Helsingin yliopisto

 

Helsingin yliopiston verkkojulkaisut

University of Helsinki, Helsinki 2006

The effects of low-intensity ultrasound in bioabsorbable self-reinforced poly-L-lactide -fixed cancellous bone fracture

Lauri Handolin

Doctoral dissertation, April 2006.
University of Helsinki, Faculty of Medicine, Institute of Clinical Medicine and University of Helsinki, Helsinki University Central Hospital, Department of Orthopaedics and Traumatology.

Tutkimuksessa selvitettiin matala-intensiteettisen ultraäänihoidon vaikutusta liukenevalla luunkiinnittimellä kiinnitetyn hohkaluun murtuman paranemiseen. Tutkimus koostui viidestä osatyöstä, joista kaksi ensimmäistä oli kokeellisia ja seuraavat kolme kliinisiä.

Liukenevista materiaaleista valmistettuja luunkiinnittimiä käytetään erilaisten murtumien kiinnittämiseen. Tässä tutkimuksessa käytetyt sauvat ja ruuvit olivat valmistettu elimistössä liukenevasta polylaktidista. 20 minuuttia kestävän päivittäisen matala-intensiteettisen ultraäänihoidon on eräissä tutkimuksissa esitetty nopeuttavan luunmurtuman paranemista. Tämän tutkimuksen tarkoituksena oli selvittää ultraäänihoidon yhteensopivuus liukenevien luunkiinnittimien kanssa sekä ultraäänihoidon vaikutukset hohkaluun murtuman paranemiseen.

Ensimmäisessä kokeellisessa työssä polylaktidi-ruuveja altistettiin päivittäiselle ultraäänelle 12 viikon ajan. Ultraäänen ei todettu vaikuttavan heikentävästi polylaktidin mekaanisiin ominaisuuksiin. Toisessa kokeellisessa työssä kiinnitettiin 32 rotan katkaistu reisiluun alaosa polylaktidi-sauvalla ja tälle alueelle annettiin päivittäin ultraäänihoitoa kolmen viikon ajan. Ultraäänen ei todettu selvästi vaikuttavan paranevassa luussa tapahtuviin normaaleihin muutoksiin. Kliinisissä töissä paikaltaan siirtynyt nilkan ulkokehräksen murtuma kiinnitettiin operatiivisesti polylaktidi-ruuvilla ja murtumaa hoidettiin leikkauksen jälkeen kuuden viikon ajan päivittäin ultraäänellä. Ensimmäisessä kliinisessä työssä selvitettiin ultraäänihoidon vaikutusta ulkokehräksen luuntiheyteen 12 viikon kohdalla leikkauksesta 30 potilaalla. Ultraäänellä ei todettu olevan vaikutusta vamman ja leikkauksen jälkeiseen luuntiheyden muutokseen. Toisessa kliinisessä työssä selvitettiin ultraäänihoidon vaikutusta ulkokehräksen murtuman radiologiseen luutumiseen 22 potilaalla yhdeksän viikon kohdalla tehdyllä tietokonekuvauksella. Ultraäänihoidolla ei todettu olevan selvää radiologista luutumista nopeuttavaa vaikutusta. Viimeisessä kliinisessä työssä tutkittiin ultraäänihoidon mahdollisia pitkäaikaisvaikutuksia leikatussa nilkassa puolitoista vuotta vamman jälkeen 16 potilaan aineistossa. Kaikki murtumat olivat parantuneet hyvin, ultraäänihoidolla ei todettu olevan vaikutusta kliiniseen tulokseen tai luuntiheyden muutokseen leikatussa nilkassa.

Tässä väitöskirjatutkimuksessa todettiin matala-intensiteettisen ultraäänihoidon soveltuvan käytettäväksi liukenevilla luunkiinnittimillä kiinnitetyissä murtumissa. Toisaalta, poiketen aikaisemmin julkaistuista tuloksista, ultraäänihoidolla ei tässä tutkimuksessa todettu olevan selviä hohkaluun murtuman paranemista edistäviä vaikutuksia.

Julkaisun nimiösivu

This publication is copyrighted. You may download, display and print it for Your own personal use. Commercial use is prohibited.

© University of Helsinki 2006

Last updated 18.04.2006

Yhteystiedot, Contact information E-thesis Helsingin yliopisto, University of Helsinki