hänelle on tärkeää, että vaatteiden värit sopivat yhteen. Hän pitää yksiväristä vaatteista tai jos on kirjavaa, niin sen täytyy olla hillittyä.

Ayan

Ayanille kääntyminen islamiin ja hunnuttautumiseen on ollut pitkä prosessi. Hänen vaatekaappinsa on muuttunut pikkuhiljaa prosessin myötä. En mä heti ruvennu huivia käyttämään, vaan pikkuhiljaa kasvoin siihen ajatukseen, että mä laitan huivin päähän ja mä oon musliminainen ja mä tarviin ja näin tää on se mitä mä teen. Vaatekaappi on muuttunut vähitellen tiukoista stretch- ja ratsastushousuista, farkuista sekä minihameista pitkiin hameisiin. Villapaidoista hän pitää yhä, mutta t-paidat ovat korvautuneet pitkähihaisilla puseroilla. Pukeutumisen perusajatus ei kuitenkaan ole muuttunut. Ayan pitää rennosta pukeutumisesta. Kotona hän pukeutuu hameeseen ja villapaitaan tai pitkähihaiseen puseroon. Kodin ulkopuolella hän käyttää huivia ja sään vaatiessa vetää takin päälle. Johonkin virallisempaan tilaisuuteen hän voi laittaa bleiserin päälleen.

Laittautumisessa Ayan haluaa noudattaa kultaista keskitietä. Hän värjää ja leikkauttaa hiuksiaan. Hän käyttää ripsiväriä ja rajaa silmiään. Hän ei meikkaa kuitenkaan päivittäin. Joskus hän käyttää myös huulipunaa ja kynsilakkaa. Hän ei ole koruihminen. Hänestä kuitenkin välittyy tunnelma, että hän nauttii pukeutumisesta. On kaikkee muuta ihanaa vaatetta. Kultaisen keskitien kannattamiseen laittautumisessa vaikuttaa hänen kohdallaan ehkä se, että toisaalta kunnon musliminaisen ei pidetä sopivana laittautua muita kuin miestään varten ja toisaalta monen lapsen äitinä hän joutuu ottamaan perheensä toiveet huomioon (vrt. Kivimäki 2000, 264).

Vaatteita hän ei kuitenkaan hanki kovin usein, mutta ostaessaan hän ostaa juuri sitä mistä pitää hinnasta välittämättä. Hänellä ei ole kauhean paljon vaatteita, mutta hänellä on vaatteita, joista hän pitää ja jotka kuluttaa loppuun. Hän pitää löysistä, rennoista yksivärisistä vaatteista. Hänen mielivärejään ovat beige, harmaa, musta, sininen ja vaaleat sävyt. Hän pitää myös yksivärisistä huiveista, joissa ei ole pitsiä. Työelämää varten hän on kehittänyt omia huivinsitomisniksejä, jotka helpottavat rukoushetkien toteuttamista.

Ayan pukeutuu aamulla mielialansa mukaan. Hänen pukeutumistaan rajoittavat äidin velvollisuudet, ei ole aikaa laittautua niin hyvin kuin haluaisi.

Ayanin kohdalla tulee mielestäni hyvin esille, miten yksilön sisäisessä maailmassa tapahtuva muutos merkitsee myös ulkoista muutosta. Uotilan (1995, 93) mukaan se merkitsee erilaisen pukeutumistyylin tai tavan omaksumista, joka syntyy vapaaehtoisesta tai pakon sanelemasta tarpeesta tulla sinuksi uuden itseyden kanssa. Ayan kuvaa tätä muutosta elävästi: Kyllähän se näkkyy se muutos, jos kattoo vaikka valokuvia…niin minä oon aivan eri näkönen ihminen. Toisaalta yksilön pukeutumiseen jää aina jotain tuttua, koska ihmisen identiteetti on kiinni kulttuurisissa juurissa ja halussa säilyttää oma identiteetti (Rönnholm 1999). Ayanin kohdalla tämä tuttuus näkyy esimerkiksi siinä, että hän monien muiden suomalaisten naisten tapaan pitää hillityistä väreistä (vrt. Kivimäki 2000).

