Helsingin yliopisto

 

Helsingin yliopiston verkkojulkaisut

University of Helsinki, Helsinki 2006

Physical activity, fitness, abdominal obesity, and cardiovascular risk factors in Finnish men and women

The National FINRISK 2002 Study

Katja Borodulin

Academic Dissertation, February 2006.
University of Helsinki, Faculty of Medicine, Department of Public Health and National Public Health Institute, Department of Epidemiology and Health Promotion.

Vähäinen liikunta, huono aerobinen kunto ja keskivartalolihavuus ovat suoraan ja välillisesti sydän- ja verisuonitauteihin vaikuttavia vaaratekijöitä. Viimeaikaisten tutkimusten tulokset viittaavat siihen, että liikunnallisilla ja hyväkuntoisilla ihmisillä on matalampi kokonaiskuolleisuus ja kuolleisuus sydän- ja verisuonitauteihin kuin vähän liikkuvilla ja huonokuntoisilla henkilöillä riippumatta lihavuuden asteesta. Sen sijaan liikunnan, kunnon ja keskivartalolihavuuden yhdysvaikutuksista sydän- ja verisuonitautien vaaratekijöihin tiedetään vähän.

Väitöskirjatyössä tutkittiin eri vapaa-ajan liikuntamuotojen ja arvioidun aerobisen kunnon yhteyttä sydän- ja verisuonitautien vaaratekijöihin suomalaisessa aikuisväestössä. Tavoitteena oli myös tutkia uuden aerobista kuntoa mittaavan menetelmän soveltuvuutta väestötutkimukseen, aerobisen kunnon jakautumista miehillä, naisilla ja eri ikäryhmissä sekä aerobisen kunnon ja keskivartalolihavuuden yhdysvaikutuksia sydän- ja verisuonitautien vaaratekijöihin.

Väitöskirjatyö on osa kansallista FINRISKI 2002-tutkimusta, jossa seurataan sydän- ja verisuonitautien vaaratekijöiden muutoksia suomalaisessa aikuisväestössä. Yhteensä 13437 25-74-vuotiasta miestä ja naista sisältävä aineisto poimittiin väestörekisteristä ositettuna satunnaisotantana. Tutkittavat satunnaistettiin 10-vuotisikäryhmittäin, sukupuolittain ja alueittain. Erilliseen liikuntaotokseen kuului 9179 henkilöä, joista 5980 (65 %) osallistui tutkimukseen. Tutkimuspaikalla mitattiin pituus, paino, vyötärön- ja lantionympärys ja otettiin verinäyte. Lisäksi tutkittaville tehtiin lepoasennossa ilman kuormituskoetta kuntotesti, jossa mitattiin sykemittarilla epäsuorasti maksimaalista hapenottokykyä (VO2max) ja jota käytettiin aerobinen kunnon mittarina. Vyötärölantiosuhde mitattiin jakamalla vyötärön ympärys lantion ympäryksellä. Vyötärölantiosuhdetta käytettiin keskivartalolihavuuden mittarina. Tutkittavat täyttivät terveyskäyttäytymistä, sairaushistoriaa ja terveydentilaa koskevan kyselylomakkeen. Liikunnan aiheuttama suhteellinen energiankulutus laskettiin yksityiskohtaisella edellistä 12 kuukautta koskevalla vapaa-ajan liikuntakyselyllä. Liikunta jaettiin kuntoliikuntaan, hyötyliikuntaan ja työmatkaliikuntaan. Kaikki 45-74-vuotiaat tutkittavat kutsuttiin myöhemmin kahden tunnin glukoosirasituskokeeseen, jossa mitattiin paasto- ja kahden tunnin glukoosi- ja insuliinipitoisuudet. Mittausten perusteella määritettiin heikentynyt glukoosinsieto ja tyypin 2 diabetes.

Arvioitu aerobinen kunto oli matalampi naisilla kuin miehillä ja laski iän noustessa. Hyvällä arvioidulla aerobisella kunnolla ja matalalla vyötärö-lantiosuhteella oli itsenäinen yhteys matalampaan systoliseen ja diastoliseen verenpaineeseen, kokonaiskolesteroliin ja triglyseriditasoihin, sekä korkeampaan HDL-kolesteroliin ja HDL-kokonaiskolesteroli-suhteeseen. Miehillä aerobisen kunnon yhteydet diastoliseen verenpaineeseen, triglyseriditasoihin ja HDL-kokonaiskolesteroli-suhteeseen olivat sitä voimakkaammat mitä suurempi oli vyötärö-lantiosuhde. Kunto- ja hyötyliikunta olivat yhteydessä matalampiin herkän C-reaktiivisen proteiinin (CRP) pitoisuuksiin ja kunto- ja kokonaisliikunta matalampiin insuliini- ja glukoositasoihin. Havaitut yhteydet olivat voimakkaampia naisilla kuin miehillä. Hyvällä itsearvioidulla kunnolla oli yhteys hyvään arvioituun aerobiseen kuntoon, matalaan CRP-pitoisuuteen ja parempiin glukoosi- ja insuliinitasoihin. Jokaisessa vyötärö-lantiosuhteen kolmanneksessa heikentyneen glukoosinsiedon ja tyypin 2 diabeteksen todennäköisyys oli suurempi ihmisillä, jotka eivät saavuttaneet 30 minuutin kuormitukseltaan kohtalaisen liikunnan vähimmäismäärää viitenä päivänä viikossa.

Tämän poikkileikkaustutkimuksen perusteella arvioidulla aerobisella kunnolla ja säännöllisellä vapaa-ajan liikunnalla on yhteys suotuisiin sydän- ja verisuonitautien vaaratekijöiden tasoihin. Kyseiset yhteydet esiintyvät kaikilla keskivartalolihavuuden tasoilla. Useimmissa yhteyksistä näkyi annos-vaste-suhde. Tämä havainto osoittaa, että jo pieni määrä liikuntaa ja kohtuullinen kunto parantavat vaaratekijöiden tasoja, mutta suuremmalla liikuntamäärällä ja paremmalla kunnolla vaikutus on vieläkin tehokkaampi. Tutkimustulokset tukevat suositusta harrastaa säännöllisesti vapaa-ajan liikuntaa, tavoitella hyvää aerobista kuntoa ja ehkäistä keskivartalolihavuutta.

Julkaisun nimiösivu

This publication is copyrighted. You may download, display and print it for Your own personal use. Commercial use is prohibited.

© University of Helsinki 2006

Last updated 23.01.2006

Yhteystiedot, Contact information E-thesis Helsingin yliopisto, University of Helsinki