Helsingin yliopisto, Helsinki 2006
Veden ja järvisedimenttien laatu Vihtamonjoen valuma-alueella Sotkamossa
Milla Lindholm
Pro gradu, huhtikuu 2005.
Helsingin yliopisto, matemaattis-luonnontieteellinen tiedekunta, maantieteen laitos.
Tutkimuksen kohteena on 55 neliökilometrin kokoinen Vihtamonjoen valuma-alue, jonka pinta-alasta noin kolmannes on metsäojitettua. Laajimmat metsäojitukset alueella on tehty vuosina 1959-1970. Valumaalueen vesistö koostuu useista järvialtaista ja niiden välisistä puroista sekä joista. Metsäojitusten jälkeen vesistössä on ollut havaittavissa muun muassa madaltumista, vesikasvillisuuden runsastumista, kalakannan muutoksia sekä puro- ja jokivarsien pajukoitumista. Tässä tutkimuksessa on pyritty selvittämään valumaalueen vesistöjen tämän hetkistä tilaa sekä sedimentaationopeutta ja sedimentin laadussa tapahtuneita muutoksia viimeisten vuosikymmenten aikana. tutkimus perustuu pääasiassa vesi- ja sedimenttinäytteisiin.
Vesinäytteet kerättiin elokuussa 2003 ja maaliskuussa 2004 useista eri pisteistä valuma-alueella. Sedimentttinäytteet kerättiin maaliskuussa 2004 neljästä järvestä. Ojitusten aiheuttamien muutosten osoittamiseksi sedimenttinäytteistä määritettiin orgaanisen aineksen määrä, kokonaisfosfori, rauta, mangaani, Fe/Mn-suhde, sinkki ja kupari.Veden laatua selvitettiin määrittämällä veden sähkönjohtavuus, alkaliteetti, pH, happipitoisuus sekä natrium-, kalium-, magnesium-, kalsium-, sulfaatti-, kloori-ja fluoripitoisuudet. Lisäksi ravinteista määritettiin nitraatti, ammonium ja fosfaatti.
Sedimentin laadussa oli hehkutushäviön ja kemiallisten analyysien perusteella havaittavissa selkeitä, metsäojituksista johtuvia muutoksia. Muutokset havaittiin 15-25 cm:n syvyydellä sedimentissä. Metsäojitukset ovat useimmissa tapauksissa aiheuttaneet mineraaliaineksen, raudan, sinkin ja kuparin pitoisuuksien kasvua.Kokonaisfosforin ja mangaanin pitoisuudet ovat puolestaan vähentyneet sedimentissä. Sedimentaationopeudet vaihtelivat järvissä ojitusten jälkeisinä vuosina välillä 4,1-6,7 mm/vuosi. Sedimentaationopeus on todennäköisesti kasvanut ojitusten seurauksena. Sedimenttianalyyseistä lasketun Fe/Mn-suhteen perusteella voidaan päätellä, että järvissä on valinnut happikato ojitusten jälkeisinä vuosina.
Vedenlaatu osoittautui normaaliksi Vihtamonjoen valuma-alueella. Happimittaukset antoivat viitteitä happivajeesta maaliskuussa 2004, mutta muuten vesistä tehdyt määritykset osoittivat vedenlaadun Kainuun alueelle tyypilliseksi.
Julkaisu on tekijänoikeussäännösten alainen. Teosta voi lukea ja tulostaa henkilökohtaista käyttöä varten. Käyttö kaupallisiin tarkoituksiin on kielletty.
© Helsingin yliopisto 2006
Viimeksi päivitetty 24.02.2006