Waris

Waris pitää pukeutumisessa tärkeänä omien naisellisten ominaisuuksiensa korostamista. Hän pukeutuukin usein housuihin ja bodeihin, jossa on iso pääntie. Iso pääntie korostaa kaulaa ja sen pituutta, mikä on hänelle somalialaisena tavoiteltavaa. Mä tykkään korostaa mun kauneutta, sen takia pitää olla avoin pusero. Kesällä hän tykkää topeista, jossa on pienet olkaimet. Kotona hän käyttää minihameita ja pukeutuu muutenkin keveämmin.

Monet Somaliasta muuttaneet ovat alkaneet hunnuttautua Suomessa (Tiilikainen 1999a, 68). Waris ei ole seurannut heidän esimerkkiään. Hän ei ymmärrä miksi Suomessa pitäisi muuttaa pukeutumista. Somaliassa hän kertoo pitäneensä enemmän hameita ja joskus huiviakin, mutta sitä hän käytti suojautuakseen auringolta. Hän ei halua luopua somalialaisiin vaatteisiin pukeutumisesta. Suomessa on kuitenkin kylmempää ja siksi hän kokee länsimaiset vaatteet järkevämmäksi vaihtoehdoksi. Juhliin hän kuitenkin pukeutuu somalialaisiin vaatekappaleisiin. Huivia hän käyttää ainoastaan moskeijassa. Ystäviä tavatessaan hän voi pukeutua hameeseen ja peittävämpään puseroon, mutta ei peitä päätään.

Vaatteissa Waris arvostaa mukavuutta ja kauneutta. Erityisesti hän pitää vaaleanpunaisen yläosan ja harmaan alaosan yhdistelmästä. Hän pitää myös vaatteissa punaisesta, lilasta, sinisestä, vaalean- ja punaruskeasta. Hänen unelmanaan olisi saada pukeutua haute couture -tyylin hyvin suunniteltuihin uniikkivaatteisiin, mutta hän kokee joutuvansa taloudellisten resurssien vuoksi tyytymään yksinkertaisempiin vaatteisiin. Opiskelu, työssäkäynti, lapset ja yhteiskunnallinen osallistuminen vievät myös oman aikansa, joten nykyään hän sanoo lähinnä huolehtivansa siitä, että vaatteet ovat mukavat, siistit ja ehjät.

Warista voivat monet uskonnollisemmat musliminaiset pitää maallistuneena. Waris on monta kerta kohdannut toisten musliminaisten taholta painostusta muuttaa pukeutumistaan. Hän ei kuitenkaan usko, että hunnuttautuminen on tarpeellista nykyaikana. Hän ei halua uskonnon rajoittavan elämäänsä, vaikka pitääkin islamin viittä peruspilaria tärkeänä. Hän pitää itseään muslimina, vaikka ei rukoilekaan säännöllisesti eikä osallistu aktiivisesti yhteisön tapahtumiin. Hänellä elämässään muitakin tärkeitä asioita kuin uskonto.

Wariksen kohdalla korostuu sekularistisen ja modernin maailman tavoin hunnuttautumisen vastustaminen ja yksilöllisyyden arvostaminen (Smith 1987, 242, 248–249; Sakaranaho 1999). Elämä on lyhyt. Miksi ei nauttisi sitä? Korostaisi ominaisuuksiaan, että kun kaikki käyttävät niinku löysiä vaatteita, se on sama kuin tämmönen uniformu. Vaatteet ei pidä olla, ei saa olla uniformuja, ei kaikki saa olla, ei kaikki saa olla samanlaista. Hän arvostaa sitä, että jokainen voi pukeutua omia ominaisuuksiaan korostaen. Toisaalta hän on ylpeä somalialaisista juuristaan, joita hän haluaa ylläpitää.

Hannele

Hannele pukeutuu arkisin housuihin ja takapuolen peittäviin puseroihin. Kotona hän voi käytää myös t-paitaa. Tämä on hänen mielestään säädyllistä pukeutumista. Hän pitää hiuksensa aina lyhyinä, eikä peitä niitä muulloin kuin rukoillessaan tai mennessään moskeijaan. Heti kääntymyksen jälkeen hän alkoi käyttää huivia. Huivin pitäminen kuitenkin ahdisti häntä, joten hän luopui siitä. Miehensä kotimaassaan hän käyttää huivia. Siellä huivia pitämällä välttyy turhalta huomiolta, kun Suomessa hän kokee välttyvänsä huomiolta jättämällä huivin pois.

