Helsingin yliopisto

 

Helsingin yliopiston verkkojulkaisut

University of Helsinki, Helsinki 2006

Molecular Genetics of Lactase Deficiencies

Mikko Kuokkanen

Doctoral dissertation, December 2006.
University of Helsinki, Faculty of Medicine, Haartman Institute, Department of Molecular Genetics and National Public Health Institute, Department of Molecular Medicine.

Synnynnäinen laktaasin puutos (congenital lactase deficiency, CLD [MIM 223000]) on vakava peittyvästi periytyvä suolistosairaus. Potilailla on tyypillistä runsas vetinen ripuli, joka ilmenee maitoruokinnan alettua. Ripuli johtaa ravintoaineiden imeytymishäiriöön ja kasvun hidastumiseen. Potilaiden laktaasiaktiivisuus on havaittu ohutsuolessa hyvin alhaiseksi. Vaikea ripuli johtuu nimenomaan hydrolysoimattoman laktoosin kertymisestä suolistoon aiheuttaen osmoosin, vaikean kuivumistilan, asidoosin ja painon menetyksen syntymäpainon alapuolelle. Laktoositon ruokavalio poistaa oireet ja palauttaa kehityksen normaaliksi. CLD-vauvoja syntyy Suomessa yksi vuodessa (1:60000). Se kuuluu yhdessä 36 muun harvinaisen Suomessa esiintyvän sairauden kanssa ns. suomalaiseen tautiperintöön.

Tutkimuksen tarkoituksena oli tunnistaa CLD:lle altistavat geneettiset tekijät geenien kartoitus- ja sekvensointimenetelmien avulla. Tutkimuksessa analysoitiin 32 CLD-potilasta 24 eri perheestä. Löysimme viisi CLD:lle altistavaa mutaatiota laktaasigeenistä (LCT), joista Y1390X-mutaation havaittiin olevan yleisin ns. Finmajor-mutaatio. Löydökset mahdollistavat sairauden perinnöllisen testauksen ja neuvonnan.

Lapsuuden jälkeen tai nuorella aikuisiällä havaittu primääri maitosokerin imeytymishäiriö (MIM 223100) (tunnettu myös laktoosi-intoleranssina) on yleinen laktaasin aktiivisuuden alenemisesta johtuva ilmiö. Laktaasiaktiivisuus alenee suolistossa 5-10% lapsuudesta havaitusta ja laktoosi ruokavaliossa aiheuttaa suolistoperäisiä oireita. Laktaasin puutos on nisäkkäille luonnollinen ilmiö, näin lapsi vierotetaan rinnasta käyttämään kiinteätä ravintoa. Kuitenkin joillain ihmisillä korkea laktaasiaktivisuus säilyy koko elinajan. Kyseiseen ilmiasuun on havaittu liittyvän yhden emäksen muutos C→T-13910 noin 14 kiloemästä laktaasigeenistä ylävirtaan. T-13910-muutoksen perineet henkilöt säilyttävät laktaasiaktiivisuuden ja kyvyn pilkkoa laktoosia.

Tämän tutkimuksen tarkoituksena oli määrittää C/T-13910 emäsmuutoksen vaikutus laktaasigeenin ilmentymiseen lähetti-RNA tasolla lapsilla ja aikuisilla. Laktaasigeenin ilmentymistä tutkittiin geenispesifisellä minisekvensointimenetelmällä pohjukaissuolesta otetuista näytteistä. Havaitsimme, että laktaasia säädellään transkriptiotasolla, C-13910-muutos sallii laktaasigeenin lähetti-RNA:n laskun. Ilmiö oli havaittavissa lapsilla viiden ikävuoden jälkeen. Aikuisilla T-13910-emäsmuutos vastasi 92% havaitusta laktaasigeenin lähetti-RNA:n ilmentymisestä, joka näkyi myös korkeana laktaasiaktiivisuutena.

Galaktoosi on glukoosin ohella laktoosin hajoamistuote. Galaktoosin on havaittu eläinkokeissa olevan myrkyllinen munasarjojen epiteelisoluille ja sen on epäilty aiheuttavan munasarjasyöpää. Tästä syystä korkean laktaasiaktiivisuuden ja maitotuotteiden runsaan nauttimisen on oletettu nostavan munasarjasyövän riskiä. Tässä tutkimuksessa määritettiin 782 suomalaisen, puolalaisen ja ruotsalaisen munasarjasyöpäpotilaan ja 1331 verrokkinäytteen C/T-13910-genotyyppi tutkiaksemme onko korkealla laktaasiaktiivisuudella yhteyttä syövän syntyyn. Genotyypillä ei havaittu olevan vaikutusta syöpäriskiin tutkituissa väestöryhmissä. Jatkotutkimuksella pyritään selvittämään maitotuotteiden kulutuksen merkitystä munasarjasyöpään eri C/T-13910 genotyypeillä.

Julkaisun nimiösivu

This publication is copyrighted. You may download, display and print it for Your own personal use. Commercial use is prohibited.

© University of Helsinki 2006

Last updated 24.11.2006

Yhteystiedot, Contact information E-thesis Helsingin yliopisto, University of Helsinki