Helsingin yliopisto

 

Helsingin yliopiston verkkojulkaisut

Helsingin yliopisto, Helsinki 2007

Aluesuunnittelu ja kestävä kehitys Luoteis-Venäjällä

Ympäristösuunnittelun mahdollisuus paikallisissa hallintatavoissa

Veli-Pekka Tynkkynen

Väitöskirja, tammikuu 2007.
Helsingin yliopisto, matemaattis-luonnontieteellinen tiedekunta, maantieteen laitos.

Olen tutkinut väitöskirjassani miten kestävän kehityksen tavoitteita on otettu osaksi luoteisvenäläistä aluesuunnittelua sekä sitä, miten venäläinen suunnitteludiskurssi on muuttunut Neuvostoliiton hajoamisen jälkeen. Suunnittelusta käytävää keskustelua, suunnitteluprosesseja ja strategisia suunnitteluasikirjoja analysoimalla olen tarkastellut myös aluesuunnittelussa käytettävää valtaa sekä hallintatapaa. Mielekäs vastaaminen kysymykseen, miten kestävä kehitys on siirtynyt osaksi suunnittelua, oli mahdollista luoteisvenäläisen suunnittelukeskustelun diskurssianalyysin avulla.

Viimeisinä vuosikymmeninä kestävän kehityksen tavoittelu on muodostunut maailmanlaajuisesti yhdeksi keskeisimmistä yhteiskunnallisista haasteista. Aluesuunnittelulla nähdään olevan tämän prosessin edistämisessä keskeinen rooli, koska sen puitteissa useat meta-tason tavoitteet konkretisoituvat. Entistä ajankohtaisempana haasteena on suunnitella alueita ja paikkoja tasapainottelemalla ympäristön tilan turvaamisen sekä sosiaalisten ja taloudellisten tarpeiden ristipaineessa. Olen nostanut nämä kestävän kehityksen väistämättömät konfliktit keskeiseen asemaan työssäni. Valtaregiimien ajattelu ja toiminta suunnittelukonfliktien yhteydessä avaavat mielenkiintoisen näkökulman luoteisvenäläiseen hallintatapaan.

Kestävän kehityksen merkitystä suunnittelussa tarkastelen Luoteis-Venäjän maantieteen mutta myös aluesuunnittelulainsäädännön muutoksen sekä neljän esimerkkitutkimuksen kautta. Lisäksi peilaan aineistostani saamia tuloksia viimeaikaiseen suunnitteluteoreettiseen keskusteluun. Itsenäisiin empiirisiin aineistoihin perustuvissa esimerkkitutkimuksissani, joita väitöskirjassa on neljä kappaletta, käsittelen Karjalan ja Komin tasavaltoja sekä Pietaria ja Leningradin oblastia.

Väitöskirjassani osoitan kuinka Luoteis-Venäjän paikallisissa hallintatavoissa kestävä kehitys ymmärretään ympäristöongelmien ratkomiseksi, ja että nämä on ratkaistavissa asiantuntijoiden tekemän suunnittelun kautta. Tästä ideaalista huolimatta ympäristöä koskevia parannuksia on sivuutettu vedoten taloudellisiin vaikeuksiin. Tämän tulkitsen ympäristörasismiksi, jonka näen kestävän kehityksen yhdeksi keskeisimmistä esteistä Luoteis-Venäjällä. Kestävän kehityksen sosiaalisen ulottuvuuden kohdalla tilanne on vielä vaikeampi, sillä esimerkiksi paikallisdemokratian kehitystä ei pidetä tärkeänä. Suunnitteludiskurssissa "demokratiarasismi" selitetään Venäjän lyhyellä demokratian historialla. Kuitenkin juuri suunnittelukonfliktien kautta esimerkiksi pietarilaisesta suunnittelusta on tullut kestävämpää sosiaalisessa mielessä: paikallisten asukkaiden protestit ovat ohittaneet heikosti toimivan edustuksellisen demokratian, jolloin hallintatapa on muuttunut "mykästä" konfliktiin kantaa ottavaksi vallankäytöksi.

Asiasanat: Venäjä, aluesuunnittelu, kestävä kehitys, ympäristösuunnittelu, valta ja konfliktit suunnittelussa, hallintatapa, rationaalisuudet.

Julkaisun nimiösivu

Julkaisu on tekijänoikeussäännösten alainen. Teosta voi lukea ja tulostaa henkilökohtaista käyttöä varten. Käyttö kaupallisiin tarkoituksiin on kielletty.

© Helsingin yliopisto 2007

Viimeksi päivitetty 02.01.2007

Yhteystiedot, Contact information E-thesis Helsingin yliopisto, University of Helsinki