Helsingin yliopisto

 

Helsingin yliopiston verkkojulkaisut

University of Helsinki, Helsinki 2006

Identification of the Meckel syndrome gene (MKS1) exposes a novel ciliopathy

Mira Kyttälä

Doctoral dissertation, March 2006.
University of Helsinki, Faculty of Medicine, Haartman Institute, Medical Genetics and National Public Health Institute, Department of Molecular Medicine, Helsinki and University of California Los Angeles (UCLA), Department of Human Genetics.

Meckelin oireyhtymä on sikiön vakava kehityshäiriö, joka johtaa kuolemaan joko sikiövaiheessa tai heti syntymän jälkeen. Taudin keskeisimmät oireet ovat suuret rakkulaiset munuaiset, jotka esiintyvät aina yhdessä maksan kudosmuutosten kanssa, sekä keskushermostoputken sulkeutumishäiriö. Näiden oireiden kanssa tavataan melkein aina pikkusormen/-varpaan puolella ylimääräinen sormi/varvas. Useimmiten sikiön sairaus todetaan alkuraskauden ultraäänitutkimuksessa; Suomessa vuosittain 5-7 raskaudessa. Vaikka oireyhtymä kuuluu nk. Suomalaisen tautiperinnön tauteihin, sitä tavataan maailmanlaajuisesti. Meckelin oireyhtymä on väistyvästi periytyvä, mikä tarkoittaa että sairastuakseen sikiön täytyy periä virheellinen geeni molemmilta vanhemmilta. Tauti voi aiheutua useamman eri geenin virheistä, joita toistaiseksi tiedetään olevan ainakin neljä.

Väitöskirjatyössä tunnistettu kromosomin 17 pitkän käsivarren MKS1-geenin virhe aiheuttaa taudin valtaosalla suomalaisista MKS- perheistä (70 %). Kaikissa suomalaisissa perheissä sairaat olivat perineet molemmilta vanhemmiltaan saman geenivirheen. Löysimme tämän saman geenivirheen ei-suomalaisista MKS-perheissä, jotka edustavat muita eurooppalaisia väestöjä, eli kyseessä on historiallisesti suhteellisen aikaisin ihmiskunnan perimään sattunut geenivirhe, jonka kantasuomalaiset ovat tuoneet perimässään muuttaessaan Euroopan raja-alueelle. Tulokset tarjoavat diagnostisen DNA-testin sairaudelle ja mahdollistavat myös geenivirheen kantajien tunnistamisen.

MKS1-geenilöydös on myös solutasolla erittäin mielenkiintoinen, sillä sen virhe johtaa vialliseen solun pinnan värekarvarakenteeseen (cilia), joka aistii solun ympäristöä. Tästä seuraa vakava häiriö varhaisalkion solujen välisessä kommunikaatiossa. Värekarvarakenteiden vikoja on löydetty myös muissa ihmisen perinnöllisissä sairauksissa, joissa esiintyy samankaltaisia oireita. Meckelin oireyhtymä on kuitenkin näistä sairauksista vakavin ja osoittaa ensimmäistä kertaa miten solujen pienet aistinantennit ovat välttämättömiä normaalille sikiöajan kehitykselle. Väitöskirjatyössä tehty geenilöydös auttaa selvittämään muitakin solun aistinantenneja vaurioittavia tapahtumia, jotka häiritsevät sikiöajan kehitystä. Meckel-geenin toiminnan tutkiminen tuo siten myös uutta ymmärrystä ihmisen varhaisvaiheen kehitykseen yleisemminkin.

Lisäksi tässä väitöskirjatyössä tunnistettiin neljännen MKS-geenin paikka perimässä kromosomissa 9q (MKS4). Neljäs perimän MKS-geenipaikka, eli nk. MKS4-lokus löydettiin suomalaisen perheen koko genomin kartoituksessa. Tässä perheessä on kaksi tervettä ja kaksi sairasta lasta. Sukututkimuksen pohjalta tiesimme, että perheen isovanhemmat olivat mitä ilmeisimmin kaukaisesti sukua toisilleen, joten oli hyvin todennäköistä, että sairaat lapset olivat perineet saman geenivirheen molemmilta vanhemmilta. Tietoisuus siitä, että MKS voi aiheutua Suomessa ainakin kahden geenin virheestä on tärkeää. MKS:ää ei voida parantaa, mikä korostaa perinnöllisyysneuvonnan merkitystä perheissä, joissa tautia tavataan.

Julkaisun nimiösivu

This publication is copyrighted. You may download, display and print it for Your own personal use. Commercial use is prohibited.

© University of Helsinki 2006

Last updated 22.03.2006

Yhteystiedot, Contact information E-thesis Helsingin yliopisto, University of Helsinki