Helsingin yliopisto

 

Helsingin yliopiston verkkojulkaisut

University of Helsinki, Helsinki 2006

Suicidal ideation and attempts among psychiatric patients with major depressive disorder

Petteri Sokero

Doctoral dissertation, November 2006.
University of Helsinki, Faculty of Medicine, Institute of Clinical Medicine.

Tämä tutkimus on osa Kansanterveyslaitoksen ja HUS:n Peijaksen sairaalan Psykiatrian tulosyksikön vakavan masennustilan tutkimusta (Vantaa Depression Study), jossa seurataan 269 ajankohtaisesta vakavasta masennustilasta kärsivää psykiatrisen erikoissairaanhoidon avohoito- ja sairaalapotilasta.

269 potilasta (miehiä 72, naisia 197) haastateltiin ja seurattiin 6 kk ja 18 kk pisteissä. Itsetuhokäyttäytymistä kartoitettiin sekä tutkimukseen sisäänotto- että seurantavaiheissa psykometrisellä kyselykaavakkeella, haastattelukysymyksin ja sairauskertomustietojen perusteella. Niitä potilaita, jotka sisääntulovaiheessa arvioitiin itsetuhoisiksi, seurattiin viikottain itsemurha-ajatusten, masennusoireiden, toivottomuuden ja ahdistuneisuuden suhteen.

Itsemurha-ajatukset olivat varsin yleistä masennuspotilaiden joukossa. Lähes 60%:lla masennuspotilaista todettiin itsemurha-ajatuksia ja 15% potilaista oli yrittänyt itsemurhaa sisäänottovaiheessa. Potilaiden, joilla esiintyi itsemurha-ajatuksia tai jotka olivat yrittäneet itsemurhaa, yleinen oiretaso oli vakavampaa kuin niillä masennuspotilailla, joilla ei esiintynyt itsemurha-alttiutta.

Seuranta-aikana 8% potilaista yritti itsemurhaa vähintään kerran. Riski itsemurhayritykselle oli selvästi suurempi masennusepisodin aikana verrattuna remissiojaksoon (masennuksen elpymisvaiheeseen). Seurannan aikana tapahtuvaa itsemurhayritystä ennustivat parisuhteen puuttuminen, aikaisemmat itsemurhayritykset ja masennusjakson pituus.

Itsemurha-ajatukset lievittyivät suurimmalla osalla potilaista 2-3 kuukauden kuluessa. Niillä masennuspotilailla, joiden yleinen oiretaso oli vakavampi seurannan alussa, itsemurha-ajatukset myös kestivät kauemmin. Sekä depressio-oireiden että toivottomuuden tason lievittyminen edelsi itsemurha-ajatusten laskua. On mahdolista, että sekä depressio-oireiden että toivottomuuden lievittymisellä on näinollen kausaalinen rooli itsetuhoisen prosessin suunnanmuutoksessa. Täten masennuksen hyvä hoito näyttäisi olevan tehokas keino myös itsemurhien ennaltaehkäisemisessä.

Itsetuhoiset potilaat saivat useammin lääkehoitoa ja heillä oli tiiviimpi hoitokontakti psykiatriseen erikoissairaanhoitoon kuin masennuspotilailla, joilla ei esiintynyt itsetuhokayttäytymistä. Myös heidän asenteensa antidepressiiviseen lääkitykseen oli suotuisampi ja kiinnittyminen hoitoon yhtä hyvä kuin muillakin masennuspotilailla.

Vaikka itsetuhoiset masennuspotilaat tiedetään moniongelmaisiksi, tämä tutkimus ei tue sitä käsitystä, että heidän asenteensa hoitoon tai sen jatkuvuuteen olisi heikompi kuin masennuspotilailla, joilla ei esiinny itsetuhokäyttäytymistä. Ongelmat, jotka liittyvät hoidon jatkuvuuteen näyttäisivät olevan yhteisiä kaikille psykiatrisille potilaille.

Julkaisun nimiösivu

This publication is copyrighted. You may download, display and print it for Your own personal use. Commercial use is prohibited.

© University of Helsinki 2006

Last updated 18.10.2006

Yhteystiedot, Contact information E-thesis Helsingin yliopisto, University of Helsinki