Helsingin yliopisto

 

Helsingin yliopiston verkkojulkaisut

University of Helsinki, Helsinki 2006

Assessment of neuroleptic-induced movement disorders in a naturalistic schizophrenia population

Sven Janno

Doctoral dissertation, June 2006.
University of Helsinki, Faculty of Medicine, Institute of Clinical Medicine, Department of Psychiatry.

Väitoskirjatyö "Assessment of neuroleptic-induced movement disorders in a naturalistic schizophrenia population" osoittaa, että kroonista skitsofreniaa sairastavilla, vanhoja psykoosilääkkeitä saavilla potilailla on runsaasti liikehäirioitä ja usein useampi liikehäiriö samanaikasesti. Tutkimus vertaili ja arvioi eri mittauskeinojen käyttökelpoisuutta vanhojen psykoosilääkkeiden aiheuttamien neurologisten haittavaikutusten arvioinnissa.

Psykoosien lääkehoidon ensimmäistä kehitysvaihetta edustavat, 1950-luvulla käyttöön tulleet tavanomaiset psykoosilääkkeet ovat tehokkaita psykoosin ns. positiivisen oireisiin, mutta niiden käyttöä ovat rajoittaneet erilaiset haittavaikutukset. Keskeisimpiä näistä ovat mm. pakkoliikkeinä, vapinana ja jäykkyytenä ilmenevät neurologiset oireet, jotka esiintyessään heikentävät potilaan hoitomyöntyvyyttä, mikä vaarantaa pitkällä aikavälillä hoidon toteutumisen. Tästä johtuen kahden viimeisen vuosikymmenen aikana on pyritty kehittämään tehokkaampia ja paremmin siedettyjä psykoosilääkkeitä, joiden käyttömahdollisuudet kuitenkin vaihtelevat maasta toisen niiden korkeasta hinnasta johtuen.

Tutkimus toteutettiin poikkileikkaustutkimuksena Viron suurimmassa psykiatrisessa hoitokodissa. Tutkimuksen osallistuneet 99 potilasta olivat keski-ikäisiä, pitkään skitsofrenian takia hoidettavina olleita potilaita, joista noin 80 prosenttia käytti vanhoja/ tavanomaisia psykoosilääkkeitä. Heistä noin 60 prosentilla oli todettavissa jokin neurologinen haittaoire, jonka esiintyvyyttä ja haittaavuutta arviointiin eri arviointimenetelmin sekä uutta tekniikkaa edustavalla aktometrialla. Tutkimuksessa käytettiin haastatteluun ja havainnointiin perustuvina mittausmenetelminä nykyiseen diagnostiseen järjestelmään perustuvaa liikehäiriöiden arvioitia, Barnesin akatisia-astekkoa (BARS), Simpson-Angusin parkinsonismiastekkoa (SAS) ja tardiivin dyskinesian arvioimiseksi epänormaalien tahattomien liikkeiden asteikkoa (AIMS).

Aktometria osoittautui arviointiastekkojen rinnalla hyödylliseksi lisäarviointimenetelmäksi, joka ei kuitenkaan yksinään osoittautunut riittäväksi em. liikehäiriöiden alamuotojen erotusdiagnostiikassa.

Julkaisun nimiösivu

This publication is copyrighted. You may download, display and print it for Your own personal use. Commercial use is prohibited.

© University of Helsinki 2006

Last updated 21.04.2006

Yhteystiedot, Contact information E-thesis Helsingin yliopisto, University of Helsinki