Helsingin yliopisto

 

Helsingin yliopiston verkkojulkaisut

University of Helsinki, Helsinki 2006

The Risk of Cancer Associated with Immunosuppressive Therapy for Skin Diseases

Liisa Väkevä

Doctoral dissertation, August 2006.
University of Helsinki, Faculty of Medicine, Institute of Clinical Medicine.

Vaikeiden tulehduksellisten ihosairauksien hoidossa joudutaan käyttämään elimistön puolustusjärjestelmään vaikuttavia hoitoja ja lääkkeitä. Näitä hoitomuotoja ovat mm. PUVA-hoito sekä siklosporiinilääkitys. Edellämainitut hoidot ovat tehokkaita, mutta puolustusjärjestelmään vaikuttavina hoitoina niihin voi pitkällä aikavälillä liittyä lisääntynyt syöpäriski. Syövän kehittyminen on monimutkainen, useita vuosia kestävä tapahtumasarja. Hoitojen mahdolliset pitkäaikaissivuvaikutukset eivät ole olleet tiedossa niitä aloitettaessa, ja epidemiologiset pitkäaikaistutkimukset ovat ainoa tapa saada uutta tietoa eri hoitomuotojen mahdollisesta syöpäriskistä.

PUVA-hoito toteutetaan herkistämällä iho ensin psoraleenilla ja sen jälkeen valottamalla UVA-säteillä. Yleisiä PUVA:lla hoidettavia ihosairauksia ovat mm. psoriaasi, lichen planus, palmoplantaarinen pustuloosi, prurigo nodularis, ihon T-solulymfooma ja erilaiset ekseemat. Immuunivastetta hillitsevällä siklo-sporiinilla hoidetaan nykyisin esim. atooppista ekseemaa, psoriaasia, palmoplantaarista pustuloosia ja hankalaa käsiekseemaa. Molempiin edellä mainittuihin hoitoihin tiedetään liittyvän lisääntynyt syöpäriski. PUVA-hoito lisää erityisesti ihon okasolusyöpien riskiä, ja myös siklosporiinia saavilla elinsiirtopotilailla näiden syöpien riski on lisääntynyt.

Väitöskirjatyössä tutkittiin sisäisen PUVA-hoidon yhteyttä melanooman ja sisäelinsyöpien kehittymiseen sekä sisäisen PUVA-hoidon yhteyttä ihosyöpien ilmaantumiseen PUVA-hoidon päättymisen jälkeen. Lisäksi tutkittiin ihon T-solulymfoomaa sairastavien potilaiden muiden syöpien riskiä ja niiden mahdollista yhteyttä PUVA-hoitoon. Tutkimme myös lyhytaikaisen, ihotauteihin käytetyn siklosporiinihoidon vaikutusta myöhemmin ilmaantuviin syöpiin.

Tuloksissa pitkäaikaiseen sisäiseen PUVA-hoitoon liittyi lisääntynyt melanoomariski, joka oli suurimmillaan yli 250 PUVA-hoitokertaa saaneilla ja/tai yli 15 vuoden kuluttua hoidon aloittamisesta. Sisäelinsyöpien kokonaisriski ei ollut kohonnut, mutta kilpirauhas-, rinta- ja keskushermostosyöpien osuus oli lisääntynyt. Nämä potilaat eivät kuitenkaan olleet saaneet suuria PUVA-hoitoannoksia (yli 300 kertaa). PUVA-hoidon ihosyöpiä (oka- ja tyvisolusyöpiä) lisäävä vaikutus on pysyvä, vaikka hoito lopetetaan. Ihon T-solulymfoomaa sairastavilla potilailla keuhkosyöpä- ja lymfoomariski olivat kohonneet, mutta PUVA-hoidolla ei ollut vaikutusta tähän. Potilailla, jotka olivat saaneet lyhytaikaisesti siklosporiinihoitoa, ei voitu todeta lisääntynyttä syöpäriskiä eikä ihosyöpien määrä ollut merkittävästi lisääntynyt.

Yhteenvetona väitöskirjatyö osoitti, että PUVA-hoidon syöpää aiheuttava vaikutus rajoittuu pelkästään iholle. Pitkäaikainen PUVA-hoito lisää melanoomariskiä ja myös muiden ihosyöpien riskiä, vaikka hoito olisi jo lopetettu. Iholymfoomapotilailla todetut syövät eivät olleet yhteydessä PUVA-hoitoihin, ja lyhyt-aikaisen siklosporiinihoidon ei voitu osoittaa aiheuttavan syöpiä. PUVA-hoidon osalta löydös on merkittävä ja on johtanut runsaasti PUVA-hoitoja saaneiden potilaiden tarkkaan seurantaan.

Julkaisun nimiösivu

This publication is copyrighted. You may download, display and print it for Your own personal use. Commercial use is prohibited.

© University of Helsinki 2006

Last updated 21.07.2006

Yhteystiedot, Contact information E-thesis Helsingin yliopisto, University of Helsinki