Mä en voi edes kuvitella, että ketään täällä Suomessa voi hätkähdyttää se, että nainen näyttää hiuksensa, et se ei voi mun mielestä olla mikään semmonen ratkaseva kysymys, että tota se on hyvin eri asia kun mennään semmosiin maihin, missä kaikki peittää hiuksensa, siellä se voi olla julkisen kummastuksen aihe.

Hannelella on kaksi erilaista pukeutumistyyliä. Suomessa hän käyttää paljon yksivärisiä vaatteita. Jos hänellä on kirjava pusero, niin hän haluaa muiden vaatteiden olevan yksiväristä sen kanssa. Käyttäessään huivia hän haluaa sen olevan samaa sävyä kuin muut vaatteet. Miehen kotimaassa hänen vaatevarastonsa on sen sijaan värikkäämpi ja ylellisempi, koska siellä yksinkertaisempi pukeutuminen herättäisi ihmettelyä.

Hannele sanoo, ettei pukeutuminen ole hänelle kauhean tärkeä asia. Pukeutujana hän on rento. Hiuksiaan hän hoitaa pidän ja pesen periaatteella. Hän meikkaa harvoin eikä ole mikään koruihminen. Hänelle pukeutumisessa tärkeää on kuitenkin olla asiallinen, joten ei se ihan sama ole mitä vaatteita valitsee. Hannele kokee, että hän ei voi pukeutua isokukallisiin mekkoihin, koska hän on pitkä ja iso ihminen. Myöskään arabialaistyylisiin vaatteisiin hän ei Suomessa pukeutuisi kuin aivan erityistilanteissa. Hänen kokemuksensa omasta pukeutumisestaan on, että se ei muuttunut täysin kääntymyksen myötä. Hän ei ole ennen kääntymistään ollut mikään laittautuja tai minihameihminen. Vaatekaappi ei ole myöskään kokonaan muuttunut kääntymyksen myötä.

Hannelen kohdalla näkyy, että hän kuuluu ehkä enemmän siihen ihmisryhmään, joka ei halua kauheasti pukeutumisellaan vetää huomiota itseensä. Hänen voisi todeta olevan ihminen, joka haluaa kyllä pukeutua omaa persoonallisuuttaan vastaavasti mutta joka haluaa pukeutumisellaan sopeutua sosiaalisiin tilanteisiin ja ympäristöihin. (Snyder & Fromkin 1980, 198, Eicher, Evenson & Lutz 2000, 340)

Toisaalta Hannelen kohdalla havainnollistuu se, miten uskonnollisuuden voimakkuus vaikuttaa pukeutumiseen. Kääntymisen jälkeen hän koki tarvetta hunnuttautua ja kuulua muiden musliminaisten ryhmään tiiviimmin. Haastatteluhetkellä islam ei kuitenkaan korostu enää hänen identiteetissään samalla tavalla kuin uskon alkuaikoina. Hän luopui huivin käyttämisestä, koska sen tuntui hänen elämäntilanteessaan mahdottomalta.

En mä niitä huuteluita niin, mutta ehkä se oli mun mielestä kaikkein vaikeinta, koska mä oon aina ollu semmonen ihminen, joka on hirveen paljon ollu mukana yhdistystoiminnassa ja ihan puoluepolitiikassakin, tällasissa asioissa ja sillä tavalla tavallaan, että opiskeluaikana myöskin tämmösissä kaikissa koulun johtokunnissa ja tämmösissä asioissa, kun mä jouduin aina uusien ihmisien kanssa tekemisiin niin ensimmäiseksi huomas aina, että se tuli.

