Helsingin yliopisto

 

Helsingin yliopiston verkkojulkaisut

University of Helsinki, Helsinki 2006

Digestion capasity, nutrient digestibilities and physico-chemical conditions in the intestine influenced by the age of growing turkeys

Samu Palander

Doctoral dissertation, October 2006.
University of Helsinki, Faculty of Agriculture and Forestry, Department of Animal Science.

Helsingin yliopiston Kotieläintieteen laitoksella ja MTT:n Eläinravitsemuksen osastolla toteutetuista kuudesta kokeesta koostuvassa tutkimuksessa selvitettiin kotimaisten, maailmalla käytettäviä kuitupitoisempien rehuraaka-aineiden sulavuuksia ja energia-arvoja kasvavien kalkkunoiden eri ikävaiheissa (3 - 12 viikkoa). Tutkittavia raaka-aineita olivat rehuviljat ohra ja kaura (erityisesti verrattuna maissiin ja vehnään), valkuaisrehuista rypsirouhe- ja puriste (verrattuna vastaaviin soijatuotteisiin) sekä herneen, härkäpavun ja sinilupiinin siemenet. Lisäksi tarkoituksena oli tutkia eri rehuviljojen vaikutuksia suolen ruoansulatustoimintaan liittyviin muuttujiin ja lintujen iän merkitystä tässä sekä testata ja tarkastella siipikarjalla ja erityisesti kalkkunoilla käytettävää ruoansulatustutkimuksen tekniikkaa.

Aiempi ruoansulatustutkimus siipikarjalla on tehty lähinnä broilereita ja aikuisia kukkoja käyttämällä, eikä lintujen iän vaikutuksesta ruoansulatukseen ole ollut paljon tietoa aivan ensimmäisiä päiviä ja viikkoja lukuunottamatta. Eri-ikäisille ja -lajisille linnuille käytetään samoja rehuarvoja. Kuitenkin kalkkunan pitkähkön kasvatusiän voisi olettaa tuovan myös sulatuskykyyn muutoksia. Erityisesti kotimaiset kuitupitoiset rehuviljat tuovat tähän mielenkiintoisen tarkastelukulman, varsinkin kun niitä usein täydennetään rehuentsyymeillä, joiden vaikutuksesta eri ikäisillä kalkkunoilla ei kuitenkaan ole ollut tietoa.

Ravintoaineiden kokonaissulavuuden ja rehujen näennäisen muuntokelpoisen energian määritys perustui sulavuuskoehäkeissä hoidettujen kalkkunoiden sontanäytteiden analysointiin. Näytteet raakavalkuaisen ohutsuolisulavuuden, suolensisällön viskositeetin ja umpisuolten haihtuvien rasvahappojen tuotannon määrittämiseksi otettiin eri ikäisinä lopetetuilta koekalkkunoilta. Sulavuusmääritykset perustuivat sulamattomien merkkiaineiden (happoon liukenematon tuhka, titaanioksidi ja kromioksidi) käyttöön.

Tutkimuksen tulosten mukaan ohutsuolen ruokasulan viskoottisuus väheni, ruokasulan viipymäaika ohutsuolessa piteni ja umpisuolten haihtuvien rasvahappojen tuotanto lisääntyi iän myötä. Tulokset vahvistivat myös käsitystä, että rasvan sulavuus ja rehujen energia-arvo paranevat iän myötä, erityisesti viskoottisuutta aiheuttavilla rehuilla. Johtopäätöksiä valkuaisen ohutsuolisulavuuden muutoksista iän mukana on vaikeampi tehdä, mutta laskeva ikätrendi havaittiin useimmissa tapauksissa. Rehuentsyymilisäys, joka sisälsi β-glukanaasia ja ksylanaasia, alensi viskositeettia, paransi rasvan sulavuutta ja rehun energia-arvoa sekä lisäsi haihtuvien rasvahappojen tuotantoa erityisesti ohraruokinnalla ja erityisesti nuorilla kalkkunoilla.

Heikko valkuaisen sulavuus ja matala energiapitoisuus heikensivät rypsituotteiden arvoa kalkkunoiden ruokinnassa. Vaikka nykyisten rypsilajikkeiden pitäisi olla rehukäytössä lähes haitattomia, rypsin haitta-aineiden struuman kaltaisia oireita aiheuttavasta vaikutuksesta oli viitteitä. Palkokasvisiementen käyttömahdollisuudet todettiin rajallisiksi erityisesti lupiinin heikon energia-arvon, lupiinin ja herneen matalahkon valkuaispitoisuuden ja härkäpavun heikon valkuaisen ja aminohappojen sulavuuden vuoksi. Kuitupitoisten valkuaisrehujen sulavuudessa ei tapahtunut paranemista lintujen iän mukana.

Määritettäessä valkuaisen ohutsuolisulavuutta lopetustekniikalla verrattiin hyväksyttäviä lopetusmenetelmiä ja havaittiin, että lopetus näytteenottoa varten hiilidioksiditainnutuksella ja verenlaskulla johti hiukan matalampiin näennäisen sulavuuden arvoihin kuin lopetus mekaanisella tainnutuksella ja niskamurrolla, minkä perusteella hiilidioksidimenetelmää voidaan pitää huonompana vaihtoehtona. Eri merkkiaineilla havaittiin saatavan toisistaan eroavia tuloksia erityisesti kokonaissulavuuksissa, mikä antaa aihetta suhtautua kriittisesti eri merkkiaineilla määritettyjen sulavuuksien keskinäiseen vertailukelpoisuuteen.

Samu Palander on syntynyt 1974 Tampereella, kirjoittanut ylioppilaaksi Kaarilan lukiossa 1993 ja suorittanut maatalous- ja metsätieteiden maisterin tutkinnon Helsingin yliopistossa 1999. Palander asuu nykyään Kauhajoella ja työskentelee Ilmajoella kotieläintuotannon ammattikorkeakouluopettajana.

Julkaisun nimiösivu

This publication is copyrighted. You may download, display and print it for Your own personal use. Commercial use is prohibited.

© University of Helsinki 2006

Last updated 08.09.2006

Yhteystiedot, Contact information E-thesis Helsingin yliopisto, University of Helsinki