Helsingin yliopisto

 

Helsingin yliopiston verkkojulkaisut

University of Helsinki, Helsinki 2006

The influence of HIV infection to the periodontium; a clinical, microbiological, and enzymological study

Liisa Mellanen

Doctoral dissertation, June 2006.
University of Helsinki, Faculty of Medicine, Institute of Dentistry.

HIV infektion vaikutus parodontiumiin: kliininen, mikrobiologinen ja entsymologinen tutkimus

HI-viruksen kohde elimistössä on CD4+-lymfosyyttien (auttaja T-lymfosyyttien) CD4-reseptorit, mutta se voi infektoida myös muita soluja, mm. monosyyttejä/makrofaageja, joiden pinnalta löytyy CD-reseptori. Tunkeuduttuaan solun sisälle HI-virus muuttaa käänteiskopioijaentsyymin avulla oman RNA-molekyyliketjunsa vastaamaan ihmissolun DNA-muotoa ja pystyy näin liittämään oman perimäaineksensa isäntäsolun perimään. Infektoitunut solu alkaa tuottaa uusia HI-viruksia. Tämän seurauksena terveiden CD4+-solujen määrä vähenee johtaen vähitellen elimistön immuunipuutokseen. Nykyisin HIV-infektion hoidossa käytetään 3-4 lääkkeen yhdistelmähoitoa (HAART-hoito, highly active antiretroviral therapy), millä voidaan oleellisesti vähentämään HI-virusta verestä. Kuitenkaan lääkehoito ei pysty kokonaan hävittämään virusta elimistöstä, vaan sitä löytyy mm. imusolmukkeista.

HIV infektioon liittyy useita opportunisti-infektioita kuten suun limakalvojen kandidoosi ja kielen hairy leukoplakia joita voidaan myös käyttää merkkeinä HIV infektion etenemisestä. Infektoituneet potilaat saattavat kärsiä heikentyneestä syljenerityksestä, joka johtuu HIV infektioon liittyvistä sylkirauhasten sairauksista. Myös epätavallisia hampaiden kiinnityskudostulehduksia on raportoitu. Syljestä ja ientaskunesteestä voidaan tutkia mm. immunoglobuliineja (Ig) ja matriksin metalliproteinaaseja (MMP), jotka heijastavat suun (esim. hampaiden kiinnityskudossairaudet) ja immuunisysteemin sairauksia. Immunoglobuliineja on laajasti tutkittu HIV infektoituneiden potilaiden syljestä, mutta tulosten vertailu keskenään on vaikeaa johtuen mm. vaihtelevista syljenkeräysmenetelmistä.

Hampaiden kiinnityskudossairaudet eli parodontaalisairaudet voidaan jakaa kahteen ryhmään: gingiviitit ja parodontiitit. Gingiviitti on kiinnityskudosten tulehdus, jossa tulehduksen aikaansaamat muutokset ovat palautuvia. Parodontiitti on taustaltaan monitekijäinen tulehdusprosessi, jonka etiologiana ovat bakteerit, mm. Actinobacillus actinomycetemcomitans (A.a.) ja Porphyromonas gingivalis (P.g.), mutta oleellisesti sen etenemiseen/kudostuhoon vaikuttaa isännän tulehdusvaste bakteerien lipopolysakkarideille (LPS). Lisäksi myös ympäristötekijät, kuten tupakointi, sekä muutokset elimistön immuunijärjestelmässä vaikuttavat tulehduksen etenemiseen sekä hoitovasteeseen. Parodontiitin aikaansaama kiinnityskudostuho on palautumaton.

MMP:t ovat entsyymejä, joita tarvitaan sekä elimistön normaaleissa fysiologisissa toiminnoissa kuten apoptoosissa, mutta niillä on myös vaikutusta patologisissa tiloissa kuten parodontiitissa ja reumataudeissa. MMP:t ovat laajasti tutkittuja entsyymejä parodontiitissa ja mm. aktivoituneiden MMP-1,-2, -8, -9 ja -13 (kollagenaasit ja gelatinaasit) kohonneet pitoisuudet liittyvät parodontiittiin ja siinä tapahtuvaan sidekudoksen soluväliaineen ja tyvikalvon rakenneosien tuhoutumiseen.

Tämän seurantatutkimuksen tavoite oli selvittää HI-viruksen vaikutusta hampaiden kiinnityskudoksiin suomalaisessa aineistossa. Olettamuksena oli, että HIV infektion muuttaa paikallista kudosvastetta alttistaen hampaiden kiinnityskudostuholle.

Tutkittaville potilaille tehtiin sekä kliininen- että röntgenologinen tutkimus parodontiumin tilan määrittämiseksi. Ientaskun bakteerit tutkittiin viljemällä ja PCR-menetelmällä. Entsymologisina tutkimuksina käytettiin mm. western- ja dot blot-, zymografia- ja ELISA-menetelmiä. Ienkudosnäytteistä tehtiin immunohistologiset värjäykset. Kliinisiin tuloksiin perustuen huomattiin, että HIV infektoituneiden potilaiden parodontiumin tilanne oli oletettua parempi. Ientaskun mikrobitutkimuksissa ei havaittu oleellista eroa HIV infektoituneiden ja kontrollien välillä. Edellisestä huolimatta HIV potilaiden syljen MMP-pitoisuudet (MMP-1, -2, -3, -8, -9), myeloperoksidaasi (MPO) ja syljen kollagenaasi- ja gelatinaasiaktiviteetit olivat koholla. Myös MMP (MMP-7, 25, -26) molekyylimuodot poikkesivat kontrolleista. Löydösten voidaan olettaa johtuvat HIV infektion vaikutuksesta lymfosyytteihin ja monosyytti/makrofageihin, eikä niinkään parodontiitista, kuten aiemmissa tutkimuksissa on huomattu. Toisaalta elimistön vaste HIV infektiolle voi myös heijastua ainakin jossain määrin kohonneissa MMP-pitoisuuksissa. Tutkittujen syljen immunoglobuliinien (IgA, IgG, IgM) pitoisuudet pysyivät koholla 2 vuoden seurantatutkimuksen ajan. Tämän voidaan olettaa heijastavan muuttunutta vastetta HIV infektion aiheuttamasta yleisestä immuunipuutoksessa. Stimuloidun syljenerityksen määrä oli kuitenkin suurempi verrattuna kontrolleihin.

Biokemialliset tutkimustulokset (mm. MMP, Ig) tukivat oletusta siitä, että HIV infektio muuttaa paikallista kudosvastetta alttiimmaksi parodontiumin sairauksille, vaikka kliinisesti parodontiumin tilanne olikin oletettua parempi.

Julkaisun nimiösivu

This publication is copyrighted. You may download, display and print it for Your own personal use. Commercial use is prohibited.

© University of Helsinki 2006

Last updated 25.04.2006

Yhteystiedot, Contact information E-thesis Helsingin yliopisto, University of Helsinki