Helsingin yliopisto

 

Helsingin yliopiston verkkojulkaisut

University of Helsinki, Helsinki 2006

Epidemiology, treatment and outcome of Staphylococcus aureus bacteremia and endocarditis

Eeva Ruotsalainen

Doctoral dissertation, November 2006.
University of Helsinki, Faculty of Medicine, Institute of Clinical Medicine, Division of Infectious Diseases, Helsinki University Central Hospital.

Staphylococcus aureus -bakteeri on toiseksi yleisin verenmyrkytysten aiheuttaja avohoito- ja sairaalapotilailla. Taudinkuvaan kuuluvat syvien infektiofokusten (märkäpesäkkeiden) syntyminen eri puolille elimistöä ja veritulppariskin lisääntyminen. Mikrobilääkehoidossa tapahtuneesta kehityksestä huolimatta S. aureuksen aiheuttamaan verenmyrkytykseen liittyy edelleen korkea kuolleisuus. Kuitenkin suonensisäisten huumeiden käyttäjillä on vähemmän taudin komplikaatioita ja matalampi kuolleisuus kuin normaaliväestöllä. Väitöstutkimuksen tarkoituksena oli selvittää S. aureus -bakteerin aiheuttaman verenmyrkytyksen esiintyvyyttä Suomessa väestötasolla, hoitoa ja ennustetta. Etsimme syitä narkomaanien lievempään taudinkuvaan ja parempaan ennusteeseen vertaamalla S. aureuksen bakteerikantoja ja niiden virulenssitekijöitä sekä vasta-ainetuotantoa normaaliväestöön, erityisesti sydämen sisäkalvon tulehdukseen sairastuneilla.

Tutkimukseen otettiin 5045 S. aureus -verenmyrkytykseen sairastunutta potilasta Kansanterveyslaitoksen ylläpitämästä tartuntatautirekisteristä vuosina 1995-2001. Vuotuinen tautiin sairastuminen lisääntyi, erityisesti vanhemmissa ikäryhmissä. Vaikka insidenssin nousu saattaa osittain selittyä veriviljelyiden oton lisääntymisellä, todennäköisimmin taustalla on kroonisten sairauksien kasvu ja ikääntyvien ihmisten eliniän piteneminen. Sairaalasyntyisten S. aureus -infektioiden osuus (51 %) säilyi seurannassa vakaana. Kuolleisuus 1 kuukauden kohdalla oli 17 % pysyen muuttumattomana seuranta-aikana.

Kaikkiaan 381 S. aureus -bakteerin aiheuttamaan verenmyrkytykseen sairastunutta potilasta satunnaistettiin kahteen hoitoryhmään saamaan joko perinteistä antibioottihoitoa tai siihen yhdistettynä levofloksasiini-antibioottihoitoa. Levofloksasiini-yhdistelmähoito ei laskenut kuolleisuutta tai vähentänyt syvien infektiofokusten määrää eikä nopeuttanut toipumista 3 kuukauden seurannassa. Potilaat, joilla oli vaikeampi taudinkuva ja syviä infektiofokuksia, hyötyivät kuitenkin rifampisiinin liittämisestä perinteisen antibioottihoidon rinnalle. Jopa 84 %:lla potilaista esiintyi syvä infektiofokus ensimmäisen hoitoviikon aikana.

S. aureus -verenmyrkytykseen sairastuneista sydämen sisäkalvon tulehdus todettiin 74:llä 430 potilaasta (17 %), joista 20 oli narkomaaneja ja 54 normaaliväestöön kuuluvia. Oikean puolen sydämen sisäkalvon tulehdus havaittiin 60 %:lla huumeiden käyttäjistä, kun taas 93 %:lla normaaliväestöstä tulehdus oli sydämen vasemman puolen läpissä. Narkomaaneilla oli syviä infektiofokuksia, valtimopuolen veritulppia sekä vakava sepsis yhtä usein kuin normaaliväestöllä. Narkomaanien ennuste oli kuitenkin parempi johtuen siitä, että he olivat nuoria ja perusterveitä.

Kaikki 44 S. aureus -verenmyrkytykseen sairastunutta narkomaania otettiin tutkimukseen. Heistä 20:lla oli sydämen sisäkalvon läpän tulehdus. Vastaava määrä normaaliväestöä otettiin tutkimusaineistosta kontrolliryhmäksi. Syviä infektiofokuksia ei pystytty vasta-ainetuotannon perusteella erottamaan, joten niiden käyttö diagnostisena apuna on huono. Mikään yksittäinen bakteerikanta ei aiheuttanut sydämen sisäkalvon tulehdusta narkomaaneilla. Myöskään kantojen virulenssitekijöissä ei havaittu olevan eroa suonensisäisten huumeiden käyttäjien ja normaaliväestön välillä.

Julkaisun nimiösivu

This publication is copyrighted. You may download, display and print it for Your own personal use. Commercial use is prohibited.

© University of Helsinki 2006

Last updated 31.10.2006

Yhteystiedot, Contact information E-thesis Helsingin yliopisto, University of Helsinki