Jasmin

Jasmin nauttii pukeutumiseen liittyvistä asioista. Erityisesti hiusten laittamisesta hän pitää. Somalialaisten naisten tapaan hän värjää paljon hiuksiaan. Nuorten tavoin hän voi käyttää hiuksissaan montaakin väriä yhtä aikaa. Hän föönää usein hiuksiaan. Meikillä hän ehostaa itseään lähinnä juhliin käyttäen vaalentavaa kasvoväriä, luomiväriä ja huulipunaa. Juhlat tuntuvat olevan se tilaisuus, johon pukeutumista on erityisesti mietittävä. Mä mietin minkälainen kenkä mulle menee ja mitä mekkoo mulle menee ja kaikkee mä mietin monta viikkoa ennen kuin on valmista. Käsien ja jalkojen koristelemisesta hennalla Jasmin pitää myös kovasti. Koruja hän on myös tottunut käyttämään ja korvissaan hänellä voi olla yhtä aikaa monet korvakorut.

Jasmin pitää värikkäistä vaatteista, kukkamekoista sekä yksiväristä vaatteista. Se on kuitenkin tärkeää, että vaatteiden värit sopivat toisiinsa. Hän pitää vaatteissa koristuksista. Hänen mielipukeutumisensa on pitkä ja vartalon muotoja myötäilevä olkaimellinen mekko, jonka päälle voi sitten laittaa ohuemman hihallisen mekon tai puseron. Hän pitää myös pitkistä hameista, joita hän ostaa tai teettää. Hän käyttää mekkojensa ja hameidensa kanssa lyhyttä takkia, koska hänen mielestään lyhyt takki sopii pitkää paremmin hänen pitkiin hameisiinsa. Vaatteensa hän valitsee omien mieltymyksiensä mukaan välittämättä siitä, ovatko ne islamin sääntöjen mukaisia. Juhlavaatteita hankkiessaan hän pyytää kuitenkin miehensä makutuomariksi.

Huntua Jasmin on alkanut käyttää avioiduttuaan, koska hän koki sen ystävien esimerkin välityksellä kuuluvan aikuisen ja naimisissa oleva naisen pukeutumiseen. Hän ei kuitenkaan monien somalialaisnaisten tavoin käytä pitkää huntua ulkonakaan, vaan käyttää pientä huntua, joka peittää pään ja kaulan ja rinnat. Huntu voi olla läpikuultavaakin kangasta. Kotioloissa ja naisten kesken hän voi kuitenkin ottaa hunnun päästään tai sitoa sen eri tavoin. Rukoillessaan hän käyttää isompaa huntua.

Suomeen muutto on merkinnyt Jasminille isoa muutosta. Äitinä hän on kokenut suomalaisen yhteiskunnan uhkaksi lasten islamin omaksumiselle. Hän sanoo sen, samoin kuin sodasta seuranneen syyllisyyden, kohottaneen omaa uskonnollisuuttaan. Hän on siirtynyt maailman muodin mukaisesta pukeutumisesta, jota hän nuorena Somaliassa toteutti, hameisiin ja pieneen huntuun. Vanha pukeutuminen ei kuitenkaan ole täysin kadonnut. Hän käyttää yhä korkokenkiä, koruja ja muita kaunistuksia. Jasmin ei Suomessa kuitenkaan ole alkanut käyttää isoa huntua, koska hän on luokassaan ainoa muslimi ja ulkomaalainen. Hän kokee, että iso huntu olisi hankala hänen kiireisessä elämänrytmissään, jossa hän juoksee opiskelupaikan, kodin, tarhan ja työpaikan välillä. Lasten ja kiireen vuoksi hänellä ei ole aikaa miettiä pukeutumista yhtä paljon kuin aiemmin. Nuorena olin aika siisti ja pidin hyvää huolta ulkonäöstäni. Joka toinen viikko oli eri väriä hiuksissa ja meikkasin joka päivä. Nyt kun on lapsia, on mietittävä mitä laittaa heille päälle ja unohtaa itsensä.

Wickmanin (1991) mukaan pukeutumisessa on kyse tärkeästä merkkisysteemistä, joka tuo esiin kantajansa sosiaalista statusta ja rooleja. Omalla pukeutumisellaan Jasmin osoittaa haluavansa kuulua statukseltaan naimisissa olevien, aikuisten somalialaisnaisten joukkoon. Jasminin kohdalla tulee esiin miten Suomeen tuleminen on merkinnyt muutoksia, jotka ovat lisänneet turvattomuutta. Forsnäsiä (1998, 36) soveltaen voisi olettaa Jasminin muuttaneen pukeutumistaan kokeakseen olonsa turvallisemmaksi.

