Helsingin yliopisto

 

Helsingin yliopiston verkkojulkaisut

Helsingin yliopisto, Helsinki 2006

Soveltuvuuskokeella täydennetty opiskelijavalinta:

Seurantatutkimus eräiden sosiaali- ja terveysalan teknisluonteisten koulutusohjelmien (apuvälinetekniikka, hammastekniikka ja optometria) opiskelijavalinnan toteuttamisesta

Pauli Posti

Väitöskirja, maaliskuu 2006.
Helsingin yliopisto, käyttäytymistieteellinen tiedekunta, psykologian laitos.

Tutkimuksen havaintoaineistona oli käytettävissä harkintanäytteenä valittujen hakijaryhmien opiskelijavalintaan liittyvät tiedot apuvälinetekniikan, hammastekniikan ja optometrian koulutusohjelmiin hakeneista ensin vuosina 1977-1986 ja sitten keväällä vuonna 2003. Edellisissä hakijaryhmissä oli koehenkilöitä seuraavasti: apuvälinetekniikka 191, hammastekniikka 615 ja optometria 606, ja jälkimmäisissä hakijaryhmissä vastaavat luvut olivat 67, 64 ja 89.

Vastauksia haettiin kuudessa osatutkimuksessa seuraaviin kysymyksiin: I. Millaiset olivat hakijoista ennen valintapäätöksiä kertyneiden tietojen väliset yhteydet? II. Mihin tekijöihin valintapäätökset lopulta perustuivat? III. Erosivatko keskeyttäneet ja valmistuneet toisistaan? IV. Ennustiko soveltuvuuskoe opiskelumenestystä? V. Miten valinnat tehtiin vuonna 2003? VI. Kliininen vs. statistinen ennuste, vai molemmat? (Meehlin argumentin tarkastelua: "Always, we might as well face it, the shadow of the statistician hovers in the background; always the actuary will have the final word").

Seurantatutkimuksen keskeisimmät tulokset olivat: Päättelykyvyn, kätevyyden ja persoonallisuuden osatekijöiden (kontaktikyky, aktiivisuus, kestävyys ja motivaatio) muuttujat toivat muista muuttujista riippumatonta tietoa valintaprosessiin. Taustamuuttujat eivät vinouttaneet persoonallisuuteen liittyvän soveltuvuuden arviointia. Kaikissa tutkimusryhmissä muuttujat virittivät tulkittavissa olevan neljän faktorin (persoonallisuus, päättely, sukupuoli ja ikä) ratkaisun. Faktoreille estimoitiin faktoripisteet. Persoonallisuus-faktori ohjasi voimakkaimmin soveltuvuusarviointia, mikä puolestaan vaikutti erittäin ratkaisevasti valintapäätöksiin. Valmistuneet ja opintojensa keskeyttäneet eivät eronneet toisistaan em. faktoripistemuuttujissa. Niiden pohjalta ei myöskään opintomenestystä pystytty ennustamaan. Meehlin argumentti kliinisten ennusteiden epävarmuudesta sai tukea. Toisaalta tämä tutkimus ei tarjonnut tietoa statististen ennustekaavojen rakentamista silmällä pitäen. Nykymuotoisen soveltuvuuskokeen järjestämiselle opiskelijavalinnan yhteydessä ei tullut esille uusia, sitä selvästi puoltavia tai vastustavia argumentteja. Soveltuvuuskokeen rakenteesta ja vaikutuksesta valintaprosessiin kuitenkin saatiin lisätietoa.

Koulutusta järjestävien tahojen arvokoodiin ja preferensseihin ei välttämättä kuulu 'soveltuvuuden' käsite. Silloin opiskelijavalinta on ehkä luontevinta ja kustannustehokkainta perustaa aiemman koulumenestyksen tuottamiin alkupisteisiin tai/ja pääsykoekirjallisuuteen rakentuvan tentin tuloksiin. Näin valittu opiskelijaryhmä on kylläkin varsin erilainen kuin soveltuvuuskokeella valittu eli koostuu noin 60 prosenttisesti eri hakijoista. Työelämän organisaatioiden rekrytointiperusteisiin ja preferensseihin po. 'soveltuvuuden' käsite sen sijaan usein kuluu. Silloin soveltuvuusarviointien järjestäminen on työnantajan vastuulla. Soveltuvuusarvioinnin kaikin puolin hyvä toteuttaminen taas on psykologien vastuulla, silloin kun psykologisia mittausmenetelmiä käytetään.

Julkaisun nimiösivu

Julkaisu on tekijänoikeussäännösten alainen. Teosta voi lukea ja tulostaa henkilökohtaista käyttöä varten. Käyttö kaupallisiin tarkoituksiin on kielletty.

© Helsingin yliopisto 2006

Viimeksi päivitetty 01.03.2006

Yhteystiedot, Contact information E-thesis Helsingin yliopisto, University of Helsinki