Helsingin yliopisto

 

Helsingin yliopiston verkkojulkaisut

University of Helsinki, Helsinki 2006

Leukoencephalopathies in childhood

Delineation of phenotypes

Tarja Linnankivi

Doctoral dissertation, September 2006.
University of Helsinki, Faculty of Medicine, Institute of Clinical Medicine and Biomedicum-Helsinki, Neuroscience Program, University of Helsinki.

Väitöskirjan tavoitteena oli selvittää, millaisia uusia sairauksia löytyy lapsipotilailta, joilla magneettikuvaus paljastaa muutoksia aivojen valkeassa aineessa. Valkean aineen sairaudet ovat harvinaisia, usein perinnöllisiä ja oireiltaan eteneviä. Useita uusia sairauksia on tunnistettu magneettikuvauksen yleistyttyä viimeksi kuluneen 15 vuoden aikana, mutta edelleen yli puolet muutoksista jää vaille selitystä.

Kartoitimme tuntemattomia aivojen valkean aineen muutoksia 43 potilaallamme, joiden muutokset oli todettu lapsuusiällä, vuosien 1990-2005 välisenä aikana. Seurasimme potilaiden oireiden kehitystä ja aivomuutoksia sekä mittasimme aivokudoksen aineenvaihduntaa magneettispektroskopialla.

Tutkittavien joukosta erottui kaksi uutta taudinkuvaa. Kuudella potilaalla oli aivorungon sekä selkäytimen valkean aineen hermoratojen muutoksia ja aivokudokseen kertyi maitohappoa. Heillä oli tasapainovaikeuksia, alaraajojen jäykkyyttä, vapinaa ja asento- sekä värinätunnon heikentymistä. Oireiden alkamisikä vaihteli leikki-iästä murrosikään. Samanlaisia potilaita kuvattiin kirjallisuudessa ensimmäisen kerran vuonna 2003 nimellä LBSL (Leukoencephalopathy with Brainstem and Spinal cord involvement and elevated white matter Lactate). Syyskuussa 2006 potilaita oli raportoitu maailmanlaajuisesti yhteensä 20, suomalaiset potilaat mukaan lukien. Harvinaisuudestaan huolimatta tämä sairaus näyttää kuuluvan yleisimpiin ns. uusiin aivojen valkean aineen sairauksiin Suomessa ja tautia sairastavia löytyy todennäköisesti enemmän, kun tämä suhteellisen lieväoireinen sairaus tulee tunnetuksi.

Toisen ryhmän muodostivat potilaat, joilla valkean aineen muutosten lisäksi todettiin laajoja aivokalkkeutumia. Osalla heistä oli poikkeavuuksia myös silmien verkkokalvon verisuonissa, luuston rakenteessa ja verenkuvassa. Perehdyimme lisäksi aiemmin samanlaiseen sairauteen menehtyneiden suomalaisten potilaiden neuropatologisiin löydöksiin, joissa havaittiin muutoksia ensisijaisesti aivojen pienissä verisuonissa. Kirjallisuudessa on aiemmin kuvattu yksittäisiä tai muutaman potilaan aineistoja, yhteensä alle 20 potilasta, jotka todennäköisesti edustavat samaa oireyhtymää. Oma 13 potilaan sarjamme on suurin kuvatuista ja kattaa koko oirekirjon. Jatkotutkimusten tavoitteena on tunnistaa edellä mainittujen perinnöllisten sairauksien taustalla olevat geenivirheet.

Kolmannen tutkimusryhmän muodostivat 22 potilasta, joilla oli todettu kromosomin 18 pitkän haaran osittainen häviämä eli deleetio. Puuttuvan alueen koko tutkittiin molekyyligeneettisesti. Aivojen valkea aine kehittyi poikkeavasti vain niillä potilailla, joiden kromosomista 18 puuttuva alue sisälsi aivojen valkean aineen tärkeän proteiinin (MBP) geenin. Tulos vahvisti aikaisempia päätelmiä MBP:n osuudesta 18q- oireyhtymässä todettuun valkean aineen poikkeavuuteen.

Julkaisun nimiösivu

This publication is copyrighted. You may download, display and print it for Your own personal use. Commercial use is prohibited.

© University of Helsinki 2006

Last updated 08.09.2006

Yhteystiedot, Contact information E-thesis Helsingin yliopisto, University of Helsinki