Helsingin yliopisto

 

Helsingin yliopiston verkkojulkaisut

University of Helsinki, Helsinki 2006

Lactobacillus bacteremia, with special focus on the safety of probiotic Lactobacillus rhamnosus GG

Minna Salminen

Doctoral dissertation, September 2006.
University of Helsinki, Faculty of Medicine, Institute of Clinical Medicine, Division of Infectious Diseases, Helsinki University Central Hospital.

Maitohappobakteerit, eli laktobasillit, ovat gram positiivisia sauvoja kuuluen suun- ja ruuansulatuskanavan sekä urogenitaalialueen normaaliflooraan. Laktobasilleja käytetään laajalti elintarviketeollisuudessa ja ravintolisänä. Vaikka maitohappobakteerien taudinaiheuttamiskyvyn oletetaan olevan matala on niiden aiheuttamia verenmyrkytyksiä kuvattu, erityisesti vastustuskyvyltään alentuneilla potilasryhmillä. Väitöstutkimuksen tarkoituksena oli selvittää onko probioottisen Lactobacillus rhamnosus GG:n (LGG) lisääntynyt käyttö lisännyt väestötasolla laktobasillien aiheuttamia verenmyrkytyksiä ja tutkia niiden kliinistä taudinkuvaa.

Suomessa raportoitiin 90 laktobasilli veriviljelylöydöstä Kansanterveyslaitoksen ylläpitämään tartuntatautirekisteriin vuosina 1995-2000. Niiden osuus kaikista veriviljelypositiivisista löydöksistä oli 0.24% ja vuotuinen insidenssi 0.3/ 100 000 asukasta. LGG:n lisääntyneen probioottisen käytön aikana vuosina 1990-2000 Helsingin Yliopistollisen Keskussairaalan alueella laktobasillien osuus kaikista veriviljelylöydöksistä pysyi muuttumattomana.

Kaikkiaan 85 laktobasillin aiheuttamaan verenmyrkytykseen sairastuneen potilaan bakteerikanta analysoitiin ja verrattiin kaupalliseen probioottiseen LGG valmisteeseen. Lajityypityksessä löydettiin 46 L. rhamnosus, 12 L. fermentum ja L. casei kantaa, kolme L. gasseri, L. salivarius ja L. jensenii kantaa, kaksi L. curvatus sekä yksittäiset L. plantarum, L. sakei, L. zeae ja L. reuteri lajit. Lähes puolet L. rhamnosus kannoista oli samanlaisia probioottisen LGG- kannan kanssa.

Tavallisimpia altistavia tekijöitä laktobasillin aiheuttamalle verenmyrkytykselle olivat potilaan alentunut vastustuskyky, edeltävä sairaalahoito, tai edeltävä kirurginen toimenpide. Vakava- tai fataali perussairaus todettiin 82 %:lla potilaista. Kuolleisuus 1 kuukauden kohdalla oli 26% ja vakava perussairaus oli merkittävin kuolleisuuteen vaikuttava ennustekijä (OR 15.8).

Laktobasillikantojen antimikrobiherkkyys oli riippuvainen laktobasillilajista. Tavallisimmin laktobasillit olivat herkkiä imipeneemille, piperasilliini-tatsobaktaamille, klindamysiinille ja erytromysiinille, kun taas vankomysiinille ne olivat pääsääntöisesti resistenttejä. Kefalosporiinien herkkyydet vaihtelivat laktobasillilajien välillä ja jopa saman lajin sisällä. Niinpä kefalosporiinien käyttöä ei voida suositella laktobasillien aiheuttamien infektioiden hoidossa.

Probioottisen LGG valmisteen tehoa ja turvallisuutta tutkittiin ripulista ja vatsavaivoista kärsivien HIV-positiivisten potilaiden keskuudessa. Kaikkiaan 17 HIV-positiivisen potilaan ripulin oireiden lievityksessä ei todettu merkitsevää tehoa plaseboon verrattuna. LGG oli hyvin siedetty eikä sen aiheuttamia infektioita tutkimuksen aikana havaittu. Siten LGG:n käyttö tällä immuunipuutteisten potilaiden ryhmällä vaikutti turvalliselta.

Julkaisun nimiösivu

This publication is copyrighted. You may download, display and print it for Your own personal use. Commercial use is prohibited.

© University of Helsinki 2006

Last updated 04.09.2006

Yhteystiedot, Contact information E-thesis Helsingin yliopisto, University of Helsinki