Helsingin yliopisto

 

Helsingin yliopiston verkkojulkaisut

University of Helsinki, Helsinki 2006

Prevention of type 2 diabetes with lifestyle intervention - emphasis on dietary composition and identification of high-risk individuals

Jaana Lindström

Doctoral dissertation, November 2006.
University of Helsinki, Faculty of Medicine, Department of Public Health and National Public Health Institute, Department of Health Promotion and Chronic Disease Prevention.

Tyypin 2 diabetes on kasvava, vakava ja kallis kansanterveysongelma. Taudin lisääntyminen johtuu pääasiassa elintapojen muutoksesta, erityisesti liikunnan vähenemisestä sekä liikapainon ja lihavuuden yleistymisestä. Elintapoihin liittyvien riskitekijöiden rooli taudin kehittymisessä tarjoaa toisaalta mahdollisuuden taudin ennaltaehkäisyyn. Viime aikoihin asti luotettavaa näyttöä tyypin 2 diabeteksen ehkäisyn toteutettavuudesta ja vaikuttavuudesta ei ole ollut olemassa. Ollakseen kustannusvaikuttavaa, tehostettu ehkäisytyö tulisi kohdistaa henkilöihin, joilla on suurentunut riski sairastua tyypin 2 diabetekseen.

Väitöskirjatyössä selvitettiin mahdollisuutta ehkäistä elintapaohjauksen avulla tyypin 2 diabeteksen puhkeamista suuren sairastumisriskin omaavilla henkilöillä, sekä kehitettiin seulontamenetelmä suuririskisten henkilöiden tunnistamiseksi. Diabeteksen ehkäisytutkimukseen (DPS) valittiin 522 vapaaehtoista, keski-ikäistä (ikä 40 - 64 vuotta tutkimuksen alussa), liikapainoista (painoindeksi > 25 kg/m2) miestä (n = 172) ja naista (n = 350), joilla seulontavaiheessa todettiin heikentynyt glukoosinsieto (IGT). Henkilöt jaettiin satunnaisesti saamaan joko tavanomaista (verrokkiryhmä) tai tehostettua elintapaohjausta (interventioryhmä). Verrokeille annettiin tutkimuksen alussa yleistasoista ruokavalio- ja liikuntaneuvontaa, ja tämän jälkeen he kävivät vuosittain lääkärintarkastuksessa ja laboratoriokokeissa. Interventioryhmän jäsenet saivat lisäksi säännöllistä ravitsemusasiantuntijan (ravitsemusterapeutti tai ravitsemustieteilijä) antamaa yksilöohjausta. Heille tarjottiin myös mahdollisuus osallistua kuntosalityyppiseen voimaharjoitteluun, ja heitä ohjattiin lisäämään kaikenlaista fyysistä aktiivisuutta. Ohjauksessa tavoitteena oli laihtuminen (5 % tai enemmän lähtöpainosta), rasvan (< 30 % kokonaisenergiasta) ja erityisesti tyydyttyneen rasvan (< 10 % kokonaisenergiasta) määrän rajoittaminen ruokavaliossa, sekä kuidun saannin (vähintään 15 g / 1000 kcal) ja liikunnan (vähintään 30 minuuttia / päivä) lisääminen. Diabeteksen toteamiseksi kaikille osallistujille tehtiin vuosittain 2 tunnin glukoosirasituskoe, joka toistettiin diagnoosin varmentamiseksi. Ryhmien välinen ero diabeteksen ilmaantuvuudessa analysoitiin ensimmäisen kerran keskimäärin 3,2 vuoden seuranta-ajan jälkeen, ja varsinainen interventiojakso päätettiin keskimäärin 3,9 vuoden seuranta-ajan jälkeen. Siitä eteenpäin osallistujia seurattiin vuosittaisilla tutkimuskäynneillä keskimäärin 3 vuoden ajan.

