University of Helsinki, Helsinki 2006
Livelihood, land use and environment interactions in the highlands of East Africa
Eija Soini
Doctoral dissertation, October 2006.
University of Helsinki, Faculty of Science, Department of Geography and World Agroforestry Centre (ICRAF).
Tutkimus pyrkii ymmärtämään elinkeinojen/elinolosuhteiden (livelihoods) ja ympäristön vuorovaikutusta Itä-Afrikan ylängöillä tarkastelemalla maankäytön sosio-ekonomisia ja biodiversiteettivaikutuksia väestönkasvun, globaalin ja paikallisten markkinoiden, ilmastonmuutoksen, kulttuurin ja aluehistorian viitekehyksessä. Tutkimuksen perustana on (1) kaksi haastattelututkimusta elinkeinoista/elinolosuhteista, yksi Kilimanjaron vuoren etelärinteiltä Tansaniasta ja toinen Kenian Taita-vuorilta, (2) maankäyttötutkimus Kilimanjarolta, jossa tarkastellaan maankäytön muuttumista vuosien 1960 ja 1980 sekä 1980 ja 2000 välillä, ja (3) lintudiversiteettitutkimus tulevaisuuden maankäytön muutoksen potentiaalisista vaikutuksista lintuihin eri maankäyttöluokissa Kilimanjarolla ja viereisillä tasangoilla. Tutkimustyö on tehty kirjoittajan toimiessa tutkijana World Agroforestry Centressä, Keniassa vuosina 1999-2004. Lisäksi diskussiossa on käytetty informaatiota Kenian ylängöillä sijaitsevasta Embusta ja viereisiltä Mbeeren tasangoilta. Yleisiä suuntauksia elinkenojen/elinolosuhteiden, maankäytön ja ympäristön vuorovaikutuksessa on havaittavissa, mutta vuorovaikutussuhteet ovat hyvin kompleksisia. Erilaiset ulkoiset vaikutteet historian eri aikoina ovat olleet suurimpien muutosten takana. Paikalliset viljelijät tekevät jatkuvasti mukautuksia viljelmillään, mutta paikalliset parannusvaihtoehdot ovat vähäisiä. Väestönkasvu on suurin maankäytön ja ympäristön muutoksen liikkeellepaneva voima. Maatalousmaa on lähes kokonaan syrjäyttänyt ylänköjen alkuperäisen kasvillisuuden. Väestönkasvun seurauksena tapahtuva tilojen jatkuva pilkkominen uhkaa kokonaisia viljelyjärjestelmiä. Lisäksi pääomaköyhä intensifikaatio on johtanut maaperän köyhtymiseen. Maatalouden laajeneminen marginaalisille alangoille on synnyttänyt uuden ryhmän viljelijöitä, jotka yhtenään kamppailevat ilmaston vaihtelevuuden aiheuttamien katojen kanssa. Maatalouden levittäytyminen hauraille kuiville maille myös pirstouttaa ja hävittää eläimille elintärkeitä habitaatteja. Linkit elinkeinojen/elinolosuteiden, maankäytön ja ympäristön välillä viittaavat yleisesti ympäristön rappioitumiseen johtaen väheneviin ympäristöpalveluihin ja heikkeneviin ekosysteemitoimintoihin. Systeemin tasapainottumisesta itsestään ei ole havaittavissa merkkejä. Siten positiiviset interventiot ovat tarpeen ekosysteemien eheyden säilyttämiseksi.
This publication is copyrighted. You may download, display and print it for Your own personal use. Commercial use is prohibited.
© University of Helsinki 2006
Last updated 29.09.2006