Helsingin yliopisto

 

Helsingin yliopiston verkkojulkaisut

University of Helsinki, Helsinki 2006

Podocyte molecules in the pancreas and lymphoid tissues and their association to autoimmunity of diabetes

Johanna Rinta-Valkama

Doctoral dissertation, December 2006.
University of Helsinki, Faculty of Medicine, Haartman Institute, Department of bacteriology and immunology.

Tyypin 1 diabetes on sairaus, jossa haiman Langerhansin saarekkeiden insuliinia tuottavat beta solut tuhoutuvat autoimmuunimekanismilla. Insuliinin puutos johtaa verensokerin kohoamiseen, sillä kohdekudokset eivät pysty käyttämään hyväkseen veressä kiertävää sokeria. Tyypin 1 diabeetikoita arvioidaan olevan Suomessa noin 30 000. Autovasta-aineiden muodostuminen haiman eri valkuaisaineita, kuten IA-2, GAD ja insuliinia vastaan on yleinen ilmiö tyypin 1 diabeetikoilla. Näiden autovasta-aineiden mittausta käytetään yleisesti hyväksi ennustettaessa diabeteksen kehitystä.

Tyypin 1 diabetespotilaista noin 30% sairastuu diabeettiseen munuaistautiin, joka on hyvin vakava diabeteksen liitännäissairaus. Syytä siihen, miksi osa sairastuu munuaissairauteen ja osa ei, ei tiedetä, mutta munuaissairauden kehittymistä voidaan hidastaa hoitamalla tehokkaasti potilaan verenpainetta ja ylläpitämällä hyvää verensokeritasapainoa. Diabeettinen munuaistauti on suurin yksittäinen munuaisten kroonisen vajaatoiminnan aiheuttaja.

Nefriini oli ensimmäisiä valkuaisaineita, jotka löydettiin munuaisen suodatuskalvostosta, ja sen on todettu olevan elintärkeä munuaisen suodatustoiminnalle. Nefriinin on havaittu vähenevän diabeettisen munuaisvaurion edetessä. Nefriiniä esiintyy myös haiman Langerhansin saarekkeiden insuliinia tuottavissa beta soluissa.

Ensimmäisen osatutkimuksen tarkoituksena oli selvittää löytyykö haiman Langerhansin saarekkeiden beta soluista muitakin munuaisen suodatuskalvoston valkuaisaineita nefriinin lisäksi. Tutkimuksissamme löysimme neljän muun munuaisen suodatuskalvosto-valkuaisaineen, densiinin, filtriinin, FAT:n, ja alfa-aktiniini-4:n ilmentyvän haiman beta soluissa. Tämä viittaa siihen, että munuaisen suodatuskalvostosta ja haiman saarekesoluista voi löytyä rakenteellisia ja/tai toiminnallisia yhtäläisyyksiä. Toisessa osatutkimuksessa selvitimme nefriinin ilmentymistä ihmisen imukudoksissa. Löysimme nefriiniä imusolmukkeiden ja kitarisojen itukeskuksien follikulaarisista dendriittisoluista.

Kolmannessa ja neljännessä osatyössä tutkimme uusia autovasta-aineita tyypin 1 diabeetikoilla. Koska tyypin 1 diabeetikoilla esiintyy autovasta-aineita monia haiman valkuaisaineita kohtaan, hypoteesimme oli, että myös nefriini-, densiini- ja filtriinivalkuaisaineista voisi tulla immunogeenisia, jolloin autovasta-aineita näitä kohtaan olisi löydettävissä potilaiden seerumeista. Hypotetisoimme myös, että nämä kiertävät autovasta-aineet voisivat lopulta päätyä haiman lisäksi munuaiskudokseen osallistuen diabeettisen munuaissairauden syntyyn ja/tai kehittymiseen. Osoitimme että osalla tyypin 1 diabeetikoista muodostuu autovasta-aineita nefriiniä, densiiniä ja filtriiniä kohtaan ensimmäisen kymmenen vuoden aikana diabeteksen toteamisesta. Emme löytäneet nefriini-, densiini- ja filtriiniautovasta-aineita potilailta, joilla diabetes oli ollut pidempään kuin 10 vuotta, emmekä pystyneet osoittamaan näiden uusien autovasta-aineiden yhteyttä diabeettisen munuaistautiin. Näiden tulosten valossa voidaan olettaa nefriini-, densiini- ja filtriiniautovasta-aineiden liittyvät yleiseen autoimmuunireaktioon tyypin 1 diabeteksessä.

Julkaisun nimiösivu

This publication is copyrighted. You may download, display and print it for Your own personal use. Commercial use is prohibited.

© University of Helsinki 2006

Last updated 04.12.2006

Yhteystiedot, Contact information E-thesis Helsingin yliopisto, University of Helsinki