Tehostetun ohjauksen ryhmään kuuluvat henkilöt saavuttivat verrokkeja useammin asetetut elintapatavoitteet. He laihtuivat keskimäärin 4,5 kg ensimmäisen tutkimusvuoden aikana, ja kolmen vuoden kohdalla paino oli edelleen keskimäärin 3,5 kg lähtötasoa alempana. Verrokeilla paino laski keskimäärin 1,0 kg yhden vuoden ja 0,9 kg kolmen vuoden aikana. Myös sydän- ja verisuonitautien riskitekijät muuttuivat edulliseen suuntaan tehostettua ohjausta saaneilla. Keskimäärin 3,2 vuoden seuranta-aikana diabeteksen ilmaantuvuus oli tehostettua ohjausta saaneilla 58 % pienempi kuin verrokeilla. Diabeteksen puhkeaminen oli sitä epätodennäköisempää, mitä useamman asetetuista elintapatavoitteista henkilö saavutti. Ne henkilöt, joiden ruokavalio sisälsi enintään kohtuullisesti rasvaa mutta runsaasti kuitua, laihtuivat eniten. Heillä myös diabeteksen ilmaantuvuus oli pienin, myös sen jälkeen kun painonmuutoksen vaikutus oli huomioitu. Tehostettua ohjausta saaneet säilyttivät verrokkeja edullisemmat tavoite-elintavat myös interventiojakson päättymisen jälkeen. Keskimäärin kolmen vuoden jatkoseurannan aikana diabeteksen ilmaantuvuus oli tehostettua ohjausta saaneilla edelleen 36 % verrokkeja pienempi.

Diabeteksen sairastumisriskin arviointimenetelmän kehittämisessä käytettiin aineistona väestöstä satunnaisotoksella poimittuja FINRISKI 1987 (ennustemallin kehittäminen) ja FINRISKI 1992 (ennustemallin validointi) -tutkimuskohortteja. Perustutkimukseen osallistuneiden 35 - 64 -vuotiaiden henkilöiden diabetessairastuvuutta seurattiin Kansaneläkelaitoksen lääkekorvausrekisterin avulla vuoteen 1997. Vuoden 1987 kohortissa (n = 4435) todettiin 10 vuoden aikana 182 uutta lääkehoidettua diabetestapausta ja vuoden 1992 kohortissa (n = 4615) 67 tapausta viiden vuoden aikana. Ikä, painoindeksi, vyötärönympärys, verenpainelääkkeiden käyttö, aikaisemmin todettu korkea verensokeri, liikunnan määrä sekä hedelmien ja vihannesten käyttötiheys valikoituivat osatekijöiksi diabetesriskitestiin. Vuoden 1987 kohortissa testillä voitiin tunnistaa 78 % tulevista diabetestapauksista (testin sensitiviteetti) ja 77 % henkilöistä joilla diabetesta ei todettu seuranta-aikana (testin spesifiteetti). Vuoden 1992 kohortissa testi osoittautui yhtä luotettavaksi. Lopulliseen riskitestilomakkeeseen otettiin lisäksi kysymys diabeteksen esiintymisestä suvussa, sekä lisättiin ikäryhmä yli 64-vuotiaat. DPS-tutkimuksen osallistujien joukossa lähtötason riskitestitulos ennusti diabeteksen ilmaantumista ainoastaan henkilöillä, joille ei tarjottu tehostettua elintapaohjausta. Ohjausta saaneiden joukossa ilmaantuvuus vähentyi erityisesti henkilöillä, joilla alussa oli riskitestin perusteella suurin sairastumisriski.

Väitöskirjatyön tulokset osoittavat, että tehostetulla elintapaohjauksella on mahdollista saada aikaan pitkäaikaisia, edullisia muutoksia korkean diabetesriskin omaavien henkilöiden ruokavaliossa ja liikuntatottumuksissa sekä painossa ja sydän- ja verisuonitautien riskitekijöissä. Terveelliset elintavat puolestaan pienentävät riskiä sairastua diabetekseen, ja vaikutus säilyy myös tehostetun ohjauksen lopettamisen jälkeen. Tehostettua ohjausta tulisi tarjota erityisesti riskiryhmille. Tällaiset suuririskiset henkilöt on mahdollista tunnistaa nopeasti, pienin kustannuksin ja silti varsin luotettavasti yksinkertaisella diabetesriskitestillä.

Julkaisun nimiösivu

This publication is copyrighted. You may download, display and print it for Your own personal use. Commercial use is prohibited.

© University of Helsinki 2006

Last updated 03.11.2006

Yhteystiedot, Contact information E-thesis Helsingin yliopisto, University of Helsinki