Helsingin yliopisto

 

Helsingin yliopiston verkkojulkaisut

University of Helsinki, Helsinki 2006

Affected sibling pairs with juvenile idiopathic arthritis

An immunogenetic study of the disease in multicase families

Hanna Säilä

Doctoral dissertation, May 2006.
University of Helsinki, Faculty of Medicine, Institute of Clinical Medicine, Division of Rheumatology and Rheumatism Foundation Hospital, Heinola; Diabetes and Genetic Epidemiology Unit, National Public Health Institute and Department of Public Health, University of Helsinki.

Lastenreuman perimmäiset syyt ovat yhä tuntemattomat. Se on monitekijäinen sairaus ja nykykäsityksen mukaan sen syntyyn vaikuttavat sekä perintö- että ympäristötekijät. Sekä geneettiset että ympäristötekijät vaikuttavat taudin ja sen alatyyppien esiintyvyyden eroihin eri väestöissä ja roduilla. Perintötekijöiden osuutta sairastavuuteen vahvistaa taudin suvuittainen kertyminen sekä kaksosaineistossa todettu konkordanssi. Lisäksi lastenreuman assosiotuminen tiettyihin kromosomi kuuden HLA-polymorfismeihin vahvistaa geneettisen komponentin osuutta.

Perintötekijöiden etsinnässä lastenreumaa sairastavien potilaiden verinäytteistä määritellyistä markkereiden genotyyppitiedoista pyritään selvittämään mahdollista kytkeytymistä tautia aiheuttavaan geeniin. Aikaisemmissa tutkimuksissa vahvin lastenreumalle altistava geenialue näyttää koko genomin kattavan analyysin perusteella sijoittuvan HLA-alueelle, mutta muillakin genomin alueiden geeneillä on ilmeisesti vaikutusta.

Suomalaisten geneettisiltä taustoiltaan homogeenisten potilaiden tutkiminen mahdollistaa monitekijäisten tautien, kuten lastenreuman tautikytkentöjen selvittämisen pienemmästäkin potilasmäärästä, koska 1) kytkentäepätasapainon uskotaan käsittävän suurempia kromosomipalasia ja 2) on todennäköistä, että suppeassa ns. perustajaväestössä on altistavia geenejä rajoitetusti.

Tässä väitöskirjatutkimuksessa tutkittiin lastenreuman suvuittaista kertymistä ja HLA alleeli assosiaatioita kytkentä- ja assosiaatioanalyyseilla Reumasäätiön sairaalan sisaruspari-aineistossa.Väitöstutkimuksen tulokset osoittavat, että lastenreuman periytyvyys on selvästi voimakkaampaa kuin aikuisten nivelreumassa. Monotsygoottisten, perimältään identtisten kaksosten aineistossa todettiin, että 25%:ssa kumpikin kaksosparin jäsen sairasti lastenreumaa. Tätä verrattaessa lastenreuman esiintyvyyteen väestössä (1/1000) identtisen kaksosen riski sairastua, jos toisella on lastenreuma, on 250-kertainen. Muiden sisarusten sairastumisriski on arviolta n. 15-20 kertainen.

Lastenreumaan usein liittyvän silmän värikalvotulehduksen esiintyvyys molemmilla sisaruspareilla ei poikennut odotetusta eikä selvää geneettistä tekijää tälle silmäkomplikaatiolle voitu osoittaa.

Lastenreumaa sairastavien sisarusten vanhemmilla todettiin odotettua enemmän kroonisia tulehduksellisia reumasairauksia, jotka joko olivat alkaneet vanhemmillakin jo lapsuudessa tai sitten ne kliiniseltä kuvaltaan sekä HLA-alleeliesiintyvyyden perusteella olivat lastenreuman kaltaisia.

Väitöstutkimuksessa määritettiin HLA-haplotyyppejä suomalaisilta lastenreumaa sairastavilta potilailta. Assosiaatioanalyysien tulokset vahvistivat taudille ainakin osittain altistavien geenien periytyvän yhdessä DRB1*08, DQB1*04 sekä Cw*04 alleelin kanssa.

Julkaisun nimiösivu

This publication is copyrighted. You may download, display and print it for Your own personal use. Commercial use is prohibited.

© University of Helsinki 2006

Last updated 10.05.2006

Yhteystiedot, Contact information E-thesis Helsingin yliopisto, University of Helsinki