University of Helsinki, Helsinki 2006
Integration of natural hazards, risk and climate change into spatial planning practices
Philipp Schmidt-Thomé
Doctoral dissertation, December 2006.
University of Helsinki, Faculty of Science, Department of Geology and Geological Survey of Finland.
Tässä väitöskirjassa analysoidaan ja tarkastellaan, kuinka yhteiskuntaa voitaisiin suojella aluesuunnittelun keinoin nykyistä paremmin luonnonhasardien ja ilmastonmuutoksen vaikutuksia vastaan. Useat Euroopan ja muun maailman valtiot kärsivät kasvavista luonnonhasardien vaikutuksista ja niiden aiheuttamista taloudellisista tappioista. Usein esitetään, joskaan sitä ei ole vielä tieteellisesti todistettu, että ilmastonmuutos saattaa vaikuttaa eräiden luonnonhasardien esiintymiseen ja voimakkuuteen. Vaikka Eurooppa näyttäisi olevan turvassa muuta maailmaa koettelevilta luonnonkatastrofeilta, myös Euroopassa kärsityt vahingot ovat selvästi lisääntyneet. Tämän vuoksi luonnonhasardit ja ilmastonmuutos ovat hiljattain nostettu keskeiseksi poliittiseksi prioriteetiksi myös Euroopan unionissa.
Aluesuunnittelun avulla kyetään hallitsemaan paremmin luonnonhasardien ja mahdollisen ilmastonmuutoksen vaikutuksia. Aluesuunnittelun mahdollisuudet olemassa olevan infrastruktuurin ja rakennuskannan suojelemiseksi ovat rajalliset, mutta sen avulla voidaan ohjata tulevaa maankäyttöä ja siten suojella paremmin tulevaisuuden rakennelmia.
Nykyisen käytännön mukaisesti aluesuunnittelussa arvioidaan usein kerrallaan vain yhtä hasardia, kuten tulvia. Väitöskirjan tekijän mukaan yksittäisten hasardien sijaan olisi tärkeää tarkastella laaja-alaisesti useampia vaaratekijöitä samanaikaisesti. Kun kyse on tulvista, pitäisi tutkia myrskyjen, myrskyvuoksien ja tulvien keskinäistä vaikutussuhdetta. Tämän lisäksi olisi arvioitava ilmastonmuutoksen vaikutuksia näihin uhkiin eli tässä tapauksessa myrskyjen lukumäärän mahdollista kasvua ja merenpinnan nousua. Myös altistuminen olisi syytä ottaa paremmin huomioon esimerkiksi sen arvioimiseksi, millaisia vahinkoja luonnonhasardit voivat viime kädessä saada aikaan. Lisäksi olisi selvitettävä tällaisten vahinkojen alueelliset vaikutukset.
Työn teoriaosassa käsitellään termien luonnonhasardi, altistuminen ja riski määritelmiä sekä niiden sovellettavuutta aluesuunnitteluun. Tekijä esittää, että arvioinnit ja niitä seuraava kartoitus olisi pidettävä riittävän yksinkertaisina, jotta laaja yleisö voi ymmärtää niitä.
Väitöskirja perustuu kuuteen julkaistuun artikkeliin, joissa käsitellään tuloksia eurooppalaisista tutkimushankkeista. Näissä tutkimusprojekteissa on kehitetty menetelmiä luonnonhasardien ja ilmastonmuutoksen identifioimiseen sekä arvioitu niiden laajuutta. Artikkeleissa kuvataan paikallisia, alueellisia (Itämeren alue) ja Euroopan laajuisia hankkeita sekä teoreettisesta että käytännöllisestä näkökulmasta.
Tekijä esittää päätelmänään, että luonnonhasardeilla ja ilmastonmuutoksella olisi oltava nykyistä merkittävämpi rooli aluesuunnittelussa. Hasardien keskinäisiin vaikutussuhteisiin olisi syytä kiinnittää enemmän huomiota ja niiden aiheuttamien vahinkojen mahdollista laajuutta olisi arvioitava tarkemmin. Lisäksi olisi suositeltavaa ottaa huomioon asiantuntijoiden ja uhkista mahdollisesti kärsivien ihmisten mielipiteet, jotta vahingot voitaisiin minimoida ja tulevat investoinnit turvata.
This publication is copyrighted. You may download, display and print it for Your own personal use. Commercial use is prohibited.
© University of Helsinki 2006
Last updated 28.11.2006