Helsingin yliopisto

 

Helsingin yliopiston verkkojulkaisut

Helsingin yliopisto, Helsinki 2006

"Mut ei tää oo hei midsommarista!" - ruotsin kielen viestinnällinen suullinen harjoittelu yhteistoiminnallisten skeema- ja elaborointitehtävien avulla

Pirjo Harjanne

Väitöskirja, syyskuu 2006.
Helsingin yliopisto, käyttäytymistieteellinen tiedekunta, soveltavan kasvatustieteen laitos, vieraiden kielten opetuksen tutkimuskeskus.

Se, kuinka suullista kielitaitoa edistetään eli oppilaiden viestinnällinen suullinen harjoittelu, on kieltenopettajien päivittäin työssään kohtaama haaste mutta laiminlyöty tutkimusalue. Tämän tutkimuksen yleistavoitteena oli oppia ymmärtämään vieraan kielen viestinnällistä suullista harjoittelua ja kehittää sitä osana viestinnällistä kieltenopetusta. Kielispesifinä tavoitteena oli tutkia, miten ruotsin kieltä harjoitetaan ja harjoitellaan viestinnällisesti ja suullisesti luokkahuoneessa didaktisen opetus-opiskelu-oppimisprosessin osana ja miten oppilaiden ruotsin kielen viestinnällinen suullinen harjoittelu toteutuu yhteistoiminnallisten skeema- ja elaborointitehtävien avulla.

Tutkimuksessa opettaja toimi oman työnsä tutkijana. Tutkimukseen osallistui helsinkiläisen koulun lukiolaisten A-ruotsin ryhmä ja peruskoululaisten B-ruotsin ryhmä. Tutkimusaineisto kerättiin äänittämällä oppilaiden viestinnällistä suullista harjoittelua aidoissa luokkahuonetilanteissa. Tutkimusaineistoa kerättiin lisäksi oppilaiden kokemuksia ja käsityksiä kartoittavalla kyselylomakkeella.

Keskeinen tutkimustulos oli, että ruotsin kielen viestinnällisessä suullisessa harjoittelussa toteutuivat oppilaiden vapautunut ja aktiivinen vuorovaikutteinen viestintä sekä yhteistoiminnallisen oppimisen periaatteet. Oppilaat käyttivät annetun harjoitteluajan lähes optimaalisesti. He puhuivat pääsääntöisesti ruotsia, mutta he käyttivät myös suomen kieltä erityisesti silloin, kun he orientoituivat tehtävään tai neuvottelivat kielellisistä ongelmista. Oppilaiden kielellisen avun pyytäminen ja antaminen oli aktiivista ja se kohdistui ensisijaisesti sanastoon, vain hyvin vähän kielioppiin ja ääntämiseen. Oppilaat tarvitsivat opettajaa mentorina.

Lisäksi tutkimus osoitti, että oppilaiden harjoittelussa käyttämä teemasanasto vastasi hyvin sen perustana olevaa teemasanastoa ja tehokkaimmin se toteutui peruskoululaisten skeemapohjaisessa harjoittelussa. Harjoittelulle oli tyypillistä myös oppilaiden hauskanpito, mikä tapahtui pääsääntöisesti tehtävään liittyneenä. Oppilaiden kyselylomakevastaukset tukivat heidän harjoittelunsa analyysin tuomia tuloksia.

Oppilaiden viestinnällinen suullinen harjoittelu vastasi pitkälti opettajan suunnittelemaa harjoittelua ja harjoittelun tavoitteiden voi katsoa toteutuneen. Luokkahuoneessa on täten mahdollista tarjota oppilaiden suullista kielitaitoa edistävää harjoittelua. Se näyttää vaativan mm. oppilaiden pitkäjänteistä ja systemaattista ohjausta tähän harjoitteluun, rohkaisevan ja turvallisen harjoitteluympäristön luomista vieraan kielen puhumiselle sekä mielekkäitä viestinnällisiä suullisia tehtäviä, jotka ohjaavat oppilaita käyttämään keskeistä kieliainesta.

Tutkimuksen kielididaktista teoriaperustaa ja tutkimuksesta saatuja tuloksia voidaan laajalti hyödyntää opettajankoulutuksessa, täydennyskoulutuksessa ja yleisesti viestinnällisen kieltenopetuksen kehittämistyössä.

Avainsanat: viestinnällinen suullinen harjoittelu, ruotsin kieli, vieras kieli, didaktinen opetus-opiskelu-oppimisprosessi, viestinnällinen kieltenopetus, yhteistoiminnallinen tehtävä, skeemapohjainen tehtävä, elaborointitehtävä.

Julkaisun nimiösivu

Julkaisu on tekijänoikeussäännösten alainen. Teosta voi lukea ja tulostaa henkilökohtaista käyttöä varten. Käyttö kaupallisiin tarkoituksiin on kielletty.

© Helsingin yliopisto 2006

Viimeksi päivitetty 23.08.2006

Yhteystiedot, Contact information E-thesis Helsingin yliopisto, University of Helsinki