Helsingin yliopisto

 

Helsingin yliopiston verkkojulkaisut

University of Helsinki, Helsinki 2006

Bone Stress Injuries of the Foot and Ankle

Markus Sormaala

Doctoral dissertation, December 2006.
University of Helsinki, Faculty of Medicine, Institute of Clinical Medicine, Department of Radiology.

Jalkaterän luuston rasitusvammoista on tiedetty jo yli 150 vuoden ajan. Aikaisemmin niiden diagnoosi tehtiin ensisijaisesti röntgenkuvien avulla, mutta nykyisin rasitusvammojen diagnosointi tapahtuu magneettikuvauksella. Vaikka vammatyyppi on melko hyvin dokumentoitu aiemmassa kirjallisuudessa, telaluun ja kantaluun rasitusvammojen paranemisesta on olemassa vain vähän tietoa.

Retrospektiivisessa tutkimuksessamme tutkittiin Keskussotilassairaalassa kahdeksan vuoden ajanjakson aikana jalkaterän rasitusvamman vuoksi magneettikuvauksessa käyneitä potilaita. Potilaiden magneettikuvat käytiin läpi rasitusvamman tarkan luonteen selvittämiseksi ja sairauskertomuksista etsittiin tietoja telaluun ja kantaluun rasitusvammojen paranemisesta. Ne potilaat, joilla todettiin telaluun rasitusmurtuma, kutsuttiin seurantakäynnille ja magneettikuvaukseen 1-6 vuotta vamman jälkeen. Näin selvitettiin kliinisesti ja kuvantamistutkimusten avulla, oliko murtuma täysin parantunut.

Useimmissa tapauksissa rasitusvammoja todettiin useammassa kuin yhdessä jalkaterän luussa. Telaluu ja kantaluu olivat yleisimpiä vammapaikkoja. Telaluussa rasitusvamma sijaitsi useimmiten luun päässä, kun taas kantaluun vammat olivat pääasiassa luun posteriorisessa osassa. Näiden luiden rasitusvammoihin liittyi usein vaurioita myös ympäröivissä luissa.

Kantaluun rasitusvammat näyttivät paranevan hyvin. Primaarisessa paranemisprosessissa ei havaittu komplikaatioita, mutta joissakin tapauksissa potilaat joutuivat keskeyttämään urheilun jopa kuukausiksi. Telaluun rasitusvamman vuoksi seurantamagneettitutkimukseen osallistuneista potilaista puolella todettiin lieviä rappeumamuutoksia. Seurantaan osallistuneista potilaista puolet ilmoitti myös havainneensa lieviä oireita liikunnan yhteydessä. Oireita ei kuitenkaan esiintynyt jokapäiväistä elämää haittaavasti.

Vain pieni osa vammoista näkyi luotettavasti tavallisissa röntgenkuvissa. Mikäli jalkaterän tai nilkan kipua selvitettäessä röntgenkuvassa ei näy poikkeavaa tulee lisäselvittelynä ottaa magneettikuvaus, muuton luuston rasitusvamma jää useimmiten diagnosoimatta varusmiehellä tai urheilijalla.

Julkaisun nimiösivu

This publication is copyrighted. You may download, display and print it for Your own personal use. Commercial use is prohibited.

© University of Helsinki 2006

Last updated 25.10.2006

Yhteystiedot, Contact information E-thesis Helsingin yliopisto, University of Helsinki