University of Helsinki, Helsinki 2006
Ballistic Trauma in Finland
An Epidemiologic and Clinical Study of Firearm and Explosion Injuries
Ilkka Mäkitie
Doctoral dissertation, March 2006.
University of Helsinki, Faculty of Medicine, Institute of Clinical Medicine, Department of Orthopaedics and Traumatology and Research Institute of Military Medicine, Central Military Hospital, Helsinki.
Tässä väitöskirjatutkimuksessa, joka koostui seitsemästä osajulkaisusta, selvitettiin ampuma- ja räjähdysvammojen epidemiologiaa Suomessa kahdenkymmenen vuoden ajalta, vuodesta 1985 vuoteen 2004. Lisäksi arvioitiin kliinisemmin raajojen vakavia ampumavammoja.
Sairaalahoitoa vaativat ampumavammat ovat Suomessa vähentyneet tarkastelujakson aikana. 1980-luvun lopussa sairaalassa hoidettujen ampumavammapotilaiden insidenssi oli 5.1 tapausta 100 000 henkilövuotta kohden (254 kpl), mutta vuonna 2003 enää vain 2,6 tapausta 100 000 henkilövuotta kohden (133 kpl). Tämä väheneminen perustui ensisijassa tapaturmaisten vammojen vähenemiseen, kun sen sijaan väkivaltaisissa ampumavammautumisissa ei selvää pysyvämpää muutosta havaittu. Kuolemaan johtaneissa ampumavammoissa havaittiin pieni väheneminen viimevuosina. Ylivoimaisesti merkitävin riskitekijä ampumiselle on itsemurhayritys.
Sairaalahoitoa vaatineita räjähdysvammautumisia esiintyi 1990-luvulla vain 2 tapausta 100 000 henkilövuotta kohden (100 kpl). Hyvin harvinaisissa kuolemaan johtaneissa räjähdysvammoissa havaittiin pieni lisääntyminen 2000-luvun alussa.
Tutkimuksen merkittävin löydös oli, että toisin kuin monissa muissa maissa, ampumavammojen määrä on Suomessa laskussa. Tärkeä löydös on vammautumiseen liittyvä merkittävä ( kolmanneksessa tapauksista) samanaikainen alkoholin ja huumeiden käyttö. Tämä on haaste tulevaisuudelle mikäli alkoholin käyttö Suomessa kasvaa. Kolmas löydös oli, että raajojen vaikeiden ampumavammojen hoidossa esiintyi yllättäen yksittäisiä komplikaatioita. Näiden taustalla on ensisijassa vammojen harvinaisuus ja laajat etäisyydet jotka eivät suosi suuria tapaturmien hoitokeskuksia. Harvinaisissa räjähdyskuolemissa on esiintynyt hienoinen nousu viimevuosina ilman selvää osoitettavaa taustasyytä.
Yhteenvetona tutkimus osoitti, että ampuma- ja räjähdysvammautuminen on Suomessa kokonaisuutena vakaa ja pääosin hallinnassa. Ampumalainsäädännön uudistuksien ja erilaisten preventiivisten ohjelmien voidaan katsoa onnistuneen tehtävässään.
This publication is copyrighted. You may download, display and print it for Your own personal use. Commercial use is prohibited.
© University of Helsinki 2006
Last updated 15.03.2006