Helsingin yliopisto

 

Helsingin yliopiston verkkojulkaisut

University of Helsinki, Helsinki 2006

Prognostic tumour markers in pancreatic cancer

Anne Juuti

Academic Dissertation, February 2006.
University of Helsinki, Faculty of Medicine, Institute of Clinical Medicine, Department of Surgery.

Tausta: Haiman duktaalinen syöpä on kolmanneksi yleisin mahasuolikanavan pahanlaatuisista kasvaimista paksusuolisyövän ja mahasyövän jälkeen. Vuonna 2003 Suomen syöpärekisterin mukaan uusia haimasyöpään sairastuneita potilaita oli 8,5 miestä ja 7,3 naista 100 000 asukasta kohden. Haimasyöpä on tunnettu huonon ennusteen vuoksi: lähes kaikki potilaat kuolevat viiden vuoden sisällä. Haimasyövän ensioireet ovat vähäiset ja tauti etenee nopeasti. Oireiden ilmaantuessa syöpä on usein jo levinnyt, eikä parantavaa hoitoa voida antaa. Vain joka viides kasvain todetaan varhaisvaiheessa, jolloin se voidaan poistaa leikkauksella. Haimasyövän tyyppileikkaus on pankreatikoduodenektomia, jossa poistetaan haiman pää ja pohjakaissuoli. Leikkaushoitoon voidaan yhdistää taudin kulkua hidastava solunsalpaajahoito. Valitettavasti radikaalikirurgian ja solunsalpaajahoitojen jälkeenkin taudilla on tapana uusia - joskin hoitotulokset ovat selkeästi parantuneet viimeisten 15 vuoden aikana. Haimasyöpään erikoistuneissa keskuksissa 5-vuotis ennuste on kohentunut 5:stä aina 25%:een. Taudin ennusteen määrittämiseksi on perinteisesti ollut käytössä levinneisyysluokitus (TNM-luokitus) ja kasvaimen erilaistumisaste (Grade). Näiden lisäksi kaivataan tarkempia ennustetekijöitä, joiden avulla saataisiin lisätietoa taudin tulevasta kulusta.

Tutkimuksemme tarkoituksena on ollut testata uusia, mutta lupaavia biologisia syövän ennusteellisia merkkiaineita immunohistokemiallisin menetelmin.

Aineistossamme on vuosina 1974 - 1998 Helsingin yliopistollisessa keskussairaalassa leikatut haimasyöpäpotilaat, joiden kasvaimesta on säilynyt kudosnäyte patologian laitoksen arkistoissa. Näytteet tutkittiin uudelleen ja aineistosta poistettiin ne potilaat joilla osoittautui olemaan väärä diagnoosi, kuten haiman kystadenokarsinooma tai insulinooma. Duktaalista haimasyöpää sairastavia potilaita aineistoon soveltui 149.

Menetelmä: Potilastiedot kerättiin sairaskertomuksista, syöpärekisteristä ja väestörekisteristä. Patologi tutki kudosnäytteet, varmisti diagnoosin ja määritti erilaistumisasteen WHO:n kriteerien mukaan. Näytteet värjättiin työryhmän laboratoriossa immunohistokemiallisin menetelmin. Työssämme tutkittiin p27, syndekaani-1, tenaskiini C, syklo-oksygenaasi-2 (COX-2) ja matriksi metalloproteinaasi -2 (MMP-2) esiintyvyys haimasyöpäkasvaimissa ja verrattiin tulosta elinaikaan sekä muihin muuttujiin, kuten kasvaimen erilaistumisasteeseen, kasvaimen kokoon, imusolmukkeisiin levinneisyyteen ja etäpesäkkeisiin.

Tulokset: Ennusteeseen vaikuttavia tekijöitä olivat kasvaimen erilaistumisaste, levinneisyysaste, tuumorin paikallinen levinneisyys, etäpesäkkeet, radikaalileikkaus, kasvaimen sijainti, potilaan ikä, strooman syndekaani-1, COX-2 ja epiteelin MMP-2. Potilailla, joille oli tehty parantava leikkaus, edellä olevien muuttujien lisäksi ennustetekijöitä olivat p27 ja epiteelin syndecan-1. Itsenäisiä ennustetekijöitä olivat erilaistumisaste, TNM-luokitus ja radikaalileikkaus, strooman syndekaani-2 ja COX-2 sekä radikaalileikatuilla potilailla p27.

Johtopäätökset: Syndekaani-1:n, COX-2:n ja MMP-2:n esiintyvyydet syöpäkudoksessa antavat uutta ja itsenäistä tietoa aiemmin käytettyjen ja tunnettujen ennustetekijöiden lisäksi.

Julkaisun nimiösivu

This publication is copyrighted. You may download, display and print it for Your own personal use. Commercial use is prohibited.

© University of Helsinki 2006

Last updated 24.01.2006

Yhteystiedot, Contact information E-thesis Helsingin yliopisto, University of Helsinki