Helsingin yliopisto

 

Helsingin yliopiston verkkojulkaisut

Helsingin yliopisto, Helsinki 2006

Oikein, nurin - miten Suomessa kudin.

Tutkimus neulonnan työotteista.

Hennariikka Virtanen

Pro gradu, toukokuu 2006.
Helsingin yliopisto, käyttäytymistieteellinen tiedekunta, kotitalous- ja käsityötieteiden laitos, käsityönopettajan koulutus.

Tämän tutkimuksen tavoitteena oli selvittää, millaisin ottein Suomessa neulotaan ja onko jokin työote niin sanotusti "oikea", parempi kuin toinen. Tutkin myös, miten neulojat ovat omaksuneet työotteensa ja millaisina he kokevat työskentelynsä. Lisäksi selvitin, onko neulonnan työotetta mahdollista muuttaa. Tutkimuksen teoreettisissa lähtökohdissa olen tarkastellut neulontaa kulttuurin, taidon ja ergonomian näkökulmasta.

Kartoittava aineisto koostuu 95 neulojan videoiduista työotteista sekä kyselyn avulla kerätyistä taustatiedoista, jotka on koottu Helsingin yliopiston käsityönopettajan koulutuksessa keväällä 2004, 2005 ja 2006. Neulojatyyppejä kartoittavan aineiston pohjalta syvennyin kolmeen neulojaan, joiden työote poikkesi selvästi ergonomisesti hyvästä neulomistavasta. Heidän lisäkseen haastattelin yhtä opiskelijaa, joka on kartoittavaan osioon osallistumisensa jälkeen muuttanut neulomistapaansa ergonomisemmaksi. Tutkimukseni on tältä osin usean tapauksen tapaustutkimus. Aineiston analyysissä olen käyttänyt sekä kvalitatiivista että kvantitatiivista sisällönanalyysiä toisiaan täydentämään.

Suurin osa tutkimushenkilöistäni on oppinut neulomaan kansakoulun alaluokilla tai peruskoulun ala-asteella. Lähes kaikki ovat omaksuneet neulomisen alkeet jäljittelemällä, ja "virheellisiä" asentoja useat opiskelijat ovat korjanneet suullisten ohjeiden avulla. Vähitellen harjoittelun myötä jäljitellystä asennosta on muotoutunut kullekin neulojalle oma tyylinsä. Tutkimukseni perusteella opiskelijoiden neulomistausta on melko kirjava, mihin osaltaan vaikuttaa juuri käsityönopetuksen tason vaihtelu. Tämä taas heijastuu neulonnan työotteisiin ja harrastuneisuuteen.

Opiskelijoiden mielestä ei ole olemassa yhtä oikeaa työotetta. Tärkeintä on, että työskentely näyttää mahdollisimman sujuvalta ja rennolta, jolloin neulominen on helppoa ja vapautunutta. Usein oma tapa on itselle niin mieluisa ja toimiva, ettei helposti tule ajatelleeksi, että tavassa olisi jotain parannettavaa. Tämän tutkimuksen perusteella neulonnan työotteita on mahdollista muuttaa, mutta tämä ei sinänsä ole suurin haaste, vaan ennemminkin ongelman löytäminen kunkin omasta osaamisesta.

Tutkimukseni mukaan suomalaisten yleisin neulomisote vastaa sitä tapaa, jota on kuvailtu ergonomisesti hyväksi neulomisotteeksi. Yli kolmannes kaikista tutkimukseen osallistuneista neuloo kyseisellä tavalla. Tässä tavassa kädet pitävät neuletta tukevasti mutta jännittämättä. Kerältä tulevaa lankaa ohjaavaa etusormi lepää rennosti puikkoa vasten ja lanka kulkee ensimmäisen nivelen edestä. Käsien ja silmukoiden asento on hyvän neulomisasennon mukainen, eli sekä molempien käsien sormenpäät että silmukat ovat lähellä puikkojen kärkiä, jotta sormien ei tarvitse liikkua kuin pieniä matkoja. Yleisimmin nurjaa silmukkaa neulottaessa kerältä tuleva lanka haetaan puikon takaa, kuten oikeaa silmukkaa neulottaessa. Työotteiden yleisiä piirteitä tutkiessani olen myös saanut selville, millaisia ovat selvästi poikkeavat otteet. Vaikka tutkimuksessani löytyi useita erilaisia tapoja neuloa, kaikki erikoisetkin asennot ovat mannermaisen tavan muunnelmia. Tulokset antavat selkeän kuvan siitä, mihin seikkoihin neulojien kannattaa kiinnittää huomiota hyvään neulomisasentoon pyrkiessään.

Julkaisun nimiösivu

Julkaisu on tekijänoikeussäännösten alainen. Teosta voi lukea ja tulostaa henkilökohtaista käyttöä varten. Käyttö kaupallisiin tarkoituksiin on kielletty.

© Helsingin yliopisto 2006

Viimeksi päivitetty 14.06.2006

Yhteystiedot, Contact information E-thesis Helsingin yliopisto, University of Helsinki