Helsingin yliopisto

 

Helsingin yliopiston verkkojulkaisut

University of Helsinki, Helsinki 2006

Community forestry and environmental literacy in northern Thailand

Towards collaborative natural resource management and conservation

Minna Hares

Doctoral dissertation, April 2006.
University of Helsinki, Faculty of Agriculture and Forestry, Department of Forest Ecology, Viikki Tropical Resources Institute (VITRI) and University of Helsinki, Faculty of Social Sciences, Department of Social Science History and University of Helsinki, Faculty of Social Sciences, Institute of Development Studies.

Trooppisten metsien suojelu ja kestävä käyttö vaativat kokonaisvaltaista lähestymistapaa: ekologisten näkökohtien lisäksi täytyy ottaa huomioon sosiaaliset, taloudelliset ja kulttuuriset olosuhteet. Tarvitaan mukautuvaa metsien hoitoa ja käyttöä todellisen kestävyyden saavuttamiseksi. Tämä tarkoittaa, että käytäntöjä on kyettävä mukauttamaan erilaisiin ympäristöihin ja tilanteisiin. Paikallisten ihmisten osallistuminen on tärkeä osa tällaista metsätaloutta. Heidän käsityksensä omasta ympäristöstään ja luonnonvarojen hoitoon kehittämänsä menetelmät luovat pohjan mukautuvan metsätalouden harjoittamiselle. Haasteena puolestaan ovat eriävät näkemykset eri osapuolten välillä, joskus metsäalueiden asukkaidenkin keskuudessa. Tämä tutkimus pyrki pureutumaan yhteisömetsätalouden haasteisiin Pohjois-Thaimaan ylänköseudulla, jotka ovat vuoristoheimoiksi kutsuttujen etnisten vähemmistöryhmien asuinseutuja.

Tutkimuksen tavoitteena oli tutkia yhteisömetsätalouden haasteita ja mahdollisuuksia etnisesti monimuotoisella alueella, jonka metsistä suuri osa oli suojeltuja. Lähtökohtana oli tarkastella kyläyhteisön näkökulmasta käsin, miten metsien suojelu ja ihmisten toimeentulo voitaisiin yhdistää kestävällä tavalla. Paikallisten ihmisten metsiin liittyviä arvoja, näkemyksiä ja tavoitteita tutkittiin ympäristön lukutaito -käsitteen kautta. Ympäristön lukutaidolla tarkoitetaan tässä tutkimuksessa ihmisten kokonaisvaltaista käsitystä ympäristöstään.

Tutkimusaineiston keskeinen osa kerättiin kuudessa ylänkökylässä Chiang Main maakunnassa neljän etnisen ryhmän, karen, hmong, lawa ja thai, parissa. Näistä ryhmistä kolme ensimmäistä kuuluvat niin kutsuttuihin vuoristoheimoihin. Tärkeimpänä tutkimusmenetelmänä olivat haastattelut, kylissä kotitalous- ja ryhmähaastattelut. Lisäksi haastateltiin alueella toimivien kansalaisjärjestöjen työntekijöitä, viranomaisia eri aluetasoilla sekä tutkijoita ja lisäaineistoa kerättiin myös paikallisessa koulussa.

Tutkimuksen tulokset osoittivat, että erilaisuudestaan huolimatta eri etniset ryhmät pitivät metsien suojelua tärkeänä tavoitteena. Tähän vaikuttivat kulttuurin ja perinteiden lisäksi ulkoiset paineet ja tarve sopeutua muuttuneeseen tilanteeseen ja ympäristöön. Metsäkadon seuraukset tunnettiin kylissä, samoin kuin sosiaalisten ja taloudellisten muutosten vaikutukset metsiin ja toimeentuloon. Metsää pidettiin toimeentulon kannalta välttämättömänä, koska se tarjosi maata, monenlaisia tuotteita ja palveluita. Suojelun keinoista merkittävimmiksi mainittiin yhteistyö eri tahojen välillä, palontorjunta, metsien ja metsämaan hyödyntämiselle asetetut säännöt, metsitys ja metsäalueiden jakaminen suojeltuihin ja käyttömetsään. Metsien hoidossa ja suojelussa perinteitä pidettiin kylissä tärkeinä.

Ylänköalueiden maanviljelyssä tapahtuneet muutokset - kaskiviljelyn tiukka rajoittaminen, siirtyminen pysyvien peltojen viljelyyn ja rahakasvien lisääntynyt merkitys viljelykasveina - ovat vaikuttaneet myös metsien hoitoon ja käyttöön. Nämä muutokset yhdessä hallituksen tiukan suojelupolitiikan kanssa ovat merkinneet paikallisille ihmisille haastetta sopeutua uuteen tilanteeseen. Toisaalta hallinnon hajauttamispyrkimyksistä huolimatta päätöksenteko metsäalueilla on vielä pitkälti hallitukselle keskittynyttä.

Tutkimuksen tulokset antoivat selviä viitteitä siitä, että metsien ja niitä ympäröivien alueiden etninen monimuotoisuus ei ole este yhteisölliselle metsien hoidolle ja käytölle. Kestävän ja mukautuvan metsänhoidon periaatteiden mukaisesti sosiaalis-taloudellis-kulttuurinen monimuotoisuus on toki otettava huomioon, mutta sitä ei pidä korostaa yhteisömetsätaloutta haittaavana tekijänä. Suojelun ohella on keskityttävä paikallisten ihmisten toimeentulon turvaamiseen. Näiden seikkojen vuoksi paikallinen osallistuminen ja yhteistyö eri osapuolten välillä ovat erityisen tärkeitä suojelualueilla, paikallista ympäristön lukutaitoa unohtamatta. Tarvitaan parempia kannustimia ja enemmän todellista vuoropuhelua.

Julkaisun nimiösivu

This publication is copyrighted. You may download, display and print it for Your own personal use. Commercial use is prohibited.

© University of Helsinki 2006

Last updated 12.04.2006

Yhteystiedot, Contact information E-thesis Helsingin yliopisto, University of Helsinki