Helsingin yliopisto

 

Helsingin yliopiston verkkojulkaisut

University of Helsinki, Helsinki 2006

Iodine Brachytherapy for Large Uveal Melanomas

Ilkka Puusaari

Doctoral dissertation, October 2006.
University of Helsinki, Faculty of Medicine, Institute of Clinical Medicine, Ocular Oncology Service, Department of Ophthalmology, Helsinki University Central Hospital, Helsinki, Finland and Ocular Oncology Service, St. Paul's Eye Unit, Royal Liverpool University Hospital, Liverpool, United Kingdom.

Väitöskirjatutkimus osoittaa, että silmän säästämiseen tähtäävä paikallinen jodisädehoito on tehokas ja turvallinen myös suurikokoisten suonikalvoston melanoomien hoidossa.

Suonikalvoston melanooma (uveamelanooma) on yleisin silmänsisäinen pahanlaatuinen kasvain. Noin puolelle potilaista kehittyy etäpesäkkeet, ja monet potilaista menettävät käyttökelpoisen näkökyvyn kasvainsilmästään kasvaimen ja sen vaatimien hoitotoimenpiteiden yhteisvaikutusten seurauksena. Aikaisemmin uveamelanooman ainoana hoitona on ollut koko silmän poistaminen, mutta kahden viimeisen vuosikymmenen aikana erilaiset silmän säästävät hoitomuodot ovat yleistyneet. Monissa tutkimuksissa on saatu vahvaa näyttöä siitä, että vaikka silmän poisto estää tehokkaasti kasvaimen paikallisen uusimisen, se ei vaikuta etäpesäkkeiden kehittymiseen tai eloonjäämisennusteeseen.

Suomessa sairauden hoito on keskitetty HYKS:n silmätautien klinikkaan, jossa suurin osa kasvaimista hoidetaan nykyisin paikallisella sädehoidolla käyttäen silmän pinnalle asetettavaa radioaktiivista levyä. Klinikassamme otettiin käyttöön jodilevyt (I-125) 1990, yhtenä ensimmäisistä klinikoista Euroopassa, ja useimmissa tapauksissa myös suuriksi luokiteltavat kasvaimet on päädytty hoitamaan sädehoidolla silmän poiston sijasta, perustuen potilaan omaan toivomukseen. Tämä käytäntö on mahdollistanut maailman mittakaavassa ainutlaatuiseen valikoitumattomaan potilasaineistoon perustuvan, väestöpohjaisen tutkimuksen suurten uveamelanoomien sädehoidon tuloksista ja haittavaikutuksista.

Tutkimuksen päätavoite oli osoittaa paikallisen jodisädehoidon teho ja turvallisuus suurikokoisten suonikalvoston melanoomien hoidossa valikoitumatonta aineistoa käyttäen. Tutkimuksessa oli mukana kaikki 97 Suomessa jodisädelevyllä ennen vuotta 2002 hoidettua potilasta, joiden silmäkasvain luokitellaan suuren yhdysvaltalaisen monikeskustutkimuksen, Collaborative Ocular Melanoma Study:n (COMS) kriteereiden mukaan suurikokoiseksi. Potilasaineistosta analysoitiin kuolleisuus, etäpesäkkeiden ja paikallisen uusimisen kehittyminen sekä silmän ja näkökyvyn säästyminen. Lisäksi tutkittiin, miten silmän eri kudoksiin hoidon aikana kohdistunut säteily ja muut riskitekijät myötävaikuttivat hoidon epäonnistumiseen, haittavaikutusten syntymiseen ja näön menetykseen. Hoitotulosten parantamiseksi sädeannoksen tarkemmin kohdistavaa eli kollimoivaa sädelevyä verrattiin käytössä olevaan levyyn käyttäen tietokonemallia. Koska suuri kasvaimen korkeus osoittautui yhdeksi tärkeimmistä riskitekijöistä näön menetykselle jodisädehoidon jälkeen, 54 suomalaisen potilaan hoitotuloksia, joiden kasvain oli suurikokoinen nimenomaan korkeutensa vuoksi, verrattiin Liverpoolissa, Englannissa kasvaimen paikallisella poistolla hoidettujen 33 potilaan kanssa, joilla oli samankokoinen kasvain.

Tutkimuksen perusteella voidaan sanoa, että suurikokoinenkin uveamelanooma voidaan turvallisesti hoitaa jodisädehoidolla silmän poiston sijasta. Jodisädehoidettujen potilaiden kasvaimesta aiheutuva kuolleisuus ei ollut sen suurempi kuin mitä COMS on raportoinut silmän poiston jälkeen. Kasvain uusiutui ensimmäisen sädetyksen jälkeen alle 10%:lla potilaista, mutta enemmistölle kehittyi näköä voimakkaasti heikentäviä haittavaikutuksia. Näistä vakavimpia ovat uudissuonituksesta aiheutuva silmäpainetauti sekä näköhermon ja keskeisen verkkokalvon sädevauriot. Pahimmillaan silmä jouduttiin poistamaan voimakkaiden haittavaikutusten takia. Tämä oli onneksi harvinaista: 5 vuotta hoidon jälkeen 84%:lla potilaista silmä oli onnistuttu säästämään. Kuitenkin vain joka kuudes potilas säilytti käyttökelpoisen näkökyvyn hoidetusssa silmässä.

Tietokonesimulaatioissa havaittiin, että merkittävällä osalla potilaista sädeannosta näköhermoon ja keskeisen näön alueelle voitaisiin ratkaisevasti pienentää käyttämällä kollimoivaa sädelevyä. Näköhermon vaurio ja silmänpainetauti ovat myös huomattavasti harvinaisempia ja käyttökelpoisen näön säästyminen yleisempää, jos leveyteensä nähden korkea uveamelanooma hoidetaan kirurgisesti paikallisella poistolla jodisädetyksen sijaan. Paikallinen poisto kuitenkin lisää tuntuvasti kasvaimen paikallisen uusimisen riskiä ja soveltuu vain osalle potilaista.

Julkaisun nimiösivu

This publication is copyrighted. You may download, display and print it for Your own personal use. Commercial use is prohibited.

© University of Helsinki 2006

Last updated 06.10.2006

Yhteystiedot, Contact information E-thesis Helsingin yliopisto, University of Helsinki