Zahra

Zahra korostaa islamin sääntöjen noudattamisen tärkeyttä pukeutumisessa. Hänelle hunnuttautuminen on sääntö ja merkki, jota hän toivoo kaikkien noudattavan erityisesti kodin ulkopuolella liikkuessaan. Jos esimerkiksi heillä on huivia, näytetään mitä islamissa on tai islamin pitää merkitä, on hyvä. Jos he ei mitään merkitä, he tulevat islami, mutta he eivät näytä mitä islami sanoi ja mä en hyväksy. Itse hän alkoi käyttää isompaa huntua tultuaan Suomeen. Isomman hunnun käyttö oli hänen mielestään seurausta aikuistumisesta. Aikuinen ottaa hänen mielestään uskonnon vakavammin. Nuorempien kohdalla hän ymmärtää pienemmän hunnun käytön. Islamin sääntöjen mukainen pukeutuminen ei ole kuitenkaan hänen mielestään tarpeellista silloin, kun vain musliminaisia on koolla. Me voimme puketa ihan kauniisti ja laittaa myös ilman huivi ja laittaa vain ja meillä on ohut vaatteita…

Kodin ulkopuolella, ja kun kotona on käymässä perheen ulkopuolisia miehiä, Zahra kokee vartalon peittämisen tärkeäksi. Kodin ulkopuolella hän käyttää paksumpaa ja pidempää huntua, joka voi olla yksivärinen kuten harmaa tai musta. Kotona ja naisten kesken hän sen sijaan käyttää ohuita, läpikuultavia ja värikkäitä huntuja. Hän on erityisen mieltynyt näihin dhyranimisiin huntuihin, jotka ovat ilmeisesti laajemminkin somalialaisnaisten suosiossa. Hän pukeutuu erilaisiin hame- ja mekkoyhdistelmiin sekä jakkuihin. Hän pitää vaaleista värikkäistä sävyistä sekä kukallisista vaatteista. Housuja hän ei käytä, koska ei pidä niistä.

Zahra käyttää paljon koruja ranteissaan, korvissaan ja kaulassaan. Hän pyrkii pukeutumaan ja laittamaan itsensä kauniiksi, mutta islamin sääntöjen mukaisesti. Hän pitää myös vaihtelusta. Erityisesti juhliin hän haluaisi saada aina uuden puvun. Ongelma vain on se, että puvut ovat kalliita. Juhliin hän laittautuu muutenkin paremmin. Hän koristaa käsiään ja jalkojaan monien somalialaisnaisten tavoin hennakuvioinneilla. Hiusten laittaminen on hänen mielestään helppoa, kun on luonnostaan kiharat hiukset. Ei tarvitse kuin pestä, kuivata ja laittaa öljyä niin tulee hyvä lopputulos. Joskus hän käy myös kampaajalla.

Haastateltavan pukeutumisessa korostuu konservatiivinen uskonnollisuus. Zahra uskoo, että Koraanista löytyvät vastaukset kaikkiin kysymyksiin. Hän uskoo myös siihen perinteiseen säädyllisyyden periaatteeseen, että vain kädet, kasvot ja jalkaterät saavat näkyä. (Dahlgren 1999, 92, 96) Tämä sopii yhteen hänen aktiivisen uskonnollisuutensa kanssa, johon osittain liittyy hänen työnsäkin yhteisön hyväksi. Zahra on alkanut monien muiden somalialaisnaisten tavoin käyttämään suurempaa huntua Suomeen tulonsa jälkeen (Tiilikainen 1999a, 68). Pukeutuminen islamin sääntöjen mukaan ei kuitenkaan ole hänelle mikään ongelma. Hän kokee voivansa pukeutua kauniisti ja valita sääntöjen rajoissa oman makunsa mukaisia vaatteita. Lisäksi kotona ja naisten kesken ei ole rajoituksia. Hänelle kuten monille muillekaan naisille pukeutuminen ei ole ongelma, joka estäisi elämää (Tiilikainen 1999a, 68–69).