Helsingin yliopisto

 

Helsingin yliopiston verkkojulkaisut

University of Helsinki, Helsinki 2006

Preoperative visual acuity of cataract patients. Repeatability of visual acuity and refractive error measurements in clinical settings

Jaakko Leinonen

Doctoral dissertation, October 2006.
University of Helsinki, Faculty of Medicine, Institute of Clinical Medicine and Vaasa Central Hospital, Vaasa, Finland.

Väitöskirjassa tutkittiin kaihipotilaiden näöntarkkuutta ennen kaihileikkausta Vaasan seudulla. Ajanjaksolla 1982-2000 kaihileikkauksien määrä Vaasan seudulla ja koko Suomessa lisääntyi noin seitsemänkertaiseksi. Tämä merkitsi sitä, että vuonna 2000 potilaat leikattiin varhemmin ja näöntarkkuudet olivat parempia. Väitöskirjatyössä selvitettiin myös leikkaukseen tulijoiden näöntarkkuuksien muutosta lähetteen saapumisajankohdasta leikkauksen suoritusajankohtaan, joka oli keskimäärin 13 kuukautta myöhemmin.

Näöntarkkuusarvojen vertailut suoritettiin muuntamalla kliinisessä tutkimuksessa saadut arvot logMAR-arvoiksi. Mittayksikkö 0,1 logMAR vastaa yhtä riviä standardoidulla näkötaululla (ETDRS). Kliiniset päätelmät tehdään yleensä parhaalla taittovirhekorjauksella saaduista näöntarkkuusarvoista, joten taittovoiman mittaus tulee suorittaa ennen näöntarkkuuden mittausta. Taittovoima-arvojen vertailut suoritettiin muuntamalla perinteisesti käytetyt arvot (sfäärinen, sylinteri, sylinterin akselisuunta) kolmiulotteisiksi vektoreiksi. Sekä näkötauluista saatu näöntarkkuusarvo että taittovoiman mittaus ovat psykofyysisiä mittauksia, joiden tulokset ovat useista tekijöistä johtuen alttiita satunnaisvaihtelulle. Tulosten variaatio tuo epävarmuutta myös kliiniseen päättelyyn, jonka vuoksi tulosvariaation suuruutta selvitettiin. Variaatio mitattiin suorittamalla näöntarkkuus- ja taittoarvon mittaus 99 tutkittavalla kahdesti keskimäärin 45 vrk välein. Näitä vertaamalla määritettiin toistettavuusvakio, joka kuvaa tulosten hajontaa.

Vuonna 2000 keskimäärin 13 kuukauden jonotusaikana leikattavien silmien näöntarkkuus heikkeni 0,27 logMAR vastaten näöntarkkuuden alentumista lähes puoleen. Heikkenemisnopeudet vaihtelivat kuitenkin paljon: nopeimmin heikentyneessa neljänneksessä keskimäärin 0,75 logMAR/vuosi, jolloin näöntarkkuus oli leikkaushetkellä enää 17% lähetteen saapumisajankohdan näöntarkkuudesta. Noin puolella potilaista leikattavan silmän näöntarkkuus ei heikentynyt odotusaikana. Vuonna 2000 leikattavan silmän näöntarkkuus oli keskimäärin 0,85 logMAR parempi kuin 1982, mikä merkitsi näöntarkkuusarvon nousua 0,03:sta 0,2:een. Paremmassa silmässä nousu oli 0,27 logMAR (0,23:sta 0,43:een). Ennen leikkausta kaihin vuoksi syvästi näkövammaisten potilaiden (näöntarkkuus paremmassa silmässä <0.1) määrä väheni 15%:sta vuonna 1982 4%:in vuonna 2000, ja lievemmin näkövammaisten (näöntarkkuus paremmassa silmässä 0.1 - <0.3) vastaavasti 47%:sta 15%:in.

Näöntarkkuuden toistettavuus oli keskimäärin ±0.18 logMAR, huonommin näkevillä (näöntarkkuus 0.3-0.45) hajonta oli suurempi, ±0,24 logMAR ja paremmin näkevillä (näöntarkkuus 0,7) pienempi, ±0,12 logMAR. Siten esim. näöntarkkuusmittauksessa saatu tulos 0,5 sijaitsisi toistetussa mittauksessa 95% todennäköisyydellä välillä 0,3-0,8. Taittovirhemittauksen toistettavuus vektoriarvoina oli pysty-, vaaka- ja torsionaalivektorille ±0.74D, ±0.34D ja ±0.93D sekä yksidimensionaaliselle sfääriselle ekvivalentille ±0,74D. Myös taittovirhemittauksen hajonta oli heikommin näkevillä suurempi. Jos taittovoiman muutos ±0.5D (defokusekvivalenttina mitaten) katsotaan silmälasivahvuuden muutosperusteeksi hyvin näkevillä, heikommin näkevillä (näöntarkkuus 0.3 - 0.65) sen tulisi vastaavasti olla ±1D. Osa näöntarkkuustuloksien hajonnasta johtui taittovirhemittaukseen liityvästä hajonnasta.

Julkaisun nimiösivu

This publication is copyrighted. You may download, display and print it for Your own personal use. Commercial use is prohibited.

© University of Helsinki 2006

Last updated 05.10.2006

Yhteystiedot, Contact information E-thesis Helsingin yliopisto, University of Helsinki