Helsingin yliopisto

 

Helsingin yliopiston verkkojulkaisut

University of Helsinki, Helsinki 2006

Total Hip and Knee Arthoplasty for Osteoarthritis

Factors Related to the Early Outcome of Surgery

Raimo Niskanen

Doctoral dissertation, November 2006.
University of Helsinki, Faculty of Medicine, Institute of Clinical Medicine and Departments of Orthopaedics and Traumatology, Lahti City Hospital and Päijät-Häme Central Hospital, Finland.

Lonkan ja polven nivelrikon vuoksi tehdyn tekonivelleikkauksen varhaistulokseen liittyviä tekijöitä

Väitöskirjassa käsitellään nivelrikon vuoksi tehdyn polven ja lonkan sementilliseen tekonivelleikkaukseen liittyviä kliinisiä tekijöitä. Näitä ovat traneksaamihapon käyttö, imuputken käyttö, reisihermon puudutus, C-reaktiivisen proteiinin käyttäyminen, toistettujen röntgenkuvien ottaminen ja tulkinta.

Satunnaistetussa kaksoissokkotutkimuksessa 39 potilasta jaettiin kahteen ryhmään. Toisen ryhmän potilaat saivat traneksaamihappo-nimistä lääkeainetta, toisen ryhmän potilaat saivat vastaavasti keittosuolaliuosta. Leikkauksesta johtuva verenhukka oli vähäisempi lääkettä saaneessa ryhmässä. Veritulppia ei havaittu kummassakaan ryhmässä.

Satunnaistetussa etenevässä tutkimuksessa 58 lonkkapotilasta ja 39 polvipotilasta jaettiin ryhmiin, joista toisessa käytettiin, toisessa ei käytetty imuputkea leikkauksen jälkeisen verenvuodon keräämiseksi. Ryhmien välillä ei havaittu eroa haavan paranemisessa, verensiirroissa, komplikaatioissa tai nivelten liikelaajuuksissa. Tutkimuksen perusteella imuputken rutiininomaista käyttöä ei enää suositella.

Satunnaistetussa tutkimuksessa 25 potilaan reisihermo puudutettiin ja tätä verrattiin muihin kivunhoidon menetelmiin 24 potilaalla ensimmäisenä polven tekonivelleikkauksen jälkeisenä päivänä. Puudutus tehtiin kertapuudutuksena potilaan vuoteessa lääkärinkierron yhteydessä. Puudutuspotilaat olivat kivuttomampia ja tarvitsivat vain puolet siitä oksikodinimäärästä (vahva kipulääke) mitä toinen ryhmä tarvitsi. Vertailuryhmän potilaille jouduttiin useammin jatkamaan epiduraalista kivunhoitoa.Reisihermon puudutus kuormitti hoitohenkilökuntaa vähemmän kuin verrokkiryhmä.

Takautuvassa 422 lonkan tai polven tekonivelpotilaan tutkimuksessa selvitettiin C-reaktiivisen proteiinin (infektion tai kudostuhon osoittaja) käyttäytymistä leikkauksen jälkeen. Suurimmat arvot havaittiin toisena ja kolmantena leikkauksen jälkeisenä päivänä, minkä jälkeen arvot laskivat nopeasti. C-reaktiivisen proteiinin arvo käyttäytyy samalla tavalla sekä "sementtikiinnitteisten" että "sementittömien" tekonivelten yhteydessä. Merkittävät leikkauksen jälkeiset komplikaatiot kohottivat viikon tai kahden viikon kuluttua leikkauksesta arvoa uudelleen.

Tekonivelleikkauksen ja jälkinäyttöjen yhteydessä otettuja 200 lonkan ja polven röntgenkuvia tarkasteltiin takautuvasti. Jos leikkauksen jälkeen otetut röntgenkuvat ovat hyvälaatuisia, ei muutaman kuukauden sisällä tehtyihin rutiininomaisiin uusintatutkimuksiin näytä olevan tarvetta. Samalla sekä potilaiden että henkilökunnan säderasitus pienenee. Potilasta hoitavan ortopedin tulkinta röntgenkuvista riittää.

Edellä tutkitut kliiniset tekijät voivat näyttää toisistaan riippumattomilta, mutta niiden tunteminen helpottaa tekonivelpotilaiden asianmukaista hoitoa. Samalla voidaan saavuttaa merkittäviä säästöjä.

Julkaisun nimiösivu

This publication is copyrighted. You may download, display and print it for Your own personal use. Commercial use is prohibited.

© University of Helsinki 2006

Last updated 24.10.2006

Yhteystiedot, Contact information E-thesis Helsingin yliopisto, University of Helsinki