Helsingin yliopisto

 

Helsingin yliopiston verkkojulkaisut

University of Helsinki, Helsinki 2006

Gastrointestinal complications after kidney transplantation

Susanna Sarkio

Doctoral dissertation, April 2006.
University of Helsinki, Faculty of Medicine, Institute of Clinical Medicine, Department of transplantation and liver surgery.

Tutkimuksen tavoitteen oli selvittää ruuansulatuskanavan komplikaatioiden esiintyvyyttä ja erityispiirteitä munuaisensiirron jälkeen. Tutkimuksessa keskityttiin maha- ja pohjukkaissuolen haavatautiin, sappikivitautiin ja sen komplikaatioihin, paksusuolen puhkeamiin ja ruuansulatuskanavan pahanlaatuisiin kasvaimiin. Tutkimukseen osallistuvat potilaat olivat saaneet munuaissiirrännäisen Helsingin yliopistollisessa keskussairaalassa vuosina 1990-2000.

Tietoja vakavista ruuansulatuskanavan komplikaatioista kerättiin Suomen Munuaisensiirtorekisteristä, potilaiden sairauskertomuksista ja osalle potilaista lähetetyistä kyselykaavakkeista. IgG ja IgA luokan vasta-aineet Helikobakter pyloria vastaan määritettiin 500 potilaalta ennen munuaisensiirtoa ja 7 vuoden seurannan jälkeen. Mahalaukun tähystyksen yhteydessä otettiin limakalvolta koepalat sytomegalovirusmääritystä varten vatsavaivoista kärsiviltä 46 munuaisensiirtopotilaalta ja 43 vatsavaivoista kärsiviltä muuten terveiltä kontrolleilta. Mahdollisten sappikivien löytämiseksi tehtiin sapen ultraäänitutkimus 304 potilaalle keskimäärin 7.4 vuoden jälkeen munuaisensiirrosta.

Vakavia ruuansulatuskanavan ongelmia esiintyi 10 % 1515 munuaisensiirron jälkeen. Yli puolet näistä komplikaatioista tuli ensimmäisen munuaisensiirron jälkeisen vuoden aikana ja näistä suurimman osan muodostivat paksusuolikomplikaatiot ja maha-ja pohjukkaisuolen haavatauti. Potilaat, joille siirron jälkeen tuli komplikaatioita olivat vanhempia ja heillä oli enemmän siirrännäisen hidastunutta käynnistymistä. Potilailla, joilla oli munuaisen monirakkulatauti munuaisensiirron syynä, esiintyi enemmän ruuansulatuskanavan komplikaatioita. Kaikista komplikaatioista 6 % johti potilaan kuolemaan. H.pylori vasta-aineet olivat koholla 31 % potilaista, mutta tällä ei ollut vaikutusta siirrännäisen tai potilaan elinikään. Munuaisensiirron jälkeen 27 % hävisi helikobakteeri ilman häätöhoitoa. 74 % munuaisensiirtopotilaista löytyi sytomegalovirusta yläruuansulatuskanavan limakalvolta ja yli puolella näistä potilaista oli myös limakalvohaavaumia, jotka eivät olleet helikobakteerin aiheuttamia. Sappikiviä kehittyi 11 % potilaista munuaisensiirron jälkeen ja sappikivikomplikaatioita kehittyi 15 % potilaista, joilla oli sappikivitauti. 0.9 % potilaista sairastui haimatulehdukseen siirron jälkeen. Paksusuoli puhkesi 1 % potilaista ja 31 % näistä johti potilaan kuolemaan. Ruuansulatuskanavan syöpä kehittyi 0.9 % seurannan aikana. 2 helikobakteeri-infektiota sairastavalle potilaalle kehittyi seurannan aikana mahasyöpä.

Tutkimuksen perusteella ennen munuaisensiirtoa suositellaan tutkittavaksi ja hoidettavaksi sappikivitauti ja paksusuolen umpipussitauti. Löydetty helikobakteeri-infektio tulisi myös hoitaa munuaisensiirtopotilailta.

Julkaisun nimiösivu

This publication is copyrighted. You may download, display and print it for Your own personal use. Commercial use is prohibited.

© University of Helsinki 2006

Last updated 04.04.2006

Yhteystiedot, Contact information E-thesis Helsingin yliopisto, University of Helsinki