Helsingin yliopisto

 

Helsingin yliopiston verkkojulkaisut

University of Helsinki, Helsinki 2006

Exploring Problem Decomposition in Conceptual Design

Lassi A Liikkanen

Master's thesis, January 2006.
University of Helsinki, Faculty of Behavioural Sciences, Department of Psychology.

Tuotteita ja palveluita suunnittelevia aloja on nykyään lukuisia. Suunnittelun eri alueet ovat kehittyneet itsenäisesti, ja viime aikoina niistä on kiinnostuttu myös psykologiassa. Suunnittelukognitioksi kutsutaan tutkimussuuntaa, jossa suunnittelua tutkitaan kognitiivisen psykologian näkökulmasta. Suunnittelukognition tulokset ovat suunnittelun normatiivisten mallien ohella kiinteä osa alan tietämystä. Kaikilta osin psykologinen todellisuus ei kuitenkaan vastaa mallien olettamuksia, vaan ne eroavat toisistaan kuten optimaalinen ja tosiasiallisen päätöksenteko. Tämä tutkimus selvitti mahdollista eroavaisuutta ongelmien dekomposition suhteen.

Ongelmien dekompositio on menetelmä, joka sisältyy niin suunnittelun oppikirjoihin kuin ihmisen ongelmanratkaisun yleisiin malleihin. Dekomposition idea on helpottaa ongelmanratkaisua keskittämällä ongelmanratkaisijan huomio kerrallaan vain yhteen osaan ongelmasta. Dekomposition keskeisyydestä huolimatta dekomposition merkitys konseptisuunnittelussa on epäselvä ja niukasti tutkittu asia. Tässä työssä käytettiin protokolla-analyysia dekomposition tutkimiseksi. Aiemmissa kokeellisissa tutkimuksissa on esitetty dekomposition toimivan sekä implisiittisesti että eksplisiittisesti, mutta asiaa ei ole teoreettisesti perusteltu. Niinpä tässä tutkimuksessa käytiin ensin läpi viimeaikaisia suunnittelu- ja ongelmanratkaisuteorioita, joista koottiin kognitiivinen malli konseptisuunnittelun etsintävaiheesta. Tässä mallissa konseptisuunnittelun etsintävaihe nähdään tunnistusja dekompositio-skeemojen ohjaamana ongelmanratkaisuna.

Teoreettista vaihetta seurasi empiirinen koe dekomposition tutkimiseksi. Kokeeseen osallistuneet kuusitoista (N=16) kokenutta koneensuunnittelun opiskelijaa tuottivat konsepteja kahdesta vaihtoehtoisesta aiheesta. Yhtäaikaista ääneenajattelua ja protokolla-analyysia hyödynnettiin dekomposition tutkimiseksi. Tulokset osoittivat, että huolimatta dekomposition korostamisesta koulutuksessa, ainoastaan muutama (N=3) suunnittelija käytti menetelmää spontaanisti ja eksplisiittisesti esitetyn kaltaisissa tehtävissä, vaikka tehtävät muuten ratkaistiin järjestelmällisesti käyttäen ylhäältä-alas-ohjausstrategiaa. Eksplisiittisen dekomposition käyttäminen tutkituissa tapauksissa ei myöskään tuottanut odotettuja tuloksia Eksplisiittisen dekomposition sijaan suunnittelijat käyttivät ohjausstrategioista päätellen implisiittistä dekompositiota. Nämä tulokset tukevat aiemmin tehtyjä havaintoja, mutta myös korostavat dekomposition lisätutkimuksen tarvetta. Tulevaisuudessa pitäisi selvittää, voidaanko dekomposition käyttöä tehostaa, millainen kognitiivinen prosessi dekompositio on ja mitkä sen käytön vaikutukset työskentelylle ovat. Näiden kysymysten selvittämisen jälkeen voidaan nykyisiä tuloksia arvioida uudelleen.

Julkaisun nimiösivu

This publication is copyrighted. You may download, display and print it for Your own personal use. Commercial use is prohibited.

© University of Helsinki 2006

Last updated 27.02.2006

Yhteystiedot, Contact information E-thesis Helsingin yliopisto, University of Helsinki